Näyttelijä Laura Birn kurkottaa kansainväliselle uralle. ”Haaveilen yksinkertaisesti näyttelemisestä. Haluaisin, että jokainen työ tuntuisi merkitykselliseltä”, hän sanoo.

Näyttelijä Laura Birn on juuri palannut lomalta elokuvamaailman mekasta, Los Angelesista, mutta aikaero ei näy olemuksessa. Laura näyttää raikkaalta, ja hänen kasvoillaan on kevyt rusketus. Mutta että lomalla? Ettei kuitenkin olisi Hollywood-uutisia tulossa? Laura vakuuttaa olleensa Kaliforniassa ”ihan oikealla” lomalla. Toki hänellä on elokuvakaupungissa edustajia, joita hän myös tapasi.

”Los Angeles on mielenkiintoinen kaupunki. Siellä on erityistä, luovaa energiaa. Vaikea silti kuvitella, että koskaan asuisin siellä, mutta pieninä annoksina se on kiva paikka.”

Kehut hämmentävät

33-vuotias Laura kuuluu siihen nuorten näyttelijöiden tienraivaajajoukkoon, joka kurkottaa kansainväliselle uralle, vaikka siitä ei ole kauan, kun suomalaisnäyttelijöiden Hollywood-haaveille vielä tuhahdeltiin.

Lauran sinkosi ulkomaisten ohjaajien tietoisuuteen rooli Sofi Oksasen romaaniin perustuvassa Puhdistuksessa, joka valittiin Suomen Oscar-ehdokkaaksi. Sen jälkeen amerikkalaisohjaaja Scott Frank tarjosi Lauralle pienen, mutta näkyvän roolin toimintaelokuvassa Tanssi haudoilla, jonka päätähti on Liam Neeson.

”Amerikkalaisten tapa kehua on itselleni hieman vieras.”

”Roolini kuvattiin kahdessa päivässä, enkä usko, että sillä oli suurempaa merkitystä uralleni. Haluaisin kyllä tehdä jonain päivänä isomman roolin Frankin elokuvassa.”

Helsingin Sanomissa Frank ylisti Lauran valovoimaisuutta. Laurasta kehuja on kiva kuulla, mutta eivät ne hänen päähänsä mene.

”Amerikkalaisten tapa kehua on itselleni hieman vieras. Mutta toisaalta se tekee esimerkiksi Los Angelesista miellyttävän paikan, kun jo lentokentän bussissa tuntemattomat jakavat kohteliaisuuksia.”

Syksyllä 2015 ensi-iltansa saa englantilaisen David Farrin ohjaama The Ones Below. Se on Lauran ensimmäinen iso rooli englanninkielisessä elokuvassa.

Laura teki elokuvadebyyttinsä kaksitoista vuotta sitten elokuvassa Helmiä ja sikoja. Hänellä oli tuolloin takanaan vasta pari näytelmäprojektia. Vuosaaresta Itä-Helsingistä kotoisin oleva nuori nainen oli innostunut näyttelemisestä Kallion ilmaisutaidon lukiossa. Sittemmin Laura on ehtinyt tehdä paljon: elokuvien ja teatterin lisäksi hän on näytellyt tv-sarjoissa, joista pisimpään sarjassa Karjalan kunnailla vuosina 2007—2012.

Mainetta ja kunniaa

Vuonna 2013 suitsutusta satoi joka suunnalta. Laura sai 15 000 euron elokuvataiteen valtiopalkinnon sekä Jussi-patsaan. Berliinin elokuvafestivaaleilla hänet huomioitiin nousevien kykyjen Shooting Star -palkinnolla.

Tuleva vuosi näyttää Lauran kalenterissa toistaiseksi väljältä, mikä tuntuu hänestä mukavalta. Viime vuonnahän kuvasi neljää elokuvaa, jotka kaikki saavat ensi-iltansa vuoden 2015 aikana.

Lauralla on naispääosa Petri Kotwican trillerissä Henkesi edestä ja pienemmät roolit Jörn Donnerin Armi!-elokuvassa sekä Mika Kaurismäen pukudraamassa Tyttökuningas. Psykologisessa trillerissä The Ones Below Laura esittää raskaana olevaa Teresaa, jossa on jotain outoa, mikä alkaa ahdistaa naapurissa asuvaa pariskuntaa.

Laura innostuu silminnähden puhuessaan elokuvasta. Käsikirjoituksen pohdinnat äitiydestä ja rakkaudesta tekivät häneen vaikutuksen ensilukemalta. Kemia ohjaajan kanssa toimi jo koekuvauksissa.

”Pidin siitä, että hän oli kiinnostunut myös näyttelijäntyön psykologisesta puolesta. Analysoimme yhdessä roolihahmoni elämäntarinaa ja tapaa reagoida eri tilanteisiin. Se oli meille molemmille teatteritöistä tuttu tapa.”

Elokuvan kuvaukset Lontoossa kestivät viime syksynä kaksi kuukautta.

”Jännitin kuvauksia etukäteen paljon, koska se oli ensimmäinen iso roolini englannin kielellä . Kuvaukset olivat hieno kokemus, vaikka välillä olin väsynyt pitkien päivien jälkeen. Oli myös aika uuvuttavaa käyttää koko ajan vierasta kieltä. En ollut ajatellut sitä etukäteen.”

Joskus on sanottava ei

Roolinsa Laura valitsee puhtaasti intuitiolla.

”Välillä joudun kieltäytymään rooleista ja olen opetellut sanomaan ei, jos työ ei tunnu minulle sopivalta.”

Glorian muotikuvissa Laura esittelee vaatteita, jotka ovat saaneet vaikutteita villistä lännestä. Jos Laura valitsisi roolin lännenelokuvasta, millainen se olisi?
”Olisin levoton, mysteerinen naiscowboy, joka vaeltaa yksin auringonlaskuun”, hän maalailee.

Laurakin on vähän mysteeri, vaikka hän on ollut julkisuudessa yli kymmenen vuotta. Hän ei ole mikään naapurintyttö, jonka kuulumiset tiedetään Helsingistä Utsjoelle.

Laura on pysynyt johdonmukaisen tiukkana rajoistaan. Hän puhuu julkisuudessa vain töistään. Hän ei ole epäystävällinen, mutta vastaukset lyhenevät heti, kun ne liikahtavat hänen epämukavuusalueelleen.

”Tylsää ehkä, mutta ajattelen, että työ puhukoon puolestaan. Henkilökohtaisten asioitteni jakaminen ei tuo minulle mitään etua.”

Laura on vähän mysteeri, vaikka hän on ollut julkisuudessa yli kymmenen vuotta.

Laura on haastateltavana pidättyväinen, mutta kameran edessä hän ei ujostele. Hän kävisi hyvin ammattimallista. Sen vahvistaa myös kuvat ottanut Marica Rosengård.

”Lauraa on ihana kuvata. Hän on kuin sokeria, jota haluaa lisää. Hän ei hermostu eikä diivaile, mutta hän on myös hyvin herkkä. Jos vaate ei tunnu oikealta, hän ei pystypeittelemään sitä. Laura ei puhu omista asioistaan edes pitkän kuvauspäivän aikana. Mutta minusta on vain hyvä, että hän pitää kiinni mysteeristään. Se antaa yleisölle mahdollisuuden kuvitella hänet miksi vain.”

Ei ulkonäköpaineita

Perinteisesti kaunis ulkomuoto on ollut näyttelijälle etu. Laura ei ole kokenut painetta olla muuta kuin oma itsensä.
”Suomessa kiinnitetään aika vähän ulkonäköön huomiota, täällä ei tarvitse näyttää mallilta voidakseen olla näyttelijä. Ulkomailta minulla ei ole niin paljon kokemusta, että osaisin vertailla, millaisia paineita ulkonäköön muualla asetetaan.”

”Haaveeni on päästä siihen pisteeseen, että voisin valita kaikki työni.”

Lauran suurin unelma, se jonka lehdessä voi paljastaa, liittyy sekin töihin.

”Haaveilen yksinkertaisesti näyttelemisestä. Haluaisin, että jokainen työ tuntuisi merkitykselliseltä. Haaveeni on päästä siihen pisteeseen, että voisin valita kaikki työni. Ei kun hetkinen, kyllähän minä voin jo valita!”

Artikkeli on julkaistu tammikuun 2015 Gloriassa.

Nämä ihanat ihmiset juhlivat kanssamme Gloria Fashion Show'ta. Katso kuvakavalkadi!

Elämäniloisen muodin juhlan, Gloria Fashion Show'n kutsuvierasjuhla järjestettiin perjantaina 16.9. Paikalle saapuivat muun muassa nämä supertyylikkäät naiset ja herrat.

Tästä löydät näppärät suunnistusohjeet 17.9. järjestettävään Gloria Fashion Show'hun.

Jos tulet taksilla, kerro kuskille osoitteeksi Merikaapelihalli, Tammasaarenlaituri, M1 ovi.

Jos tulet julkisilla tai kävellen, älä suunnista sisäpihalle vaan Kaapelitehtaan meren puoleiselle sisäänkäynnille M1 (Tammasaarenlaituri).

Saavuthan paikan päälle vähintään puoli tuntia ennen näytöstä. Ovet avataan klo 14.30, näytöstilaan pääsee noin puoli tuntia ennen kutakin näytöstä.  

 

Sydämellisesti tervetuloa!

 

Plastiikkakirurgian nousu ei ole mikään uusi ilmiö. Gloria esitteli kauneusleikkausten huippunimiä jo 90-luvulla.

Kun viesti on selvä, ei jutun otsikossa tarvitse kikkailla, oli periaatteena Uudet kauneusleikkaukset -jutussa. Kesän1994  kynnyksellä ilmestyneessä Kaunis Gloria -erikoisnumerossa lukijalle esiteltiin kolme maailman huippua platiikkakirurgia, nenäoperaatioihin keskittynyt Gilbert Aiach Pariisista, rasvaimun mestari Robert Ersek Austinista sekä tamperelainen Matti Pakkanen, jonka mainittiin suunnittelevan kasvojen kauneusleikkauksia tietokoneella – huippumodernia siis. "Potilas näkee näyttöpäätteeltä uudet, kauniit piirteensä", hehkutettiin.

”Enää ei leikata vain nenää tai silotella ryppyjä, vaan potilasta hoidetaan kokonaisuutena.”

Artikkelin ulkoasu oli nykymittapuulla varsin koruton, mutta asiasisältö suorastaan hämmentävän samantyyppinen kuin nyt, yli kaksikymmentä vuotta sen jälkeen aiheesta kirjoitetuissa jutuissa. ”90-luvun plastiikkakirurgeilla on uusi filosofiakin: enää ei leikata vain nenää tai silotella ryppyjä, vaan potilasta hoidetaan kokonaisuutena”, jutussa kuvaillaan. Miten tämä tuokin elävästi mieleen nykyisen ajatuksen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Kirurgien asiakkaita ei silti käsitellä silkkihansikkain, vaan kritisoidaan jopa melko rajusti. Nenäkirurgi Gilbert Aiachin mukaan esimerkiksi leikkauksiin hakeutuvat miehet ovat ”hyvin vaikeita asiakkaita, narsistisia ja epärealistisia”. Nykyään olisi myös vaikeaa kuvitella, että jo jutun ingresissä kerrottaisiin plastiikkakirurgian olevan tarpeen, jos ”nenäsi on vitsi, jos laihdutuksesta ja jumpasta huolimatta et kehtaa mennä rannalle...” Ei kuulosta kovin itsetuntoa kohottavalta.

Ohjaaja Juha Jokela haaveilee pitkistä junamatkoista ja miettii, kuinka selviää ensi-illoista hengissä. Hän on feministi, jolle kirjoittaminen on tapa olla olemassa.

A Arsenal FC. Katson mielelläni Englannin Valioliigaa. Muutama vuosi sitten huomasin yllättäen kannattavani Arsenalia. Oman joukkueen puolesta jännittäminen on emotionaalista puuhaa.

B Bon Temps Cafe. Lähikahvilani Helsingin Meilahdessa. Paikka, jossa teen töitä ja näen ystäviäni. Bon Temps on kannustava esimerkki yrittäjyydestä. Minulle se symboloi myös kotikulmieni elävöitymistä.

C Chaplin. Katsoin jo lapsena Chaplinin elokuvia. Kaupungin valojen loppu on yksi hienoimpia elokuvahistorian hetkiä. Chaplin näytti, että myös isot ja kipeät asiat taipuvat komediaksi.

D Duuni. Olen haaveammatissani, joka vie kokonaisvaltaisesti mukanaan. Mielekkyys ei löydy menestyksestä tai meriiteistä vaan siitä, että keskittyy työn tekemiseen.

E Ensi-ilta. Sanon usein, että teatterintekijän päätavoite on selvitä ensi-illasta hengissä. Hetki on pelottava, mutta terapeuttinen. Ensi-illassa päästän irti ja luovun kontrollista. Työ jää näyttelijöille.

Olen haaveammatissani, joka vie kokonaisvaltaisesti mukanaan.

F Fundamentalisti. Ehkä henkilökohtaisin näytelmäni. Tulin rippileirillä uskoon ja olin parikymppiseksi asti mukana seurakunnan toiminnassa. Mikä tahansa lukittu aate, jonka läpi todellisuus tulkitaan, on fundamentalismia. Näytelmää on esitetty muun muassa New Yorkissa, Moskovassa ja Färsaarilla.

G Geneven pakolaissopimus. Viime aikoina on väitetty, että Geneven sopimus on vanhentunut. Sopimus on kuitenkin tehty toisen maailmansodan jälkeen aikana, jolloin Eurooppa oli keskellä kaaosta ja köyhempi. Pakolaisia oli väkilukuun nähden enemmän. Kyse on ihmisoikeuksista. Suvakki on useimmiten ihmisoikeuksien puolustaja.

H Hämeenpuisto. Lukioaikainen kotini sijaitsi Tampereen Hämeenpuistossa. Viihdyin siinä lapsuudenkodeistamme parhaiten. Ikkunasta näkyi Aleksanterin kirkko, jonka taustalle piirtyy muistikuvissani kirkkaansininen taivas.

I Ilves. Isäni vei minua viisivuotiaasta asti Ilveksen jääkiekkopeleihin. Olin paikalla myös 1985, kun Ilves voitti Kupittaan jäähallissa mestaruuden. Fanitin jo silloin Raimo Helmistä.

”Suvakki on useimmiten ihmisoikeuksien puolustaja.”

J Junat. Pidän pitkistä junamatkoista. Teen töitä tai vain istun ja olen. Pääsen junassa lähes meditatiiviseen tilaan. Bonuksena tulee ympäristöystävällisyys.

K Kirjoittaminen. Luin lapsena paljon, mutta aloin kirjoittaa enemmän vasta lukiossa. Nyt kirjoittaminen on minulle tapa olla olemassa. Se on keinoni tutkia mieltäni ja maailmaa sekä olla kontaktissa muihin.

L Linnut. Olimme vaimoni kanssa retkellä Fiskarsissa ja törmäsimme lintubongariin. Hän näytti meille kuningaskalastajan. Meistä ei tullut bongareita, mutta on kiehtovaa tietää, että jo Helsingissä Vanhankaupunginlahdella on runsas linnusto.

M Mari. Vaimoni, jonka kanssa olen ollut kimpassa lähes 18 vuotta. Tapasimme Teatterikorkeakoulussa. Mari on sydämellinen, viisas ja luotettava.

N Näyttelijä. Käsittämättömän hieno ammatti. En lakkaa ihmettelemästä, kuinka näyttelijän työn tuloksena näyttämölle syntyy toinen ihminen.

”Kirjoittaminen on minulle tapa olla olemassa.”

O Otaniemi. Kuva siitä, kuinka hyvin ihminen tuntee itsensä nuorena. Opiskelin ensin rakennustekniikkaa. Kävin kahdella luennolla ja lähdin molemmilta kesken pois. Nykykehitys, jossa opiskelua halutaan rajata ja oman tien löytämistä vaikeuttaa, tuntuu järjettömältä.

”Vaimoni on sydämellinen, viisas ja luotettava.”

P Pulkkinen. Tv-sarja, ensimmäinen työni, joka menestyi. Pulkkinen oli sisäänajoni käsikirjoittamiseen. Sen jälkeen minussa oli pitkään komediakäsikirjoittajan leima.

Q Queen. Kuningatar-shakkinappula. Pärjäsin teininä ikäisteni SM-tasolla. Olin jopa perustamassa Aatos-nimistä shakkiseuraa. Sitten rupesin pelkäämään häviämistä ja lopetin. Kollegani väittävät, että shakkitaustani näkyy kuitenkin siinä, miten näytelmäni on sommiteltu.

R Rellu. Tampereen lyseon lukio, josta kirjoitin ylioppilaaksi 1989. Meillä oli kiva luokka. Menimme usein välitunnilla liikuntasaliin pelaamaan lentopalloa.

S Sumu. Näytelmäni, joka liittyy Suomen ja Venäjän suhteisiin. Näytelmä käsittelee konfliktin pelkoa ja sitä, miten se vaikuttaa ihmiseen.

T Teatterin taika. Sanapari on klisee, mutta tosi. Kun näyttämölle syntyy oikea elävä hetki, se on aina yhtä taianomaista.

U Ukraina. Kun Ukrainan kriisi alkoi, minussa tapahtui jotain. Tajusin, että jos olisin ukrainalainen, olisin Maidanin aukiolla. Se, että perustellusta kansannoususta seurasi sota, on järkyttävää.

V Venäjä. Suomen suhde Venäjään on johdonmukaisen epäselvä. Mielistelimme Neuvostoliittoa, koska ajattelimme hyötyvämme siitä turvallisuuden ja kaupan näkökulmasta. Nyt esitämme läntistä demokratiaa, mutta toimimme myös vanhojen mallien mukaan. Arvostan venäläisiä kollegoitani, jotka tekevät kunnianhimoista taidetta ahtaammaksi kehittyvässä ilmapiirissä.

W The Wire. Langalla on viimeinen televisiosarja, jonka ahmin. Yhdessä jaksossa saattoi tapahtua vähän, mutta sarja käsitteli yhteiskuntaa niin monitasoisesti, että kerronta säilytti kiehtovuutensa.

”Haluan, että tyttärilläni on samat mahdollisuudet kuin ikäisillään pojilla.”

X X-kromosomi. Naisten asema on yksi tärkeimmistä avaimista siihen, mihin suuntaan maailma menee. Haluan, että tyttärilläni on samat mahdollisuudet kuin ikäisillään pojilla. Olen ehdottomasti feministi.

Y Yksinäisyys. Tunsin lapsena usein yksinäisyyttä. Toisaalta pidin siitä. Saan yhä nostalgisen tunteen, kun kävelen yöllä sateista katua, jota katuvalot valaisevat.

Z Zzzz. Vaimollani on aina korvatulpat kätensä ulottuvilla.

Å Å. Joki ruotsiksi. Liittyy nimeeni ja liikkeeseen, ajan vääjäämättömään kulumiseen.

Ä Äly. Pyrin käyttämään. Kun joku asia on ajateltu älykkäästi, se tuottaa myös tunteita.

Ö Özil, Mesut. Arsenalin kiehtovin pelaaja, joka syötti viime kaudella 19 maalia. Kollegani sanoi kerran, ettei pidä Özilistä. Siitä kehittyi meille vitsi. Lähettelen hänelle klippejä Özilin nerokkaista syötöistä tai juttuja siitä, kuinka hän on maksanut köyhien lasten syöpähoidot. ”Tiedän, että et arvosta Öziliä, mutta jaksatko vilkaista...”

Kuka?

Juha Jokela, 46.

Näytelmäkirjailija ja ohjaaja, joka asuu näyttelijävaimonsa Mari Lehtosen ja kahden alakouluikäisen tyttärensä kanssa Helsingissä.

Opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa ja ohjaamista Teatterikorkeakoulussa.

Tullut tunnetuksi Mobile Horror, Fundamentalisti, Esitystalous ja Patriarkka-näytelmistään.

Käsikirjoittanut televisioon muun muassa Pulkkista, Kalliota ja Firmaa.