Leimat kertovat hopeasta

Glorian Antiikki opastaa lukemaan hopean leimoja. Ne kertovat, kuka, missä ja milloin on  valmistanut esineen.

hopeakuva
Kun opit lukemaan leimoja, esine kertoo sinulle tarinansa!

Hopeaesineitä alettiin merkitä Bysantin valtakunnassa eli Itä-Roomassa 400-luvun lopulla. Euroopassa hopeaseppien ammattia ryhdyttiin tarkkailemaan 1300-luvulla. Ruotsi-Suomessa hopeasepät määrättiin leimaamaan hopeaesineet nimellään tai puumerkillään 1485. Siten viranomaiset pystyivät valvomaan hopeaseppien työtä. Vuonna 1596 Ruotsi-Suomessa velvoitettiin lyömään kaupunkileima esineisiin, jotka sisältävät hopeaa enemmän kuin kaksi luotia.


Loviisan kaupunkileima L; Ruotsi-Suomen ajan tarkistusleima, jossa on kolme kruunua, ”kissan-tassuleima”; tekijäleima Poetzel eli Herman Fredrik Poitzell (1791–1821); vuosileima L2 (1793). Lusikka, 140 e, Old Times.

Seuraava merkittävä virstanpylväs hopean leimaamisessa Ruotsi-Suomessa oli vuosikirjaimen käyttöönotto 1689. Silloin järjestelmä alkoi Tukholmassa A-kirjaimesta.

Suomessa ensimmäiset kaupunkikohtaiset vuosileimat otettiin käyttöön Turussa 1734 ja Oulussa 1737. Vuonna 1759 alettiin koko Ruotsi-Suomessa käyttää yhteistä vuosikirjainta A:sta alkaen.

 
WP eli Wilhelm Porthan (1872–1913); kruunuleima; hopeapitoisuus 813; Viipurin kaupunkileima (W jonka päällä kruunu); vuosileima L4 (1892). Kynttilänjalka, 950 e, Old Times.

Kolmen kruunun muotoinen, kissantassua muistuttava valtakunnallinen kontrollileima otettiin Ruotsi-Suomessa käyttöön 1754. Hopeaesineisiin oli lyötävä myös kaupunki- ja mestarinleimat.

Kolmikruunuista tarkistusleimaa käytettiin Suomessa 1809 asti, ja Ruotsi-Suomen viimeinen vuosileima on C3 eli vuosi 1809. Seuraavana vuonna, kun Suomesta tuli suuriruhtinaskunta, tarkistusleima muuttui yhden kruunun muotoon ja vuosikirjainsarja aloitettiin alusta.

Autonomian ajan ensimmäinen vuosileima alkaa A:sta eli siis vuodesta 1810. Sarja jatkuu aakkosjärjestyksessä, mutta siten, että J, W, Å ja Ä eivät ole käytössä. Täydelliseen leimasarjaan kuuluu normaalisti mestarinleima eli tekijäleima, kaupunkileima, tarkistusleima (kruunuleima) ja vuosileima.


Suunnittelijan signeeraus ER eli Eero Rislakki; alla vasemmalla valmistaja Kultakeskus Oy (leijona); kruunu- eli tarkistusleima; hopeapitoisuus 916 H; Hämeenlinnan kaupunkileima; vuosiluku M7 (1965). Kynttilänjalka, hopea ja palisanteri, 850 e / pari, Antiikkiliike R. Muuri.

Tietoa hopean ja muiden jalometallien leimoista internetissä: Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TukesJalometallialan ammattilaisia ja keräilijöitä palvelemaan perustettu Leimat-verkkosivusto.

Kommentoi


Viestisi *
Kirjoita numeroina ilman välilyöntejä
seitsemän kaksi kuusi seitsemän
Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia

Kommentit