Eroottinen kirjallisuus on ikivanha genre, mutta se myy nyt enemmän kuin koskaan. Pehmopornokirjaa ei tarvitse enää hävetä. Minkä nälkään naiset eroottista kirjallisuutta ahmivat?

”Huohotan äänekkäästi. En kykene keskittymään mihinkään muuhun kuin hänen ääneensä ja kosketukseensa. Mikään muu ei ole todellista. Millään muulla ei ole väliä, enkä tunne mitään muuta juuri nyt. Hänen sormensa livahtaa alushousujeni sisälle, ja kuulen ihastuksekseni, kuinka hän vetää yllättävän kiivaasti henkeä.”

Sen jälkeen, kun tuntemattoman brittinaisen Erika Leonardin omakustanne 50 Shades of Grey pongahti maailman myydyimpien kirjojen kärkeen vuonna 2012, henkeään ovat haukkoneet päähenkilöiden Christianin ja Anastasian lisäksi noin sata miljoonaa lukijaa. Helmikuussa salaperäisen liikemiehen ja viattoman opiskelijan sadomasokistinen suhde saapuu viimein elokuvateattereihinkin.

Yhä suositumpaa

50 Shadesin suosion vanavedessä kirjamarkkinoille on ilmestynyt jos jonkinlaista eroottista kyhäelmää, mutta lajista ovat kiinnostuneet myös arvostetut kustantamot. Random House, Penguin tai Simon & Schuster tuskin olisivat kymmenen vuotta sitten koskeneet pitkällä tikullakaan erotiikkaan, mutta nyt ne taistelevat saadakseen seksillä ladattuja romaaneja kustannusohjelmaansa.

Niin myös suomalaiset kustantamot kuten esimerkiksi Otava ja Tammi. Tuorein esimerkki eroottis-romanttisesta hitistä on amerikkalaisen Anna Toddin romaani After, jota mainostetaan lauseella: ”Uskomaton nettisensaatio Fifty Shadesin jalanjäljissä”.

Eroottinen kirjallisuus on ikivanha genre, mutta sitä myydään ja kulutetaan naisten parissa enemmän kuin koskaan. Samaan aikaan tutkimukset kertovat, että ihmiset harrastavat keskenään yhä vähemmän seksiä.

Hupsista. Kuinka tässä näin kävi?

Keski-ikäiset naiset innostuivat

"Riisu minut”, hän määrää hiljaisella äänellä tuijottaen minua silmät puoliummessa. Minulla ei ole päällä enää mitään muuta kuin kengät — jotka sattuvat olemaan Katen korkokengät. Olen ällistynyt. En ole koskaan riisunut yhtäkään miestä.”

Kaupallisesti 50 Shades on ollut Suomessakin jättimenestys, sillä se on myynyt huikeat 200 000 kappaletta. Kun 50 Shadesin printtiversio julkaistiin, sen 100 miljoonan kappaleen myynti rikkoi maailmanlaajuisesti jopa Da Vinci koodin tekemän ennätyksen.'

”Erotiikasta on tullut aihe, jolla on nykyään selvästi oma kohderyhmänsä nuorten ja keski-ikäisten naisten parissa.”

”Seksuaaliset aiheet ovat ikivanhoja, aina antiikin kirjallisuudesta tai Decameronesta lähtien, mutta uutta on se, että genrestä on tullut sosiaalisesti hyväksyttyä. Näitä kirjoja ei piilotella vaan niitä luetaan avoimesti niin raitiovaunussa kuin rannalla. Erotiikasta on tullut aihe, jolla on nykyään selvästi oma kohderyhmänsä nuorten ja keski-ikäisten naisten parissa”, Otavan kustannuspäällikkö Antti Kasper kertoo.

Eroottisen kirjallisuuden suosiota on varmasti lisännyt myös e-kirjan tulo markkinoille. Siveimmänkään ei tarvitse enää piilotella pehmopornokirjaansa edes julkisella paikalla, koska kukaan ei näe, mitä tabletilta lukee. Otava on julkaissut Suomessa Leonardin trilogian lisäksi Sasha Greyn romaanin Naamioleikit, L. Marie Edelinen S.E.C.R.E.T.-sarjan, ja uusimpana amerikkalaisen Anna Toddin Afterin, joka edustaa nuoremmille naisille suunnattua eroottista fiktiota.

Kuka kirjoittaisi Suomi-pehmopornoa?

Mutta missä viipyvät kotimaiset eroottiset romaanit? Kasperin mukaan ainakaan vielä suomalaiset kirjailijat eivät ole innostuneet genrestä. Sen sijaan ulkomailla ilmiö on synnyttänyt jopa erotiikkaan erikoistuneita kustantamoita kuten Clein Pressin San Franciscossa ja brittiläisen Clandestine Classicsin, joka on tehnyt Jane Austenin romaaneista ja Sherlock Holmesistakin eroottiset versionsa. Niissä Elizabeth Bennet ja Mr Darcy viimeinkin muhinoivat ja Sherlock antautuu tohtori Watsonille.

Kirjallisuuskriitikot eivät ole erotiikasta lämmenneet. Kaksi vuotta sitten, kun 50 Shades -ilmiö velloi kuumimmillaan, Helsingin Sanomien kriitikko Suvi Ahola kehotti jättämään kirjan lukematta, sillä se oli hänestä ”pornolle antautumista”.

Otavan Antti Kasper ei yhdy huoleen.

”Moninaisuus on kirjallisuudessa tärkeää. Ei ole olemassa yhtä oikeaa kirjallisuutta. Ihmiset lukevat kevyempää ja vakavampaa. 50 Shadesissa tyylilliset ansiot eivät ole ensisijaisia, se on puhdasta viihdettä, eikä siinä ole mitään väärää.”

Kelpaa Vogueenkin

Häpeätahrasta vapautettu erotiikka kelpaa nykyään jopa muotilehti Vogueen, joka nappasi hiljattain Slutever.com-seksiblogia pitävän Karley Sciortinon kolumnistikseen. Blogissaan vaalea ja hoikka kaunotar ei anna turhan sovinnaisuuden pidätellä itseään: blogista löytää muun muassa lahjaideoita nymfomaaneille ja ”lutkamaisille” kavereille sekä pohdiskelua, miten seksi paranee iän myötä. Voguen kolumnissa bloggari avautuu orgasmikokemuksistaan yhden yön rakastajien kanssa.

Karleyn kirjoitukset myötäilevät nykylukijoiden vaatimuksia: yleisö himoitsee nyt ”tavallisten naisten” paljastuksia ja henkilökohtaisia kokemuksia. Amerikkalaiset kustantamot haravoivatkin dollarinkuvat silmissään myös parikymppisten naisten suosimia sivustoja etsien lupaavia eroottisten tarinoiden kirjoittajia, joilla on jo laaja lukijakunta valmiina.  Esimerkiksi Anna Todd, 25, oli hankkinut ennen kustannussopimusta miljoonia lukijoita Wattpad-itsejulkaisuohjelman kautta.

Yleisö himoitsee nyt ”tavallisten naisten” paljastuksia ja henkilökohtaisia kokemuksia.

Erotiikannälkäiset lukijat ovat nostaneet miljonäärikerhoon myös nimimerkkikirjailijoita, kuten Noiren ja Zanen, jotka kustantajat ”löysivät” netistä. Zanen urbaaneista, seksillä höystetyistä romaaneista on tehty tv-sarja ja jopa alusvaatemallisto.

Mammapornoa?

"Fifty Shades of Grey sai kyllä tämän mamman innostumaan kirjoista aivan uudella tavalla. Ja kyllä vilkastuivat touhut makuuhuoneen puolellakin, sen verran kuumaa tavaraa oli”, kirjoittaa keskustelija Vauva-lehden keskustelupalstalla netissä. Palstalla trilogiaa kutsutaan ”mammapornoksi”. Toiset lyttäävät, mutta innokkaimmat kehuvat kirjan piristäneen avioelämää.

Eroottisen kirjallisuuden kukoistuksesta voi kiittää myös nettiä ja sosiaalista mediaa. Naiset tekivät 50 Shades -kirjoista ilmiön, kuten he nykyään tekevät mistä tahansa, mikä heitä kiinnostaa, olkoon se pastaresepti tai kauneudenhoitotuote. Anonyymilla palstalla voi suositella sellaistakin, mitä ei kasvotusten kehtaisi.

Mutta voiko eroottisella kirjallisuudella oikeasti pelastaa nuupahtaneen liiton? Hakevatko naiset tosissaan eroottisesta viihteestä potkua tylsäksi käyneeseen avioseksiin? Erika Leonardkin on arvellut kirjojensa suosion perustuvan siihen, että hänen kirjansa antavat ”lomaa omasta miehestä”.

”Jos parisuhteen ongelmat ovat syvällä tai niihin liittyy traumaattisia kokemuksia, ei niitä voi tietenkään ratkaista eroottisilla novelleilla. Tekstit sopivat virkistäjiksi lähinnä niille, joilla menee jo valmiiksi kohtuullisen hyvin”, psykoterapeutti ja seksuaaliterapeutti Maaret Kallio miettii.

”Tekstit sopivat virkistäjiksi lähinnä niille, joilla menee jo valmiiksi kohtuullisen hyvin.”

Kallion mielestä eroottisesta kirjallisuudesta voi olla hyötyä, jos se herättelee eroottisia mielikuvia, muistoja ja tunnelmia.

”Vaikka osa naisista käyttää pornoa, moni kokee tavanomaisen pornon liian yksioikoiseksi tai naista esineellistäväksi. Eroottinen kirjallisuus voi tuntua kiehtovammalta, sillä se jättää tilaa mielikuvitukselle. Luin itsekin aikoinani 50 Shadesin, koska siitä niin valtavasti kohistiin. Se oli aika teinimäinen opus, tyyliltään vanhan ajan Regina. Mutta sinällään eroottisessa kirjallisuudessa tai siitä nauttimisessa ei ole minusta mitään paheksuttavaa”, Kallio sanoo.

Mitä miehen pitää tehdä? 

Samaan aikaan, kun naiset uppoutuvat eroottisiin tarinoihin, suomalaisten seksielämä on lässähtänyt. Sosiologi ja Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontulan kirjasta Halu & intohimo selviää, että suomalaisten yhdynnät ovat laskeneet 20 prosenttia vuodesta 1999 vuoteen 2007, ja sama trendi jatkuu edelleen.

”Naisten odotukset miesten suhteen ovat kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta miesten vaatimukset naisten suhteen eivät.”

Yksi syy voi olla tyytymättömyys. Naiset ovat alkaneet vaatia miehiltä enemmän: he haluavat maskuliinisuutta puhkuvan tosi uroon, jolla on varallisuutta, ulkonäköä ja joka on voimakas yhteiskunnallinen toimija. Mutta kotiin tullessaan tämän machon on otettava kiltisti käteen sekä vauva että pölyhuisku ja alettava tasa-arvoiseksi kodinhoitajaksi — naisen ohjauksessa.

”Naiskulttuurin sisällä on tapahtumassa miesten uudelleenarviointi. Naisten odotukset miesten suhteen ovat kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta miesten vaatimukset naisten suhteen eivät.”

Romanttisissa ja eroottisissa tarinoissa tätä unelmien ja arkielämän ristiriitaa ei ole: niissä mies on yksioikoisen uljas prinssi, saavuttamaton ja kaikkien tavoittelema. Nainen on tarinoissa lähes poikkeuksetta viaton ja kaunis, joka rakkaudellaan ja viehätysvoimallaan saa vaikeuksien jälkeen miehen omakseen.
Ehkä eroottinen kirjallisuus helpottaa näiden odotusten ja unelmien ristipainetta, Kontula miettii.

Rakastelusta tulee harvinaisuus?

Kontula menee visioissaan jopa niin pitkälle, että uskoo fyysisestä rakastelusta tulevan tulevaisuudessa harvinaista puuhaa. Tekniikan, vaikkapa virtuaalisen seksisimulaattorin, ja nettitarjonnan ansiosta seksin harrastamiseen ei tarvita kohta lainkaan vaivalloista ihmissuhdetta.

”Kiireinen elämäntapa luo paradoksaalisen tilanteen: odotuksia seksuaalielämää kohtaan on yhä enemmän, mutta ne toteutuvat entistä harvemmin. Se näkyy siten, että itsetyydytys kasvaa samassa suhteessa kuin yhdynnät vähenevät”, Kontula jatkaa.

Tekniikan, vaikkapa virtuaalisen seksisimulaattorin, ja nettitarjonnan ansiosta seksin harrastamiseen ei tarvita kohta lainkaan vaivalloista ihmissuhdetta.

50 Shades -trilogian menestys oli Erika Leonardille sokki. Kun hän vuodatti paperille keski-iän kriisinsä ja seksifantasiansa salanimellä E.L. James, hän ei olisi ikinä arvannut, että jonain päivänä ne päätyvät vielä valkokankaallekin. Tuskinpa hän olisi arvannut sitäkään, että Time-lehti nimeää hänet maailman sadan vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon tai että hänestä tulisi maailman parhaiten ansaitseva kirjailija 95 miljoonan dollarin tuloillaan.

Seksi myy, ja nyt tiedämme tarkalleen kuinka hyvin. Siksi Erika Leonard saattoi olla viimeinen kirjailija, joka avautui seksifantasioistaan puhtaasta itseilmaisun ilosta.

Kursivoidut kohdat ovat lainauksia E.L. Jamesin romaanista Fifty Shades - Sidottu (Otava 2012, suomennos Riie Heikkilä).

Artikkeli on julkaistu helmikuun 2015 Gloriassa.

 

Haluamme Gloriassa nostaa esiin monenlaisia ihmisiä: eri-ikäisiä, -näköisiä ja -kokoisia. Muotijutuissamme meillä on kuitenkin pieni ongelma. Emme yksinkertaisesti löydä muodokkaammille malleille kuvausvaatteita. Tulevien mallistojen näytekappaleita saa ainoastaan 34- ja 36-kokoisina. Toki voisimme kuvata jo kaupoista löytyviä vaatteita, mutta useimmiten muotikuvausten ideana on nimenomaan esitellä tulevia mallistoja.

Emme yksinkertaisesti löydä muodokkaammille malleille kuvausvaatteita.

Monimuotoisuuden vaatimus on kasvanut viime vuosien varrella myös muotimaailmassa, ja myös muodin kuluttajat haluavat vaihtelua. Se ei tarkoita sitä, että esimerkiksi muotilehdissä mentäisiin toiseen ääripäähän vaan sitä, että perinteisen muotikuvaston eli hyvin hoikkien, hyvin nuorten ja hyvin valkoisten rinnalla on sopivasti myös muita sävyjä.

Vaikka nykyään on yhä enemmän myös ns. normaalin kokoisia malleja – esimerkiksi Italian Voguen kannessa nähty Marquita Pring, Ranskan Marie Clairen kansikuvamalli Robyn Lawley tai jenkki -Cosmopolitan kannessa nähty Ashley Graham – mallimarkkinat ovat silti edelleen hyvin hoikkien naisten hallussa. Vaikka normaalimittainen malli löytyisikin, vaatemerkkien edustajat saattavat ajatella, ettei muotikuvista tule yhtä kauniita tai myyviä kuin niistä tulisi, jos malli olisi perinteistä mallikokoa.

Ehkä muotiala voisi ainakin kokeilla mullistavaa ajatusta normaalin kokoisista mallikappaleista.

Pienet näytekappaleet saattavat myös luoda alitajuisia mielikuvia siitä, että hoikkuus olisi tavoiteltavinta. Pienikokoiset vaatteet pysyvät myös henkareissa ryhdikkäämmän näköisinä kuin suuret koot. On varmasti myös kalliimpaa tehdä yksittäisiä näytekokoja isommissa kokonumeroissa. Toisaalta isommat koot olisi helpompi sitten ystävämyynneissä myydä meille taviksille.

Ehkä muotiala voisi ainakin kokeilla mullistavaa ajatusta normaalin kokoisista mallikappaleista. Pikkuhiljaa syntyisi varmasti myös muita muutoksia muodin tiukoissa konventioissa.

 

Asuin kevään mieheni kanssa Palman kaupungissa, postin yläkerrassa, roosan värisessä kivisessä kerrostalossa. Lainakodissa oli kaksi kerrosta ja
erkkeri, josta tulvi sisään valoa. Ennen auringonnousua nousin alakerran makuuhuoneesta kivisiä rappusia ylös keittiöön ja olohuoneeseen vain nähdäkseni taivaan, joka alkoi juuri valaistua. Se oli onnellinen nousu, joka ikinen aamu.

Asuin ensimmäisen kerran elämässäni asunnossa, jonka joku toinen oli itselleen kalustanut. Ennen lähtöäni Palmaan mietin, kauanko mahtoi kestää, kunnes alkaisin ikävöidä omaa kotiani. En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

Minusta tuli siistimpi kuin kotona: aina lasinalus lasin alla, ei murusia keittiön lattialla, ei hiuksia kylpyhuoneen lavuaarissa. Paikallisten tavoin ostin torstaikukkia. Niistä tuli rakkaudenosoitus lainakodille.

Aloin silittää tyynyliinoja. Koska liinavaatekaappi oli niin kauniisti ja rakkaudella järjestetty, löysin itseni painelemasta lakanapinoja täydelliseen muotoon kuin armeijassa. Ensimmäinen päätös: järjestän kotiini harkitun liinavaatekaapin.

Vaikka kotona Suomessa teen ruokaa joka päivä, Palmassa ruoanlaittointoni lopahti. En osaa valmistaa ruokaa valkoisessa, täydellisessä keittiössä. Kompensoin lopahtanutta kokkaamista tapaksilla, salaateilla ja ulkona syömisellä.

Toinen päätös: rakennan kotikeittiöni entistä vahvemmin ruoanlaittoa ajatellen. Voimme syödä vaikka sohvapöydän ääressä. Mietin tavaroille omat paikat, nautin siitä, että mausteet, kipot ja pannut ovat näkyvillä. Annan keittiöni rehottaa, koska se on selvästikin ruoanlaittointoni polttoaine.

Sain myös kokea onnea ja auvoa kodinhoitohuoneesta. Mikä järjetön ilo siitä, että keittiön yhteyteen rakennetussa kodinhoitohuoneessa oli laatikko muovipulloille, pyykinlajitteluosasto ja järjestelmällisesti aseteltuja naulakoita.

Kolmas päätös: Rakennan kodinhoitotilan tavalla tai toisella. Se, jos mikä on arjen luksusta. Sisustan kodinhoitohuoneen vaikka työhuoneeseen.

Oman kodin kaipuun tuli kahden kuukauden jälkeen. Kävin ajatuksissani läpi tärkeitä tavaroita ja pesin kodin lattiasta kattoon. Sitten rentouduin. Siellä se oma koti odotti, valmiina ottamaan vastaan rakkaudentekojani.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.

Hanna Jensenin kolumni julkaistiin Glorian Kodissa 6/2016.

Nämä ihanat ihmiset juhlivat kanssamme Gloria Fashion Show'ta. Katso kuvakavalkadi!

Elämäniloisen muodin juhlan, Gloria Fashion Show'n kutsuvierasjuhla järjestettiin perjantaina 16.9. Paikalle saapuivat muun muassa nämä supertyylikkäät naiset ja herrat.

Tästä löydät näppärät suunnistusohjeet 17.9. järjestettävään Gloria Fashion Show'hun.

Jos tulet taksilla, kerro kuskille osoitteeksi Merikaapelihalli, Tammasaarenlaituri, M1 ovi.

Jos tulet julkisilla tai kävellen, älä suunnista sisäpihalle vaan Kaapelitehtaan meren puoleiselle sisäänkäynnille M1 (Tammasaarenlaituri).

Saavuthan paikan päälle vähintään puoli tuntia ennen näytöstä. Ovet avataan klo 14.30, näytöstilaan pääsee noin puoli tuntia ennen kutakin näytöstä.  

 

Sydämellisesti tervetuloa!