Suuri muoti, haute couture, oli 1960-luvulla vielä voimissaan. Hetken. Muodinluojat olivat arvostettuja taiteilijoita, jotka loivat omaa yksilöllistä linjaansa, vaikka ottivatkin huomioon ajan hengen.
 
1960-luvun viimeiset vuodet hippeineen, Pariisin opiskelijamellakoineen ja politisoituvine nuorisoliikkeineen saivat kansan vaatimaan muodiltakin demokratiaa: kaikkien kukkarolle sopivia vaatteita.

Yhä ahtaammalle joutuvat muotitalot kehittivät käsityönä valmistettujen uniikkien salonkimallistojen rinnalle valmisvaatelinjansa, prêt-à-porterin. Vähitellen haute couture jäi marginaaliin, harvojen ylellisyydeksi.

Samaan aikaan Pariisissa vaikuttanut suomalainen huippumalli Carita Järvinen keräsi upean pukukokoelman rakkaudesta muotia ja kaunista käsityötä kohtaan.

Järvinen ehti kerätä rikkaan muotiaarteiston niinä vuosina, joina hän työskenteli Pariisista käsin mallina maailmalla.

Hän oli avioitunut ranskalaisen, Paris-Matchissa työskentelevän reportterin Patrice Habansin kanssa, mutta jatkoi mallintyötään vielä Lillebi-tyttären syntymän jälkeenkin. Pienokainen kulki äitinsä mukana kuvausmatkoilla. Vasta kun tytär tuli kouluikään, Carita jätti mallintyöt ja asettui aloilleen.

"Ne ovat minun taulujani"

Caritan kokoelmaan kuuluu kymmeniä ja taas kymmeniä haute couture -talojen uniikkipukuja, kenkiä, koruja ja asusteita. Osan hän sai työpalkkioina tai lahjoina, osan osti. Hänelle nuo käsityötaidon mestarinäytteet ovat taidetta.

”Ne ovat minun taulujani, taideteoksia, joita pidän esillä. Kaikkia en ole edes käyttänyt”, Carita sanoo.

Tänään kokoelman arvoa on mahdoton mitata rahassa. Haute couture on elpynyt lamavuosikymmentensä jälkeen, ja uniikkivaatteilla on taas kysyntää. Mutta vielä arvokkaampia ovat vintage-vaatteet. Niitä myydään arvostetuissa huutokauppakamareissa ja erikoistuneissa boutiqueissa.

Pukujen arvon ymmärtää viimeistään, kun pääsee koskettamaan niitä tai katsomaan nurjalta puolelta. Materiaalit ovat luksusmaisen kevyitä, pehmeitä ja laskeutuvia: kashmiria, silkkiä, kampapuuvillaa, hienointa pellavaa.

Saumat, napinlävet ja yksityiskohdat on ommeltu käsin ja huoliteltu taitavasti yliluottelemalla, katesaumoilla tai ”pussiin” ompelemalla. Koristeluna on niin ikään taitavin käsin luotuja reikäompeleita ja kirjailuja. Iltapukujen helmi- ja paljettikoristeet on kiinnitetty yksitellen käsin. Tällaista työtä ei yksinkertaisesti moni enää osaa tehdä.

Uniikit tilaustyöt tehtiin mittojen mukaan. Asiakas valitsi mallin näytöksestä, ja puku valmistettiin hänelle. Koska Carita oli mallimitoissa, hän saattoi saada edullisesti näytöksissä olleita pukuja. Mutta Chanel-kengät valmistettiin usein hänellekin mittatilaustyönä.

Lue lisää aiheesta uudesta Glorian Antiikista 6/2012.

Coco ja Yves. Carita Järvisen haute couture  -pukukokoelma Heinolan taidemuseossa 2.9. saakka. www.heinola.fi/FIN/Palvelut/Museot/