Helsingin kansainvälinen balettikilpailu järjestetään jo seitsemättä kertaa Suomen Kansallisoopperassa 29. 5.–7. 6. 2012. Luvassa on jännitystä ja huikea balettielämys. Kilpailijoita on lähes 30 maasta, suomalaisia nuoria tanssijoita on kilpailussa 12.

Koreografi Jorma Elolle Helsingin kansainväliseen balettikilpailuun osallistumisella 28 vuotta sitten oli monella tapaa ratkaiseva merkitys hänen urallaan. Itsensä ja pelon voittaminen antoivat valmiuksia ja työkaluja, jotka ilmenevät hänen erilaisissa tanssiteoksissaan ympäri maailman. Ympyrä sulkeutuu. Hän on palannut hetkeksi kotiin, tuomaroimaan Helsingin kansainvälistä balettikilpailua kesäkuun alussa.

Jorma Elo osallistui tanssijana ensimmäiseen Helsingin kansainväliseen balettikilpailuun vuonna 1984. Noihin aikoihin hän kärsi tanssijoille ja näyttelijöille tutusta näyttämöpelosta. Oma tahto pärjätä ja ultravahva fokusoituminen itse tekemiseen auttoivat kuitenkin nuoren Elon kilpailusta läpi, aina finaaliin saakka. Pelon sijasta päällimmäiseksi jäi mieleen onnistuminen ja nautinto.

Kesäkuun alussa koreografi-Elo osallistuu jälleen Helsingin kansainväliseen balettikilpailuun, tällä kertaa tuomariston jäsenenä. Elo, joka on toiminut Boston Ballet’n koreografina vuodesta 2005, näkee kilpailut yleisesti hyvänä motivaation nostattajana tanssijan uralla. Oma oppimisprosessi näyttämöpelkoisesta tanssijasta itsensä voittajaksi ja menestyjäksi nostattaa Elon mieleen kauniita muistoja, joille hän on kiitollinen.

”Unelmointi on kyllä hyvää treeniä, mutta kilpailut ovat tanssijoille konkreettisesti hyvä motivaation kohde. Ne antavat selvän syyn harjoitella ja tanssia enemmän. Tanssia oppii vain tanssimalla. Itse olen kiitollinen Helsingin kilpailulle ja sille, mitä sen prosessin aikana opin.”

Jorma Elon työlle on kysyntää ympäri maailman. Työ on hänelle aina positiivinen haaste, jossa ratkaisu löytyy joskus etsimällä, joskus itsestään ja toisinaan vahingossa.

”Jonkun uuden tekeminen on aina sitä, ettei hommassa kaikki heti synkkaa tai toimi. Olen tottunut siihen. Tämän työn tekeminen on kuin kulkisi labyrintissa. Aina löytyy uusi kulma, jonka jälkeen löytää taas tiensä oikean kulman taakse ja niin edelleen.”

Alkuaikoina nuori koreografi työsti uransa ensimmäisiä töitään käytävänurkkauksissa ja portaikkojen askelmilla. Puitteet eivät ratkaisseet, tärkeintä oli luovan tilan löytyminen ja keskittyminen. Pelkkien omintakeisten askeleiden suunnittelu ei riitä Jorma Elolle. Hän haluaa tehdä enemmän.

Jo opiskeluaikoina Elo oli tanssimisen ohella kiinnostunut laajemmista kokonaisuuksista. Hän kouluttikin itsensä erilaisten osa-alueiden kuten valo- ja videotehosteiden sekä pukujen suunnittelijaksi. Tuolloin roolit näyttämöllä saattoivat sisältää kaikkea mahdollista lampun kiinnipitäjästä lavasteena olemiseen. Kaikella on ollut merkityksensä.

Tanssin kieli on monella tapaa samanlaista joka puolella maailmaa. Sen hän on huomannut työskennellessään lukuisissa produktioissa Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

”Tanssijat voivat tehdä työtään missä päin maailmaa tahansa ja he ovat heti sinut työnsä kanssa.  Tärkeintä on sopeutua ympäristöön ja adaptoitua ryhmään, vaikka oman mausteen tuominen onkin sallittua ja rikkautta kaikin puolin. Tanssijoiden kanssa on upeaa työskennelllä."

Hyvien tanssijoiden ohella musiikki on Elolle kaikkein tärkein työkalu, joka antaa työlle suunnan ja voiman. Vapaus ja uteliaisuus tulevat hyvin kakkosina.

”Koreografin työni alkoi ikään kuin leikin kautta. Pyrinkin säilyttämään työssäni sen tunteen, jossa pieni lapsi kokee jonkun asian uteliaana ensimmäisen kerran. Aina se ei onnistu, mutta siihen pyrin.”

Vuodessa Elo seuraa katsomosta noin kuuden oma teoksensa ensi-iltaa ja kokee tunteen lähes joka kerta vähintäänkin oudoksi. Kaikkeen muuhun voi harjaantua, mutta ei omien valmiiden teosten passiiviseen katsomiseen. Elo viettääkin mieluimmin aikaansa salissa parantaakseen työnsä jälkeä kuin katsomossa. Outoa tunnetta ei suinkaan vähennä emotionaaliseen tilaan joutuminen siinä vaiheessa, kun huomaa tanssijan ottavan estradilla vastuun teoksesta ja laittavan peliin kaikkensa siinä, minkä eteen on tehty yhdessä työtä.

Ennen Helsingin kansainvälistä balettikilpailua Elolla pitää kiirettä. Hän palasi juuri Moskovasta, jossa hän viimeisteli maineikkaalle Bolshoi-teatterille Dream of dream -teoksen koreografiaa. Toukokuussa hänen teoksensa Double Evil, jonka hän työsti alun perin San Franciscon baletille, nähdään osana Suomen Kansallisoopperassa esitettäviä nykytanssin iltoja. Tuolloin Elon ohella suomalaiskoreografit Mammu Rankanen ja Tero Saarinen yhdistävät voimansa kuuden näytöksen verran.

Samaan aikaan kun tanssin ystäviä hellitään Suomen Kansallisoopperan näyttämöillä monipuolisella tarjonnalla, muuntuu osa Suomea MM-jääkiekkoa hengittäväksi kansaksi.

Yllättävä ja hauska yhteys lajiin löytyy myös Jorma Elon elämästä, sillä 13-vuotiaaksi asti unelmoi tosissaan NHL-pelaajan urasta. Tanssimaailman onneksi hän suuntasi lahjakkuutensa lopulta aivan toiseen lajiin. Hän käy katsomassa edelleen nykyisen kotikaupunkinsa ylpeyden, Boston Bruinsin otteluita. Ja ehtipä tämä lätkäfani piipahtamaan MM-kisakatsomossakin.