Malin Buska näyttelee normeja rikkovaa kuningatar Kristiinaa Mika Kaurismäen ylistetyssä Tyttökuningas-elokuvassa. Meänkielisestä näyttelijättärestä Ylitorniolta on sukeutunut Ruotsin kuumin tyyli-idoli ja it-tyttö.
 

Ruotsalaista Malin Buskaa, 31, tekisi mieli verrata näyttelijä ja muoti-ikoni Chloë Sevignyyn. Hän on Sevignyn tapaan kriitikoiden arvostama näyttelijä, joka
tunnetaan ravistelevista rooleistaan. Viimeksi hän näytteli normeja rikkovaa kuningatar Kristiinaa Mika Kaurismäen uudessa elokuvassa Tyttökuningas, ja sai siitä heti parhaan naisnäyttelijän palkinnon Kanadan vanhimpiin kuuluvilla elokuvafestivaaleilla, Montreal World Film Festivaleilla.

Suomen teattereihin elokuva saapui joulukuussa. Molemmat ovat myös seurattuja tyylinsä vuoksi. Eri muotiraamatut ovat julistaneet Chloë Sevignyn maailman tyylikkäimpien naisten listalle moneen kertaan, ja Malin taas sai Ruotsin Elleltä vuoden 2015 parhaan pukeutujan tittelin. Malin sekoittaa ruotsalaisten avantgardesuunnittelijoiden kokeellisia luomuksia luksusmerkkeihin ja second handiin. Hän on punaisilla matoilla esiintyessään Ruotsin seuratuimpia näyttelijöitä.

Ennen kaikkea molemmilla naisilla on samankaltaista, kapinallista karismaa, joka vetoaa katsojiin intensiivisyydellään. Tuo vetovoima tuntuu selvästi myös talvisena iltapäivänä eiralaisessa valokuvausstudiossa, jossa Malinia meikataan Glorian muotikuvauksia varten. Ei epäilystäkään, etteikö hän olisi yhtä uskottava it-tyttö kuin Sevigny aikoinaan, mutta vain ilkikurisempi – ja ehkä ripauksen boheemimpi.

”Elämäntapani ei ole mikään kaikista tyypillisin”, Malin tunnustaa meikkaajan tupsutellessa puuteria hänen kasvoilleen.
”Olen nomadi. Saavuin juuri Los Angelesista, nyt olen hetken Helsingissä, seuraavaksi menen Tukholmaan pariksi päiväksi ja sieltä Lontooseen. Mutta en tiedä, missä olen ensi viikolla. Seuraan vain, minne elämä vie.”

Näyttelijällä on viimeeksi ollut oma tukikohta yli puoli vuotta sitten, jolloin hän antoi pois vuokra-asuntonsa Tukholmassa. Viime kuukaudet hän on kiertänut elokuvafestivaaleilla ympäri maailmaa esittelemässä Tyttökuningasta, ja asustellut siellä täällä, hotelleissa ja ystäviensä nurkissa.

”Elämäntapani ei ole mikään kaikista tyypillisin.”

Malinin kodittomuus ei johdu vain elokuvakiireistä. Siitä lähtien kun hän muutti pois lapsuudenkodistaan Tornionjokilaaksosta, hän on elänyt pitkiä aikoja ilman omaa asuntoa.

”Etsin vielä paikkaa, johon teen pesäni”, hän sanoo – ja kuulostaa siltä, että aikoo sitä ennen tehdä vielä aika monta jännittävää seikkailua. Vai mitä pitäisi odottaa naiselta, joka halusi tehdä muutaman vuoden takaisessa Snabba Cash – livet deluxe -toimintafilmissä kaikki stunttinsa itse? Olihan hän harjoitellut elokuvaa varten taukoamatta itsepuolustuslajeja.

Serbialaisen mafiapomon tytärtä näytellyt Malin sai taistelukohtauksessa kunnon aivotärähdyksen ja hänen peukalonkyntensä lähti irti, mutta hän haluaakin roolien tulevan iholle.

”Se on hauskinta niin. Mutta siitä joutuu maksamaan.”

 

Vuonna 2011 Malin sai Tukholman elokuvafestivaaleilla Rising Star -palkinnon elokuvasta Happy End, jossa hän näytteli väkivaltaisessa suhteessa elävää siivoojaa. Palkintoraati kuvaili hänen olleen vaikuttavan tarkka ja vivahteikas roolissa, jossa hänen henkilöhahmonsa oli ulkokuoreltaan kova mutta sisäisesti hauras. Osa kriitikoista ihmettelikin elokuvan ilmestymisen jälkeen, miksei Buska saanut suorituksestaan Guldbagge-ehdokkuutta – tai itse palkintoa. Mika Kaurismäki oli kuitenkin myyty ja otti juuri tuon roolin takia yhteyttä näyttelijän agenttiin.

”Luotan vaistoihini ja yritän kuunnella itseäni.”

Kristiina, 1600-luvulla elänyt, kapinallinen Ruotsin kuningatar, oli Malinille hyvin tuttu, sillä hänen isoäitinsä oli aina ollut hyvin kiinnostunut kuninkaallisista. Malin tiesi Kristiinan olleen vain viisi, kun hänen isänsä, kuningas Kustaa II Adof, kaatui 30-vuotisessa sodassa. Oli hyvin poikkeuksellista, että nainen kasvatettiin tuohon aikaan hallitsijaksi, mutta kuninkaalla ei ollut muita perillisiä.

Täysi-ikäistyttyään Kristiina otti paikkansa valtakunnan johtajana ja muun muassa kieltäytyi menemästä naimisiin. Kristiinan aikana Ruotsin hovista tuli Euroopan suurin kulttuurikeskus: kuningatar kutsui Tukholmaan tieteen uudistajia filosofi René Descartesista lähtien ja kartutti kirjastoaan.

”Kristiina on minulle valtava feministi-ikoni ja inspiraation lähde, ja itse asiassa olen saanut hänen mukaansa jopa toisen nimeni. Hän oli hyvin kiinnostava persoona, joka piti kiinni oikeuksistaan ja seurasi omaa polkuaan. Minäkin olen aina elänyt niin. Luotan vaistoihini ja yritän kuunnella itseäni”, Malin sanoo.

Ainakin Tyttökuninkaan roolin kohdalla Malinin intuitio näyttää toimineen. Kaurismäen elokuva on suurella todennäköisyydellä käännekohta hänen urallaan, sillä elokuva on kansainvälinen, englanniksi näytelty yhteistuotanto, jota levitetään ympäri maailmaa. Malin ei peittele kiinnostustaan uraan Ruotsin ulkopuolella. Hän onkin käynyt jo tunnustelemassa Yhdysvalloissa, löytyisikö sieltä töitä.

 

Tyttökuningas kuvattiin pääosin Turun linnassa toissa vuonna. Ennen kuvausten alkamista Malin asui puoli vuotta pienessä mökissä Turun ulkopuolella  yksinäisyyteen vetäytyneenä. Hän luki elämäkertoja Kristiinasta ja opetteli ratsastamaan.

”Seurustelin vain hevosten kanssa. Saattoi mennä viikkoja, eteen puhunut edes puhelimessa. Minulla ei ollut kännykkää enkä mennyt Facebookiin. Minulla oli aikaa miettiä Kristiinan aikaista yhteiskuntaa ja rooliani."

”Moni tuhlaa aikansa söpöihin kissavideoihin, mutta minä luen mieluummin.”

Malin alkaa puhua huvittuneena siitä, kuinka tekniikka on ottanut vallan elämässämme. Ihimisillä ei ole enää aikaa lukea kirjoja, kun kaikki ovat puhelimensa lumoissa.

”Moni tuhlaa aikansa söpöihin kissavideoihin, mutta minä luen mieluummin. Viimeksi taisin lukea post-punkjätkä Richard Hellin biografian, Patti Smithin tuoreen elämäkerran ja kirjallisuutta avaruusajasta. Ja lisäksi klassikoita, niin kuin Oscar Wildea ja Kafkaa.”

Jo lapsena Malinin löysi varmimmin kirjastosta. Hän asui rehtoriäitinsä kanssa Övertorneåssa 2000 asukkaan kirkonkylässä, Pohjoisnavan yläpuolella
”keskellä ei-mitään”.

”Siellä on aikamoiset ääriolosuhteet. Talvella on pimeää 24 tuntia vuorokaudessa, kesällä taas valoisaa vuorokauden ympäri.”

Meänkielinen Malin vietti usein aikaa myös Suomen puolella Ylitorniolla niin kuin muutkin raja-alueen asukkaat. Hän kertoo jopa puhuvansa suomea jonkin verran.

”Suomalainen, melankolinen sielunmaisema on minulle melkein ruotsalaista läheisempää.”

Kouluaika oli Malinille välillä vaikeaa. Hän oli kyseenalaistaja, joka haastoi opettajia selittämään, miksi asiat olivat niin kuin olivat.
”En esimerkiksi ymmärtänyt, miksi matematiikkaa ei voinut opettaa piirtämällä ja visualisoimalla. Olisin itse oppinut niin paremmin, mutta niin ei vain saanut tehdä.”

Tiedonjanoinen Malin huomasi koululaitoksen rakennetun niin, että kaikkien pitää sopia samanlaiseen muottiin. Hänen käytöksensä tulkittiin tottelemattomuudeksi ja opettajat alkoivat pitää häntä niskoittelijana.

”Se on sääli, sillä uteliaisuus on kaikkein kaunein asia maailmassa ja vie meitä eniten eteenpäin.”

Onneksi löytyi näytteleminen ja harrastajateatteri, jossa Malinin ei tarvinnut typistää itseään tai luovuuttaan. Hän fanitti Greta Garboa, Gena Rowlandsia ja John Cassavetesia, Hollywoodin kulta-aikojen näyttelijöitä ja luki heistä elämäkertoja. 15-vuotiaana hän näki Larry Clarkin elokuvan Kids. Kohua aiheuttanut, lohduton kuvaus huumeita käyttävistä, toisiaan seksuaalisesti hyväksikäyttävistä nuorista iski hänen tajuntaansa lujaa.

”Ajattelin että hitto, Clark on tehnyt täysin todellisen filmin meistä, teineistä, jotka eivät ole vain suloisia ja simppeleitä tyyppejä, vaan todella kompleksisia ihmisiä”.

 

Malin halusi itsekin tehdä jotain vastaavaa. Lukion jälkeen, vuonna 2007 Malin aloitti opinnot Teatteriakatemiassa Malmössä. Kolmen vuoden opiskelujen jälkeen hän oli mukana perustamassa teatteriryhmää, joka teki filosofisia, kyseenalaistavia dokumenttinäytelmiä, kuten Orgioiden aika ja Olennaisen triptyykki.

”Olennaisen triptyykissä esimerkiksi määrittelimme ihmisenä olemisen ytimen”, Malin naurahtaa ja jatkaa olleensa sittenkin kiinnostuneempi  elokuvanäyttelemisestä.

Vuonna 2010 Malin alkoi saada elokuvarooleja, ja hän jätti teatteriryhmän. Malin teki komediaa, trillereitä ja draamaa – ja nautti joka hetkestä.
”Näytellessäni elokuvissa sydämeni alkaa lyödä nopeammin. Näen paljon paremmin, kuulen paremmin ja haistan paremmin. Oloni on kuin vastarakastuneella.”

Mutta elokuvamaailmassa on myös omat ongelmansa – samat, jotka ärsyttävät Malinia muuallakin yhteiskunnassa. Hän ei esimerkiksi voi ymmärtää, miksi naisnäyttelijöille maksetaan edelleenkin vähemmän palkkaa kuin mieskollegoilleen. Naisiin kohdistuvat myös kovemmat ulkonäköpaineet kuin miehiin.

”Näytellessäni elokuvissa sydämeni alkaa lyödä nopeammin. Näen paljon paremmin, kuulen paremmin ja haistan paremmin. Oloni on kuin vastarakastuneella.”

"Ihmiset ovat aina tunteneet vetovoimaa nuoruutta ja kauneutta kohtaan, mutta tuntuu, että se on mennyt jo liian pitkälle. Naisnäyttelijöillä pitää olla hehkuva iho ja mahtavat hiukset. Heidän pitää olla söpöjä ja 15 vuotta nuorempia kuin heidän roolihahmonsa. Miesnäyttelijät taas voivat olla rumia, heillä saa olla punainen nenä, ohuet hiukset ja huono iho, mutta heitä pidetään silti karismaattisina”,Malin tuohtuu.

Hänen kritiikkinsä ei silti tarkoita, etteikö ulkonäköön saisi panostaa. Malin rakastaa itsekin muotia, muotilehtiä ja kauniiden ihmisten katselemista. Jo lapsena hän kiinnitti huomiota tyylinsä ja saattoi vaihtaa asua yhdeksän kertaa päivässä.

”Olen aika kokeellinen pukeutuja. Minulla on eri tyyli joka päivä. Asuni riippuu täysin tunnetilastani, mutta pidän erityisesti veistoksellisista, maskuliinisista asuista feminiinisin attribuutein.”

 

Malinin lempisuunnittelijoita ovat J.W Anderson, Nicolas Ghesquière, Yohji Yamamoto, Rei Kawakubo ja Antwerpenin kuusikko. Hän kieltäytyy kulkemasta pintamuodin perässä ja käyttää mielellään vuosia vanhoja lempivaatteitaan päivittämällä ne ajan henkeen erilaisilla asusteilla.

Ympäristötietoisena Malin on kiinnostunut erityisesti slowfashionista, vaatteista, jotka on tehty ekologisesti ja eettisesti laadukkaista materiaaleista ja jotka kestävät aikaa hyvin.

”Pyrin valitsemaan vaatteeni hyvin ja ostamaan vähemmän. Silti olen superkiinnostunut muotimaailmasta ja seuraan näytöksiä, suunnittelijoita ja sensonkeja. Ihan jo senkin takia, että ne kertovat aina jotain myös yhteiskunnan tilasta.”

”Maalaan, teen veistoksia ja ompelen. Niiden lisäksi haluaisin tehdä myös musiikkia, vaikka en kylläkään laula kauniisti.”

Haastattelun lopuksi Malin ei halua kätellä, vaan halata ronskisti. Ennen kuin hän lähtee vetämään höyhenin koristeltua iltapukua ylleen, hän kertoo vielä  rakastavansa käsillä tekemistä.

”Maalaan, teen veistoksia ja ompelen. Niiden lisäksi haluaisin tehdä myös musiikkia, vaikka en kylläkään laula kauniisti.”

Ja kun katsoo Malinin ilkikurisia ja uhmakkaita poseerauksia valokuvaajan selän takaa, tuntuu selvältä, ettei hänen tarvitsekaan laulaa kauniisti. Kuningatar Kristiinalta lainattu asenne riittää kyllä.

Juttu on alun perin julkaistu tammikuun 2016 Gloriassa.

Nämä ihanat ihmiset juhlivat kanssamme Gloria Fashion Show'ta. Katso kuvakavalkadi!

Elämäniloisen muodin juhlan, Gloria Fashion Show'n kutsuvierasjuhla järjestettiin perjantaina 16.9. Paikalle saapuivat muun muassa nämä supertyylikkäät naiset ja herrat.

Tästä löydät näppärät suunnistusohjeet 17.9. järjestettävään Gloria Fashion Show'hun.

Jos tulet taksilla, kerro kuskille osoitteeksi Merikaapelihalli, Tammasaarenlaituri, M1 ovi.

Jos tulet julkisilla tai kävellen, älä suunnista sisäpihalle vaan Kaapelitehtaan meren puoleiselle sisäänkäynnille M1 (Tammasaarenlaituri).

Saavuthan paikan päälle vähintään puoli tuntia ennen näytöstä. Ovet avataan klo 14.30, näytöstilaan pääsee noin puoli tuntia ennen kutakin näytöstä.  

 

Sydämellisesti tervetuloa!

 

Plastiikkakirurgian nousu ei ole mikään uusi ilmiö. Gloria esitteli kauneusleikkausten huippunimiä jo 90-luvulla.

Kun viesti on selvä, ei jutun otsikossa tarvitse kikkailla, oli periaatteena Uudet kauneusleikkaukset -jutussa. Kesän1994  kynnyksellä ilmestyneessä Kaunis Gloria -erikoisnumerossa lukijalle esiteltiin kolme maailman huippua platiikkakirurgia, nenäoperaatioihin keskittynyt Gilbert Aiach Pariisista, rasvaimun mestari Robert Ersek Austinista sekä tamperelainen Matti Pakkanen, jonka mainittiin suunnittelevan kasvojen kauneusleikkauksia tietokoneella – huippumodernia siis. "Potilas näkee näyttöpäätteeltä uudet, kauniit piirteensä", hehkutettiin.

”Enää ei leikata vain nenää tai silotella ryppyjä, vaan potilasta hoidetaan kokonaisuutena.”

Artikkelin ulkoasu oli nykymittapuulla varsin koruton, mutta asiasisältö suorastaan hämmentävän samantyyppinen kuin nyt, yli kaksikymmentä vuotta sen jälkeen aiheesta kirjoitetuissa jutuissa. ”90-luvun plastiikkakirurgeilla on uusi filosofiakin: enää ei leikata vain nenää tai silotella ryppyjä, vaan potilasta hoidetaan kokonaisuutena”, jutussa kuvaillaan. Miten tämä tuokin elävästi mieleen nykyisen ajatuksen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Kirurgien asiakkaita ei silti käsitellä silkkihansikkain, vaan kritisoidaan jopa melko rajusti. Nenäkirurgi Gilbert Aiachin mukaan esimerkiksi leikkauksiin hakeutuvat miehet ovat ”hyvin vaikeita asiakkaita, narsistisia ja epärealistisia”. Nykyään olisi myös vaikeaa kuvitella, että jo jutun ingresissä kerrottaisiin plastiikkakirurgian olevan tarpeen, jos ”nenäsi on vitsi, jos laihdutuksesta ja jumpasta huolimatta et kehtaa mennä rannalle...” Ei kuulosta kovin itsetuntoa kohottavalta.

Ohjaaja Juha Jokela haaveilee pitkistä junamatkoista ja miettii, kuinka selviää ensi-illoista hengissä. Hän on feministi, jolle kirjoittaminen on tapa olla olemassa.

A Arsenal FC. Katson mielelläni Englannin Valioliigaa. Muutama vuosi sitten huomasin yllättäen kannattavani Arsenalia. Oman joukkueen puolesta jännittäminen on emotionaalista puuhaa.

B Bon Temps Cafe. Lähikahvilani Helsingin Meilahdessa. Paikka, jossa teen töitä ja näen ystäviäni. Bon Temps on kannustava esimerkki yrittäjyydestä. Minulle se symboloi myös kotikulmieni elävöitymistä.

C Chaplin. Katsoin jo lapsena Chaplinin elokuvia. Kaupungin valojen loppu on yksi hienoimpia elokuvahistorian hetkiä. Chaplin näytti, että myös isot ja kipeät asiat taipuvat komediaksi.

D Duuni. Olen haaveammatissani, joka vie kokonaisvaltaisesti mukanaan. Mielekkyys ei löydy menestyksestä tai meriiteistä vaan siitä, että keskittyy työn tekemiseen.

E Ensi-ilta. Sanon usein, että teatterintekijän päätavoite on selvitä ensi-illasta hengissä. Hetki on pelottava, mutta terapeuttinen. Ensi-illassa päästän irti ja luovun kontrollista. Työ jää näyttelijöille.

Olen haaveammatissani, joka vie kokonaisvaltaisesti mukanaan.

F Fundamentalisti. Ehkä henkilökohtaisin näytelmäni. Tulin rippileirillä uskoon ja olin parikymppiseksi asti mukana seurakunnan toiminnassa. Mikä tahansa lukittu aate, jonka läpi todellisuus tulkitaan, on fundamentalismia. Näytelmää on esitetty muun muassa New Yorkissa, Moskovassa ja Färsaarilla.

G Geneven pakolaissopimus. Viime aikoina on väitetty, että Geneven sopimus on vanhentunut. Sopimus on kuitenkin tehty toisen maailmansodan jälkeen aikana, jolloin Eurooppa oli keskellä kaaosta ja köyhempi. Pakolaisia oli väkilukuun nähden enemmän. Kyse on ihmisoikeuksista. Suvakki on useimmiten ihmisoikeuksien puolustaja.

H Hämeenpuisto. Lukioaikainen kotini sijaitsi Tampereen Hämeenpuistossa. Viihdyin siinä lapsuudenkodeistamme parhaiten. Ikkunasta näkyi Aleksanterin kirkko, jonka taustalle piirtyy muistikuvissani kirkkaansininen taivas.

I Ilves. Isäni vei minua viisivuotiaasta asti Ilveksen jääkiekkopeleihin. Olin paikalla myös 1985, kun Ilves voitti Kupittaan jäähallissa mestaruuden. Fanitin jo silloin Raimo Helmistä.

”Suvakki on useimmiten ihmisoikeuksien puolustaja.”

J Junat. Pidän pitkistä junamatkoista. Teen töitä tai vain istun ja olen. Pääsen junassa lähes meditatiiviseen tilaan. Bonuksena tulee ympäristöystävällisyys.

K Kirjoittaminen. Luin lapsena paljon, mutta aloin kirjoittaa enemmän vasta lukiossa. Nyt kirjoittaminen on minulle tapa olla olemassa. Se on keinoni tutkia mieltäni ja maailmaa sekä olla kontaktissa muihin.

L Linnut. Olimme vaimoni kanssa retkellä Fiskarsissa ja törmäsimme lintubongariin. Hän näytti meille kuningaskalastajan. Meistä ei tullut bongareita, mutta on kiehtovaa tietää, että jo Helsingissä Vanhankaupunginlahdella on runsas linnusto.

M Mari. Vaimoni, jonka kanssa olen ollut kimpassa lähes 18 vuotta. Tapasimme Teatterikorkeakoulussa. Mari on sydämellinen, viisas ja luotettava.

N Näyttelijä. Käsittämättömän hieno ammatti. En lakkaa ihmettelemästä, kuinka näyttelijän työn tuloksena näyttämölle syntyy toinen ihminen.

”Kirjoittaminen on minulle tapa olla olemassa.”

O Otaniemi. Kuva siitä, kuinka hyvin ihminen tuntee itsensä nuorena. Opiskelin ensin rakennustekniikkaa. Kävin kahdella luennolla ja lähdin molemmilta kesken pois. Nykykehitys, jossa opiskelua halutaan rajata ja oman tien löytämistä vaikeuttaa, tuntuu järjettömältä.

”Vaimoni on sydämellinen, viisas ja luotettava.”

P Pulkkinen. Tv-sarja, ensimmäinen työni, joka menestyi. Pulkkinen oli sisäänajoni käsikirjoittamiseen. Sen jälkeen minussa oli pitkään komediakäsikirjoittajan leima.

Q Queen. Kuningatar-shakkinappula. Pärjäsin teininä ikäisteni SM-tasolla. Olin jopa perustamassa Aatos-nimistä shakkiseuraa. Sitten rupesin pelkäämään häviämistä ja lopetin. Kollegani väittävät, että shakkitaustani näkyy kuitenkin siinä, miten näytelmäni on sommiteltu.

R Rellu. Tampereen lyseon lukio, josta kirjoitin ylioppilaaksi 1989. Meillä oli kiva luokka. Menimme usein välitunnilla liikuntasaliin pelaamaan lentopalloa.

S Sumu. Näytelmäni, joka liittyy Suomen ja Venäjän suhteisiin. Näytelmä käsittelee konfliktin pelkoa ja sitä, miten se vaikuttaa ihmiseen.

T Teatterin taika. Sanapari on klisee, mutta tosi. Kun näyttämölle syntyy oikea elävä hetki, se on aina yhtä taianomaista.

U Ukraina. Kun Ukrainan kriisi alkoi, minussa tapahtui jotain. Tajusin, että jos olisin ukrainalainen, olisin Maidanin aukiolla. Se, että perustellusta kansannoususta seurasi sota, on järkyttävää.

V Venäjä. Suomen suhde Venäjään on johdonmukaisen epäselvä. Mielistelimme Neuvostoliittoa, koska ajattelimme hyötyvämme siitä turvallisuuden ja kaupan näkökulmasta. Nyt esitämme läntistä demokratiaa, mutta toimimme myös vanhojen mallien mukaan. Arvostan venäläisiä kollegoitani, jotka tekevät kunnianhimoista taidetta ahtaammaksi kehittyvässä ilmapiirissä.

W The Wire. Langalla on viimeinen televisiosarja, jonka ahmin. Yhdessä jaksossa saattoi tapahtua vähän, mutta sarja käsitteli yhteiskuntaa niin monitasoisesti, että kerronta säilytti kiehtovuutensa.

”Haluan, että tyttärilläni on samat mahdollisuudet kuin ikäisillään pojilla.”

X X-kromosomi. Naisten asema on yksi tärkeimmistä avaimista siihen, mihin suuntaan maailma menee. Haluan, että tyttärilläni on samat mahdollisuudet kuin ikäisillään pojilla. Olen ehdottomasti feministi.

Y Yksinäisyys. Tunsin lapsena usein yksinäisyyttä. Toisaalta pidin siitä. Saan yhä nostalgisen tunteen, kun kävelen yöllä sateista katua, jota katuvalot valaisevat.

Z Zzzz. Vaimollani on aina korvatulpat kätensä ulottuvilla.

Å Å. Joki ruotsiksi. Liittyy nimeeni ja liikkeeseen, ajan vääjäämättömään kulumiseen.

Ä Äly. Pyrin käyttämään. Kun joku asia on ajateltu älykkäästi, se tuottaa myös tunteita.

Ö Özil, Mesut. Arsenalin kiehtovin pelaaja, joka syötti viime kaudella 19 maalia. Kollegani sanoi kerran, ettei pidä Özilistä. Siitä kehittyi meille vitsi. Lähettelen hänelle klippejä Özilin nerokkaista syötöistä tai juttuja siitä, kuinka hän on maksanut köyhien lasten syöpähoidot. ”Tiedän, että et arvosta Öziliä, mutta jaksatko vilkaista...”

Kuka?

Juha Jokela, 46.

Näytelmäkirjailija ja ohjaaja, joka asuu näyttelijävaimonsa Mari Lehtosen ja kahden alakouluikäisen tyttärensä kanssa Helsingissä.

Opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa ja ohjaamista Teatterikorkeakoulussa.

Tullut tunnetuksi Mobile Horror, Fundamentalisti, Esitystalous ja Patriarkka-näytelmistään.

Käsikirjoittanut televisioon muun muassa Pulkkista, Kalliota ja Firmaa.