Ostin viime kesänä mustat kiiltonahkaiset, paksupohjaiset terveyssandaalit. En mielenhäiriössä vaan ihan mukavuus- ja trendikkyyssyistä. Marrakechista ostamani kaftaanin kanssa ne näyttivät hyvältä.

Muodikkuudessani oli vain yksi pieni haaste. Kun kävelin, sandaaleistani kuului joka askeleella kuuluva, pierumainen ääni.

Olin nähnyt vaivaa tilatakseni kaikkialta loppuunmyydyn mallin Saksasta asti, eivätkä sandaalit nyt ihan ilmaisetkaan olleet. Onneksi netistä löytyi monta keskusteluryhmää samaisten sandaalien äänten uhreille.

Muoti ei ole vakava asia. Se on hauskaa ja ihanaa, vaikka joskus vähän noloakin.

Osta talkkia, neuvottiin ja niin tein. Hätyytin perheen leikkipuistoon ja jäin kotiin leikkimään syntisiä talkkileikkejäni. Hulautin valkoista jauhetta kenkiin oikein ns. isän kädestä. Tungin sandaalit jalkaani ja tepastelin tomerasti pitkin huushollia, talkki rehvakkaasti perässäni pöllyten.

Ei auttanut.

Kiristä remmejä eri asentoihin, kuului seuraava ohje.

Ei auttanut.

Kävele sandaaleilla mahdollisimman paljon, kyllä ne siitä oleentuvat, ehdotti seuraava. Mutta missä? Mieheni olisi nauranut äänille niin makeasti, etten yksinkertaisesti kestänyt ajatusta. Ja en kai minä nyt niitä voi sisään ajaa julkisestikaan, nolotti pelkkä ajatuskin.

Kaiken lisäksi minut oli juuri nimitetty Glorian uudeksi päätoimittajaksi. Iltaisin hekottelin ajatukselle uniikista brändistäni: käytävältä kuuluu pahaenteinen turauttelu– sieltä se piinkova päätoimittaja saapuu!

Ongelma ratkesi vihdoin huippuhikisellä kesälomalla Mallorcalla. Ääni on tallella, mutta nyt niin vienona, ettei se haittaa.

Tällä muotitarinallani haluan sanoa, että muoti ei ole vakava asia. Se on hauskaa ja ihanaa, vaikka joskus vähän noloakin.

 

merge

juttu ehdotus :

YSL  PIERRE BERGE SANOI ETTÄ suunnitelijat jotka tekevät islmailaisia kaapuja, pitäisi 

katsoa peiliin. MUODIN TUISI TEHDÄ NAISISTA VAPAITA, VOIMAKKAITA, JUHLIA YKSILÖLLISYYTTÄ JA NÄKYVIÄ YHTEISKUNASSA. Islmailainen muoti tekee naisista näkymättömiä, ei juhli yksilöllistyyttä .

Million gloria ymmärtää että muodin ydin on vapaus. kuN VAPAUS MENETTETÄÄN EI OLE MUOTIA.

http://pamelageller.com/2016/03/ysl-pierre-berge-hits-designer-islamic-f...

Haluamme Gloriassa nostaa esiin monenlaisia ihmisiä: eri-ikäisiä, -näköisiä ja -kokoisia. Muotijutuissamme meillä on kuitenkin pieni ongelma. Emme yksinkertaisesti löydä muodokkaammille malleille kuvausvaatteita. Tulevien mallistojen näytekappaleita saa ainoastaan 34- ja 36-kokoisina. Toki voisimme kuvata jo kaupoista löytyviä vaatteita, mutta useimmiten muotikuvausten ideana on nimenomaan esitellä tulevia mallistoja.

Emme yksinkertaisesti löydä muodokkaammille malleille kuvausvaatteita.

Monimuotoisuuden vaatimus on kasvanut viime vuosien varrella myös muotimaailmassa, ja myös muodin kuluttajat haluavat vaihtelua. Se ei tarkoita sitä, että esimerkiksi muotilehdissä mentäisiin toiseen ääripäähän vaan sitä, että perinteisen muotikuvaston eli hyvin hoikkien, hyvin nuorten ja hyvin valkoisten rinnalla on sopivasti myös muita sävyjä.

Vaikka nykyään on yhä enemmän myös ns. normaalin kokoisia malleja – esimerkiksi Italian Voguen kannessa nähty Marquita Pring, Ranskan Marie Clairen kansikuvamalli Robyn Lawley tai jenkki -Cosmopolitan kannessa nähty Ashley Graham – mallimarkkinat ovat silti edelleen hyvin hoikkien naisten hallussa. Vaikka normaalimittainen malli löytyisikin, vaatemerkkien edustajat saattavat ajatella, ettei muotikuvista tule yhtä kauniita tai myyviä kuin niistä tulisi, jos malli olisi perinteistä mallikokoa.

Ehkä muotiala voisi ainakin kokeilla mullistavaa ajatusta normaalin kokoisista mallikappaleista.

Pienet näytekappaleet saattavat myös luoda alitajuisia mielikuvia siitä, että hoikkuus olisi tavoiteltavinta. Pienikokoiset vaatteet pysyvät myös henkareissa ryhdikkäämmän näköisinä kuin suuret koot. On varmasti myös kalliimpaa tehdä yksittäisiä näytekokoja isommissa kokonumeroissa. Toisaalta isommat koot olisi helpompi sitten ystävämyynneissä myydä meille taviksille.

Ehkä muotiala voisi ainakin kokeilla mullistavaa ajatusta normaalin kokoisista mallikappaleista. Pikkuhiljaa syntyisi varmasti myös muita muutoksia muodin tiukoissa konventioissa.

 

Asuin kevään mieheni kanssa Palman kaupungissa, postin yläkerrassa, roosan värisessä kivisessä kerrostalossa. Lainakodissa oli kaksi kerrosta ja
erkkeri, josta tulvi sisään valoa. Ennen auringonnousua nousin alakerran makuuhuoneesta kivisiä rappusia ylös keittiöön ja olohuoneeseen vain nähdäkseni taivaan, joka alkoi juuri valaistua. Se oli onnellinen nousu, joka ikinen aamu.

Asuin ensimmäisen kerran elämässäni asunnossa, jonka joku toinen oli itselleen kalustanut. Ennen lähtöäni Palmaan mietin, kauanko mahtoi kestää, kunnes alkaisin ikävöidä omaa kotiani. En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

Minusta tuli siistimpi kuin kotona: aina lasinalus lasin alla, ei murusia keittiön lattialla, ei hiuksia kylpyhuoneen lavuaarissa. Paikallisten tavoin ostin torstaikukkia. Niistä tuli rakkaudenosoitus lainakodille.

Aloin silittää tyynyliinoja. Koska liinavaatekaappi oli niin kauniisti ja rakkaudella järjestetty, löysin itseni painelemasta lakanapinoja täydelliseen muotoon kuin armeijassa. Ensimmäinen päätös: järjestän kotiini harkitun liinavaatekaapin.

Vaikka kotona Suomessa teen ruokaa joka päivä, Palmassa ruoanlaittointoni lopahti. En osaa valmistaa ruokaa valkoisessa, täydellisessä keittiössä. Kompensoin lopahtanutta kokkaamista tapaksilla, salaateilla ja ulkona syömisellä.

Toinen päätös: rakennan kotikeittiöni entistä vahvemmin ruoanlaittoa ajatellen. Voimme syödä vaikka sohvapöydän ääressä. Mietin tavaroille omat paikat, nautin siitä, että mausteet, kipot ja pannut ovat näkyvillä. Annan keittiöni rehottaa, koska se on selvästikin ruoanlaittointoni polttoaine.

Sain myös kokea onnea ja auvoa kodinhoitohuoneesta. Mikä järjetön ilo siitä, että keittiön yhteyteen rakennetussa kodinhoitohuoneessa oli laatikko muovipulloille, pyykinlajitteluosasto ja järjestelmällisesti aseteltuja naulakoita.

Kolmas päätös: Rakennan kodinhoitotilan tavalla tai toisella. Se, jos mikä on arjen luksusta. Sisustan kodinhoitohuoneen vaikka työhuoneeseen.

Oman kodin kaipuun tuli kahden kuukauden jälkeen. Kävin ajatuksissani läpi tärkeitä tavaroita ja pesin kodin lattiasta kattoon. Sitten rentouduin. Siellä se oma koti odotti, valmiina ottamaan vastaan rakkaudentekojani.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.

Hanna Jensenin kolumni julkaistiin Glorian Kodissa 6/2016.

Nämä ihanat ihmiset juhlivat kanssamme Gloria Fashion Show'ta. Katso kuvakavalkadi!

Elämäniloisen muodin juhlan, Gloria Fashion Show'n kutsuvierasjuhla järjestettiin perjantaina 16.9. Paikalle saapuivat muun muassa nämä supertyylikkäät naiset ja herrat.

Tästä löydät näppärät suunnistusohjeet 17.9. järjestettävään Gloria Fashion Show'hun.

Jos tulet taksilla, kerro kuskille osoitteeksi Merikaapelihalli, Tammasaarenlaituri, M1 ovi.

Jos tulet julkisilla tai kävellen, älä suunnista sisäpihalle vaan Kaapelitehtaan meren puoleiselle sisäänkäynnille M1 (Tammasaarenlaituri).

Saavuthan paikan päälle vähintään puoli tuntia ennen näytöstä. Ovet avataan klo 14.30, näytöstilaan pääsee noin puoli tuntia ennen kutakin näytöstä.  

 

Sydämellisesti tervetuloa!