Rakas vaatteita ostava ihminen,

ajattelet ehkä, että muodin tuotanto täytyisi ehdottomasti pitää Suomessa. Tämä ajattelumalli johtaa kuitenkin pienuuden kierteeseen: muotivaatteen työvoimakustannukset ovat niin suuret, että tuotteen hinta onkin lopulta liian kallis. Myöskään tuotteen brändäämiseen ja markkinointiin ei silloin riitä rahaa, etkä edes saa tietää kyseisen vaatteen olemassaolosta. Tanskassa keskitytään arvohierarkian yläpäähän eli brändiin, suunnitteluun, myyntiin ja jakeluun ja hyväksytään se, että tuotanto voi ja saa olla globaalia. Jos valmistus toteutetaan kuitenkin eettisesti, se ei ole väärin, vaan luo loppujen lopuksi työtä myös kotimarkkinoille.

Hyvä muotisuunnittelija,

haluatko oikeasti luoda ison ja menestyvän muotibisneksen? On turha nurista siitä, ettei muotiala kasva tai rahoitusta löydy, jos ei löydy tekijöitä, joilla virtaa suonissaan tervettä kaupallisuutta ja röyhkeää brändiosaamista. Jos hakusessa on jotain suurempaa, on rikottava raisusti rajoja. Myös satunnaisia kompromisseja tarvitaan. Tarvitset paljon osaajia ympärillesi – osa heistä saattaa sinun mittapuusi mukaan olla ei-niin-chic myyntityyppejä. Se pitää kuitenkin vain kestää.

Arvoisa rahoittaja,

voisiko niitä rahahanoja pikku hiljaa avata muillekin kuin peliteollisuudelle, mitä luulette? Ja jospa sitä rahaa saisi käyttää alkuinvestointina brändin rakentamiseenkin? Se auttaisi kummasti, jos halutaan tehdä ihan kunnollista bisnestä. Brändi kun on kuitenkin kaiken bisneksen clou, näin muotitermiä lainatakseni. Edellä mainittu Tanska on väkiluvultaan liki Suomen kokoinen, mutta siellä muotiala on yksi maan suurimmista vientibisneksikstä, noin 5,7 miljardia euroa. Vertailun vuoksi Suomen pelialan liikevaihto on noin 2,4 miljardia euroa. Tanskalaiset taitavat etenkin keskikastista hivenen laadukkaammat merkit. Ne ovat rentoja, tyylikkäitä ja silti hauskalla tavalla särmikkäitä, sellaisia joita myös aikuinen nainen voi käyttää. Lisäksi hinta-laatusuhde on kohdillaan. Sitä paitsi isojen brändien menestys tukee ekosysteemimäisesti myös pienempiä merkkejä.

Suomimuoti nousuun!

Vierailija

Kaavoitus kohdalleen, värit sellaisiksi, että ihminen kaunistuu, hyvät napit ja vuorit, ja jatkuvuutta mallistoon.

Nyt suomalainen vaate on räikeä huonosti istuva kolttu tai ihmeellinen taideteos, jota ei voi käyttää.

Meillä ei arvosteta kauneutta, ja kauneuden tavoittelun epäonnisuessa tukeudutaan pelleilyyn. Suunnitteljat tekevät toisilleen ja kehuvat toisiaan, totuus on toinen. Rumaa, huonolaatuista ja naurettavaa. Sitä on suomalainen muoti.

Pätee ikävä kyllä moneen muuhunkin tuoteryhmään tässä maassa.

Totuus ei pala

Niin sanotun Suomi-muodin voi kyllä unohtaa. Se on joko kolhoa ja karua tai kreisiä ja yliampuvaa. Klassinen,hyvistä materiaaleista huolella valmistettu vaate on tulevaisuutta. Jaksan aina yllättyä siitä,miten suomalainen maku ei kehity mihinkään suuntaan. Aina yhtä huonoa,koskee myös maamme "muodin ammattilaisia". Kun ei ole,niin ei sitten ole.

Poseeraustaitojensa puolesta rocktähti Michael Monroe voisi harkita vaikka mallinuraa.

Lokakuun Glorian haastattelussa ikirokkari Michael Monroe, 54, puhuu vanhenemisesta ja sen mukanaan tuomasta perspektiivistä elämään. Sielultaan nuorelle muusikolle ikääntyminen ei ole tuonut suuria ulkonäkö- tai muita kriisejä. "Viisikymppisenä sinulla on sellaiset kasvot kuin ansaitset", hän toteaa.

Katso Glorian videolta, millaisissa tunnelmissa jutun kuvaukset sujuivat.

Michael Monroen haastattelun voit lukea 29.9. ilmestyneestä lokakuun Gloriasta.

Haluamme Gloriassa nostaa esiin monenlaisia ihmisiä: eri-ikäisiä, -näköisiä ja -kokoisia. Muotijutuissamme meillä on kuitenkin pieni ongelma. Emme yksinkertaisesti löydä muodokkaammille malleille kuvausvaatteita. Tulevien mallistojen näytekappaleita saa ainoastaan 34- ja 36-kokoisina. Toki voisimme kuvata jo kaupoista löytyviä vaatteita, mutta useimmiten muotikuvausten ideana on nimenomaan esitellä tulevia mallistoja.

Emme yksinkertaisesti löydä muodokkaammille malleille kuvausvaatteita.

Monimuotoisuuden vaatimus on kasvanut viime vuosien varrella myös muotimaailmassa, ja myös muodin kuluttajat haluavat vaihtelua. Se ei tarkoita sitä, että esimerkiksi muotilehdissä mentäisiin toiseen ääripäähän vaan sitä, että perinteisen muotikuvaston eli hyvin hoikkien, hyvin nuorten ja hyvin valkoisten rinnalla on sopivasti myös muita sävyjä.

Vaikka nykyään on yhä enemmän myös ns. normaalin kokoisia malleja – esimerkiksi Italian Voguen kannessa nähty Marquita Pring, Ranskan Marie Clairen kansikuvamalli Robyn Lawley tai jenkki -Cosmopolitan kannessa nähty Ashley Graham – mallimarkkinat ovat silti edelleen hyvin hoikkien naisten hallussa. Vaikka normaalimittainen malli löytyisikin, vaatemerkkien edustajat saattavat ajatella, ettei muotikuvista tule yhtä kauniita tai myyviä kuin niistä tulisi, jos malli olisi perinteistä mallikokoa.

Ehkä muotiala voisi ainakin kokeilla mullistavaa ajatusta normaalin kokoisista mallikappaleista.

Pienet näytekappaleet saattavat myös luoda alitajuisia mielikuvia siitä, että hoikkuus olisi tavoiteltavinta. Pienikokoiset vaatteet pysyvät myös henkareissa ryhdikkäämmän näköisinä kuin suuret koot. On varmasti myös kalliimpaa tehdä yksittäisiä näytekokoja isommissa kokonumeroissa. Toisaalta isommat koot olisi helpompi sitten ystävämyynneissä myydä meille taviksille.

Ehkä muotiala voisi ainakin kokeilla mullistavaa ajatusta normaalin kokoisista mallikappaleista. Pikkuhiljaa syntyisi varmasti myös muita muutoksia muodin tiukoissa konventioissa.

 

Asuin kevään mieheni kanssa Palman kaupungissa, postin yläkerrassa, roosan värisessä kivisessä kerrostalossa. Lainakodissa oli kaksi kerrosta ja
erkkeri, josta tulvi sisään valoa. Ennen auringonnousua nousin alakerran makuuhuoneesta kivisiä rappusia ylös keittiöön ja olohuoneeseen vain nähdäkseni taivaan, joka alkoi juuri valaistua. Se oli onnellinen nousu, joka ikinen aamu.

Asuin ensimmäisen kerran elämässäni asunnossa, jonka joku toinen oli itselleen kalustanut. Ennen lähtöäni Palmaan mietin, kauanko mahtoi kestää, kunnes alkaisin ikävöidä omaa kotiani. En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

Minusta tuli siistimpi kuin kotona: aina lasinalus lasin alla, ei murusia keittiön lattialla, ei hiuksia kylpyhuoneen lavuaarissa. Paikallisten tavoin ostin torstaikukkia. Niistä tuli rakkaudenosoitus lainakodille.

Aloin silittää tyynyliinoja. Koska liinavaatekaappi oli niin kauniisti ja rakkaudella järjestetty, löysin itseni painelemasta lakanapinoja täydelliseen muotoon kuin armeijassa. Ensimmäinen päätös: järjestän kotiini harkitun liinavaatekaapin.

Vaikka kotona Suomessa teen ruokaa joka päivä, Palmassa ruoanlaittointoni lopahti. En osaa valmistaa ruokaa valkoisessa, täydellisessä keittiössä. Kompensoin lopahtanutta kokkaamista tapaksilla, salaateilla ja ulkona syömisellä.

Toinen päätös: rakennan kotikeittiöni entistä vahvemmin ruoanlaittoa ajatellen. Voimme syödä vaikka sohvapöydän ääressä. Mietin tavaroille omat paikat, nautin siitä, että mausteet, kipot ja pannut ovat näkyvillä. Annan keittiöni rehottaa, koska se on selvästikin ruoanlaittointoni polttoaine.

Sain myös kokea onnea ja auvoa kodinhoitohuoneesta. Mikä järjetön ilo siitä, että keittiön yhteyteen rakennetussa kodinhoitohuoneessa oli laatikko muovipulloille, pyykinlajitteluosasto ja järjestelmällisesti aseteltuja naulakoita.

Kolmas päätös: Rakennan kodinhoitotilan tavalla tai toisella. Se, jos mikä on arjen luksusta. Sisustan kodinhoitohuoneen vaikka työhuoneeseen.

Oman kodin kaipuun tuli kahden kuukauden jälkeen. Kävin ajatuksissani läpi tärkeitä tavaroita ja pesin kodin lattiasta kattoon. Sitten rentouduin. Siellä se oma koti odotti, valmiina ottamaan vastaan rakkaudentekojani.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.

Hanna Jensenin kolumni julkaistiin Glorian Kodissa 6/2016.

Nämä ihanat ihmiset juhlivat kanssamme Gloria Fashion Show'ta. Katso kuvakavalkadi!

Elämäniloisen muodin juhlan, Gloria Fashion Show'n kutsuvierasjuhla järjestettiin perjantaina 16.9. Paikalle saapuivat muun muassa nämä supertyylikkäät naiset ja herrat.