Siinä se on kuin tarjottimella. Helsingin keskusta tuttuine maamerkkeineen. Stadionin hoikka valkea torni, Johanneksenkirkko, Eduskuntatalo ja hotelli Torni. Äärimmäisenä vasemmalla kimaltaa meri.
"En kyllästy tähän näköalaan koskaan. se oli syy, miksi ostin tämän asunnon", taiteilija Marita Liulia kertoo olohuoneensa moniruutuisen, seinänlevyisen ikkunan ääressä.
Pienikokoisen, nopealiikkeisen naisen karisma riittää täyttämään avaran huoneen. Vierastaan hän katsoo intenssiivisen suoraan kirkkain vihrein silmin.
Ikkunastaan taiteilija näkee syksyn puiden värit Töölönlahden rannoilla ja keskustan valot pimeällä. Ja vaaleina kesäöinä taivaan ihmeellisen, helmenvärisen hohteen meren yläpuolella.
"Minulla tulee aina olemaan koti Helsingissä, mutta parhaillaan totuttelen myös kakkoskotiini Heinolassa. Siinä kaupungissa en ole asunut ikinä. Hauska nähdä, mitä siitä tulee", Marita Liulia sanoo ja nauraa.
Heinolaan taiteilijan vie tuore rakkaus, uusi vaihe Maritan elämässä. Elämässä, joka on ollut odottamattomia käänteitä täynnä.

Lue lisää elokuun Gloriasta.