Maryan Abdulkarim, 32, haaveili yläasteella lääkärin ammatista, mutta opinto-ohjaaja kehotti opiskelemaan lähihoitajaksi. Se oli hänestä sopivampi vaihtoehto somalitytölle. Maryanista ei tullut kumpaakaan vaan rasismin vastustaja ja musliminaisten äänitorvi.

Maryan Abdulkarim, 32, puhuisi mielellään kissavideoista. Niistä netin hauskoista videopätkistä, joissa kissanpentu änkeää piparipurkkiin tai koettaa saada itseään monta kertaa suuremman koiran leikkimään kanssaan. Maryan rakastaa kissoja ja kissavideoita, mutta harva toimittaja haluaa puhua niistä hänen kanssaan. Sen sijaan hänet soitetaan paikalle, kun halutaan muslimin mielipide naisten alistamisesta tai itsemurhapommi-iskuista.

Maryan on yhteiskunnallinen aktivisti, feministi ja muslimi, joka kuuluu AntirasismiX-verkoston perustajiin. Hän on myös Naisasialiitto Unionin varapuheenjohtaja ja entinen Väestöliiton monikulttuurisuusasiantuntija. Maryan tuli turvapaikanhakijana Somalian Mogadishusta Tampereelle seitsemänvuotiaana. Kahden kulttuurin välissä eläneenä häntä voi pitää hyvinkin sopivana ihmisenä kertomaan muslimien tunnoista vaikkapa pariisilaiseen Charlie Hebdo -lehteen tehdystä terrori-iskusta. Miksi siis pitäisi puhua mieluummin kissavideoista?

Hijab ei ole pakko

Maryan istuu Helsingin keskustan trendibaarissa ja hämmentää teetään. Hänellä on yllään viininpunainen, hiukset ja hartiat peittävä hijab-huivi ja pitkä hame. On perjantai-ilta, ja viereisissä pöydissä istuu biletoppeihin pukeutuneita, drinkkejä siemailevia nuoria naisia.

Maryan haluaisi puhua höpsöistä videoista, jotta ihmiset huomaisivat muutakin kuin eroavaisuuksia tavatessaan hänet tai muita ”normista poikkeavia”. Esimerkiksi sen, että muslimitkin voivat pitää pörröisistä pennuista. Silloin ”valtakulttuuriin kuuluvat” saattaisivat kohdata hänet vertaisinaan ja jättäisivät ehkä surkuttelematta, kuinka Maryan joutuu peittämään itsensä ja jättämään drinkit kumoamatta uskontonsa takia.

”Miksi minut yritetään saada tuntemaan oloni vääränlaiseksi? Miksi minun pitää perustella, miten pukeudun?”

Koska ei hän mitään joudu. Maryan sanoo, ettei uskonto rajoita häntä mitenkään. Hän itse päättää, miten sitä harjoittaa. Aivan kuten suomalainen kristitty päättää, meneekö joulukirkkoon vai ei, Maryan on päättänyt, ettei juo alkoholia. Mutta on olemassa yksi asia, joka rajoittaa Maryania jatkuvasti. Se on rasismi.

”Miksi minut yritetään saada tuntemaan oloni vääränlaiseksi? Miksi minun pitää perustella, miten pukeudun? Naiset ovat taistelleet oikeudesta päättää pukeutumisestaan, miksi sitä tilaa yritetään kaventaa? On vallankäyttöä väittää, etteivät musliminaiset pystyisi itse päättämään asioistaan. En tarvitse ketään vapauttamaan itseäni”, hän sanoo ja katsoo tiukasti silmiin.

Tervetuloa tapaamaan Maryan Abdulkarimia, uuden sukupolven muslimifeministiä, jollaista monikulttuuristuva Suomi on kipeästi kaivannut.

Kun Maryan oli yläasteella, hän haaveili lääkärin ammatista. Siihen kannustivat myös vanhemmat, olihan isäkin ollut aikoinaan Mogadishussa korkeakoulun opettaja. Tamperelaisen yläasteen opinto-ohjaaja kuitenkin kehotti Maryania olemaan realistinen. Opon mielestä hänen oli parempi hankkia jokin toinen ammatti, vaikkapa lähihoitaja.

Maryan katseli ympärilleen. Hänen näköisiään ihmisiä ei tosiaan näkynyt lääkäreinä, korkeintaan he olivat mopin varressa siivoamassa. Maryan lannistui.

”Jos kasvaa todellisuudessa, jossa ei ole itsensä kaltaisia esikuvia, alkaa ajatella, ettei pysty mihinkään. That can never be me. Mahdollisuudet supistuvat”, hän sanoo.

Kun Maryan nuorena etsi kesätöitä, vaatekaupan myymäläpäällikkö mieltyi kohteliaaseen tyttöön ja pyysi tätä haastatteluun. Mutta nähtyään Maryanin hän sanoikin, ettei paikka ollut enää auki. Maryanista ei ollut edustamaan suomalaista vaatebrändiä.

”Jos kasvaa todellisuudessa, jossa ei ole itsensä kaltaisia esikuvia, alkaa ajatella, ettei pysty mihinkään.”

Maryan oli kuitenkin sinnikäs, ja teki töitä, joita sai. 14-vuotiaana hän jakoi mainoksia koulunsa ohella saadakseen taskurahaa, yläasteen jälkeen hänet palkattiin lähetiksi Tampereen liikennelaitokselle. Koulutoverit kävivät lukiota, Maryan totutteli kellokorttiin. Kotibileissä hän ei käynyt, koska ei jaksanut joka kerta selittää uusille ihmisille, mitä tekee Suomessa. Maryan sai tuntea jatkuvasti olevansa erilainen, poikkeava ja väärä.

”Ei luokkakavereideni olemassaoloa koskaan kyseenalaistettu.”

Herääminen

Sitten Maryan löysi mustien kansalaisoikeustaisteilija Malcolm X:n elämäkerran. Karismaattinen aktivisti antoi sanat Maryanin ulkopuolisuuden kokemuksille. Maryan ymmärsi, että kysymys oli yksilöä suuremmista asioista: vallasta, rakenteellisesta sorrosta ja toiseuttamisesta.

”Aloin ajatella, että ehkä vika onkin yhteiskunnassa, ei minussa. Oivalsin, että olen ihan ok tyyppi, vaikka minulle huudellaankin bussissa. Aloin vaatia tilaa olla oma itseni ja tulla kohdelluksi ihmisenä.”

Maryan päätti sittenkin mennä lukioon ja kouluttautua. Mutta pahin oli vielä edessä.

”Suomalaista identiteettiä ei voi rajata vain valkoisten kristittyjen etuoikeudeksi”, Maryan painottaa baarin pöydässä. Hän ja monet muut vähemmistöihin kuuluvat ihmiset ovat jo täällä, he ovat meitä, ja yhteiskunnan kannattaisi kuunnella kansalaisiaan, Maryan jatkaa. Kannattaisi, jotta heidän potentiaalinsa saataisiin käyttöön. Kannattaisi, jottei syntyisi syrjäytettyjen sukupolvia. Sitä paitsi Maryan on suomalainen, Mogadishussa hän ei ole edes käynyt sieltä lähdettyään.

Maryanin päälle on syljetty, häntä on uhkailtu väkivallalla ja hänen perheensä perään on huudeltu iljettävyyksiä.

”Ensimmäinen askel olisi kuunnella maahanmuuttajia muulloinkin kuin vain ääri-ilmiöistä puhuttaessa. Jos mikrofoni käännetään meihin vain väkivaltaisten tapahtumien yhteydessä, se vaikuttaa siihen, miten valtaväestö näkee meidät ja miten meihin suhtaudutaan.”

Maryan ja hänen kaksi pientä lastaan tuntevat sen lähes joka viikko arjessaan. Maryanin päälle on syljetty, häntä on uhkailtu väkivallalla ja hänen perheensä perään on huudeltu iljettävyyksiä. Vain, koska he näyttävät erilaisilta ja heidän tapansa tuntuvat joidenkin mielestä vierailta.

”Minun aikanani Suomi on aina ollut rasistinen yhteiskunta, mutta nyt rasismista ja jopa rotuopista on tullut salonkikelpoista. Eduskunnassakin ihmisiä on alettu jakaa hyviin ja huonoihin, laiskoihin ja ahkeriin vain taustansa perusteella.”

Tutkijoidenkin mukaan moni puolue on muuttanut diskurssiaan maahanmuuttovastaisemmaksi perussuomalaisten vanavedessä. Myös maltillisten puolueiden kansanedustajat ovat toistaneet urbaanilegendaa designlastenvaunuista, joita sosiaalihuolto jakaa maahanmuuttajille.

Muukalaisviha ja äärioikeiston esiinmarssi ovat koko Euroopan laajuinen ilmiö. Euroopan laajuisesti verkottuneet uusnatsiryhmät saarnaavat valkoisen rodun ylivaltaa, järjestävät jäsenilleen ”itsepuolustuskoulutusta” ja yllyttävät heitä väkivaltaan.

”Näin tapahtuu myös Suomessa, mutta kuitenkin tuntuu, että vain islamisaatiota pelätään”, Maryan huokaa.

Kun uutislähetyksessä lentokone lensi päin WTC:n kaksoistorneja, 19-vuotias Maryan oli juuri tullut koulusta. Hän katseli televisiota järkyttyneenä. Pian Yhdysvallat julisti terrorisminvastaisen sodan, ja yhtäkkiä kaikki maailman mediat puhuivat verenhimoisista muslimiterroristeista ja väkivaltaisesta islamista.

”Oli islamofobiaa ennenkin, mutta 9/11:n jälkeen se meni aivan eri sfääreihin. Minulle huudeltiin jatkuvasti ’onko sulla pommi’?”

Ei mikään uhri

Nuori Maryan ei kuitenkaan halunnut alistua. Hän sitoi sinnikkäästi huivinsa joka aamu, vaikka tiesi, että se saatettaisiin repiä pois hänen päästään.

Kun muu yhteiskunta käänsi selkänsä, ymmärrystä löytyi moskeijasta. Siellä saattoi keittää kannullisen teetä ja istua rauhassa ystävien kanssa. Jutella vaikka siitä, mistä saisi tummalle iholle sopivia meikkejä. Häntä ei kyseenalaistettu eikä hänen tarvinnut jatkuvasti selittää itseään.

Maryanista tuli muslimiaktivisti. Hän oli mukana moskeijan siskojen toiminnassa ja järjesti erilaisia naisten ja lasten tapahtumia. Siellä hänen itsetuntonsa kohosi, mutta julkisuudessa musliminaisista puhuttiin vain alistettuina uhreina. Maryania ärsytti. Kuunneltuaan vuosia sivusta, kuinka muut puhuvat hänen puolestaan, hän meni lopulta mukaan feministiseen toimintaan ja alkoi kirjoittaa feministiseen Tulva-lehteen.

”Feminismi on ollut minulle aina tosi tärkeä aate. Se antaa minulle vapauden olla sellainen kuin haluan. Uskon naiseuteen, siihen, että siskot yhdessä muuttavat asioita.”

Maryan kertoo oppineensa naisten välistä solidaarisuutta kotoa viideltä siskoltaan. Jo alle kouluikäisenä Maryan muistaa pistäneensä hanttiin pihan pojille Mogadishussa, kun nämä kieltäytyivät leikkimästä pikkutytön kanssa.

Loppuvuodesta 2014 Maryan valittiin Naisasialiitto Unionin varapuheenjohtajaksi. Unionissa hän on pitänyt varsinkin vähemmistöjen asioita esillä ja työskennellyt sen puolesta, ettei siirtolaisnaisen euro jäisi 20 senttiin.

“Yhteiskuntaa pitää rakentaa kaikkien ehdoilla. Sen jälkeen ihmiset pystyvät auttamaan itse itseään ja tekemään oman elämänsä. Jokaisessa ihmisessä on kyky ja voima siihen, jos sortavat rakenteet vain puretaan.”

Suomalaiset puolueet voisivat Maryanin mukaan ottaa oppia ruotsalaisesta puolueesta, Feministisestä aloitteesta, joka on tehnyt paljon työtä löytääkseen erilaisia ja eritaustaisia ihmisiä kirjoittamaan poliittista ohjelmaansa.

“Eivät suomalaiset puolueet voi odottaa, että transihmiset tai rodullistetut vain kävelevät heidän toimistoonsa sisään. Se vaatii systemaattista rekrytointityötä.”

Maryanille huivin käyttäminen tarkoittaa oman kehon haltuun ottamista.

Maryan on aktiivinen myös antirasististiseen feminismiin keskittyvässä AntirasismiX-verkostossa. Antirasistista feminismiä tarvitaan Maryanin mukaan, koska fasismi ja sovinismi kulkevat yllättävän usein käsi kädessä.

Elä ja anna elää

Maryanille huivin käyttäminen tarkoittaa oman kehon haltuun ottamista. Hän haluaa itse päättää, mitä kropasta näkyy ja kenelle. Maryanin mielestä naisen ruumis on seksualisoitu, eikä hän halua kilpailla miesten huomiosta pukeutumalla paljastavasti. Se ei tarkoita, etteivät muut naiset saisi pukeutua juuri niin kuin itse haluavat. Maryan tekee töitä sen eteen, että jokainen hyväksyttäisiin juuri sellaisena kuin on tai haluaa olla.

“Useimmiten kuitenkin vain vähemmistöjen tavat näkyä ja olla kyseenalaistetaan”, Maryan huomauttaa.

”Ihmisiä ei pidä väkisin vapauttaa, vaan heidän pitää päästä itse määrittelemään, mitä he haluavat.”

Myös hyvää tarkoittavat ihmiset sortuvat holhoavaan asenteeseen. He saattavat puhua maahanmuuttajien tai vammaisten puolesta, mutta sivuuttavat näiden omat mielipiteet. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi somalityttöjä ohjataan Maryanin tavoin usein hoiva-alalle. Koska he ovat useimmiten suurista perheistä, heillä ajatellaan olevan hoivatyössä tarvittavia taitoja. Se kuitenkin pitää vähemmistöt vain tietyissä ammateissa.

Maryan on hyvin tarkka siitä, ettei itse tunge ketään tiettyyn muottiin vain omien ennakkoluulojensa takia.

“Antirasistisen työn ei pitäisi tuottaa lisää sortoa. Se ei saa olla hyvää tarkoittavaa, alentuvaa suhtautumista. Ihmisiä ei pidä väkisin vapauttaa, vaan heidän pitää päästä itse määrittelemään, mitä he haluavat.”

Maryan itse on halunnut elämässään monenlaista. Hän on työskennellyt palveluneuvojana Kelalla ja tutkimusavustajana Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella. Hän on kouluttautunut leipuri-kondiittoriksi, sillä parikymppisenä käsityöammatti kuulosti romanttiselta vaihtoehdolta. Käytäntö osoittautui toisenlaiseksi. Maryan on mennyt nuorena naimisiin, mutta eronnut sittemmin miehestään.

Nyt Maryan on viittä vaille valmis sosionomi. Hän on tyytyväinen, jos voi kaikessa tekemisessään muokata maailmaa vähän paremmaksi, vähän inhimillisemmäksi. Maryan ei ole koskaan ollut mikään teoreetikko vaan suoran toiminnan kannattaja. Sellainen, joka kysyy Twitterissä Alexander Stubbilta, miksi transihmisiä edelleenkin steriloidaan. Sellainen, joka menee pistämään jauhot suuhun rasistisia kommentteja suoltavalle öykkärille.

Ja sellainen, joka silittää ja hoivaa kissaansa, sileäturkkista, leikkisää otusta.

Uuno

Minäkin haaveilin yläasteella diplomi-insinöörin urasta. Mutta kun opinto-ohjaaja näki todistuksen keskiarvon, niin hän kehotti opiskelemaan auto-mekaanikoksi. Olisikohan ollut sama opinto-ohjaaja?

myyrä

Sama ymmärtämättömyys vain jatkuu näissäkin kommenteissa. Ei kyse ole siitä, että yksi opinto-ohjaajan kommentti esti lääkäriksi kouluttautumisen tai että syitä haetaan vain muista. Jutussahan kerrotaan selvästi, että yleisesti maahanmuuttajataustaisia kehotetaan kouluttautumaan ammatteihin, jotka vaativat vähemmän opintoja, vaikka he itse haluaisivat opiskella enemmän. Tämä ei ole ainoa tapaus. Toistuvuus kertoo siitä, että on vallalla käsitys, jonka mukaan tausta vaikuttaa siihen, mille alalle henkilö sopii ja mille ei. Siksi yksilö ei välttämättä saa tukea pyrkimyksilleen. Yksilön kyvyt eivät tule käyttöön, jos niitä arvioitaessa annetaan syntyperää koskevien yleistyksien vaikuttaa. Tällaisten rakenteiden tunnistamisesta on kyse, ei siitä, että halutaan syyttää muita. Eikö olisi kaikkien etu, ettei tällaista tapahtuisi? Tämä tapaus ei ole mitään avointa rotuvihaa ja sitä ei sellaiseksi väitettykään. Kyse on pinnan alla olevista ennakkoasenteista, joilla ei välttämättä tarkoiteta mitään pahaa mutta jotka silti vaikuttavat niin, että asenteita kannattaisi tarkistaa.

Jos joku kantasuomalainen kokee saman, niin siitäkin pitää puhua.  Ennen vanhempien sosiaaliluokka saattoi vaikuttaa samalla tavalla, ja suomalaisen yhteiskunnan edistyksellisenä piirteenä pidetään nykyisin sitä, että luokkaerojen vaikutus on vähentynyt. Entä jos vähän koulutettujen suomalaisvanhempien lapsia toistuvasti kehotettaisiin "pysymään lestissään", jos he haluaisivat opiskella enemmän? Moitittaisiinko heitä "muiden syyllistämisestä", jos he valittaisivat asiasta?

Millä ihmeen tavalla halu opiskella toivomalleen alalle on sitä, että "pakolainen haluaa kaiken itselleen heti", vaikka kantasuomalainenkaan ei saa? Kenen etu on mennä välivaiheiden kautta, jos hän voisi mennä suoraankin, oli syntyperä mikä tahansa? Ei lääkärin opinnoissa anneta kuitenkaan helpotuksia syntyperän perusteella.

Ihmettelen suomalaisten itsetunnon heikkoutta. Jos joku kertoo rasismikokemuksiaan, on kuoro aina toistamassa, kuinka Suomessa ei ole rasismia, ja jos on, niin siihen ei saisi reagoida ja meitä ei ainakaan saa syyttää rasismin vaikutuksista. Kukahan tässä syyttää muita? Suomalaisten ei tarvitse parantaa tapojaan ikinä missään. Rasismikin on aina vain "niiden" omaa syytä. Helpointa olisi, jos jokainen hoitaisi oman osansa ja kohtelisi oikeasti kaikkia ihmisiä tasavertaisesti.

Inspiroivat työtehtävät Kone-konsernissa veivät Lea Koivistoa vuosien ajan ympäri maailmaa. Hyvä elämä vaihtui vielä parempaan, kun hän löysi Abu Dhabista suomalaisen puolison, joka poikansa lisäksi toi perheeseen myös hevosia ja kameleita.

Abu Dhabissa lentää hiekka. Kun Lea Koiviston avaa ilmastoidun autonsa oven, aavikon kuuma tuuli lehahtaa kasvoille kuin saunan löyly. Lea kiirehtii tervehtimään 20-vuotiasta Emirates-hevosta, tuttavallisemmin Eppua, joka on juuri herännyt nukutuksesta hammasoperaation jälkeen.

”Voi Eppu, kun olet vielä aivan uninen. Toivottavasti nyt pian tulet parempaan kuntoon”, Lea juttelee hevoselle halatessaan sen kaulaa.

Vanha, eläkkeellä oleva matkaratsastushevonen painaa turpansa Lean olkapäätä vasten. Nelivuotias Anees haluaa osansa huomiosta ja kaksi muuta hevosta, Lilly ja Sally, päättävät liittyä joukkoon.

”Lapsena harrastin ratsastusta ja haaveilin hevostilasta Etelä-Ranskassa. En olisi uskonut, että vielä päädyn Abu Dhabiin elämään todeksi heppatytön unelmaani.”

Farmilla asuu kolmen hevosen ja yhden ponin lisäksi myös viisi kilpakamelia sekä ankkoja ja hanhia.

”Uusimmat eläimet ovat kaksi kalkkunaa, jotka vain kävelivät muutama kuukausi sitten sisään portista ja asettuivat taloksi.”

Johtoryhmän kukka

Helsinkiläislähtöinen Lea lähti lukion jälkeen ulkomaille töihin, ja välivuosi venähti lopulta viideksi vuodeksi. Suomeen palattuaan hän opiskeli liiketaloutta, lähti jälleen maailmalle Erasmus-vaihto-opiskelijaksi ja sai työpaikan Postin kansainvälisen viestinvälityksen tuotepäällikkönä. Jatko-opinnot teknillisen korkeakoulun MBA-ohjelmassa veivät hänet muun muassa Harvardin ja Stanfordin yliopistoihin huippuprofessorien oppilaaksi.

"En olisi uskonut, että vielä päädyn Abu Dhabiin elämään todeksi heppatytön unelmaani.”

Vuonna 2003 Lea aloitti työt Kone-konsernissa ja sai pian vastuulleen globaalin palveluinnovaatioyksikön.

”Matkustin ympäri maailmaa. Vuonna 2010 minut nimitettiin ensimmäisenä naisena Koneen Lähi-idän johtoryhmään.”

Leasta ei ollut erityisen haasteellista työskennellä länsimaisena naisena arabimaailmassa.

”Alaisinani oli minua vanhempia arabimiehiä, mutta se ei ollut ongelma. Kokemukseni ovat yksinomaan hyviä. Sain kivasti erityishuomiota, ja minusta pidettiin hyvää huolta. Minua nimitettiin johtoryhmän ainoaksi kukaksi, mutta jotenkin se kuulostaa paljon paremmalta englanniksi: the only flower of the management team.”

Vuorotteluvapaan jälkeen Koneelta tarjottiin työpaikkaa, joka olisi vaatinut muuttoa joko Kiinaan tai Suomeen. Lea päätti irtisanoutua. Abu Dhabista yllättäen löytynyt perheonni meni uran edelle.

Kaksi miestä yhden hinnalla

Abu Dhabin naapurikaupunki Dubai tunnetaan maailman ostosparatiisina, jossa tuotteita markkinoidaan usein erilaisilla kaupanpäällisillä.

”Dubain tyyliin minä sainkin kaksi miestä yhden hinnalla”, Lea nauraa.

Vuonna 2011 Lea osallistui Koneen edustajana Suomen itsenäisyyspäivän vastaanotolle Abu Dhabissa. Siellä oli myös suomalainen eläinlääkäri Pentti, joka Lean tavoin oli jäänyt Yhdistyneisiin Arabiemiraatteihin saatuaan työtarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä.

”Oli äärettömän epätodennäköistä kohdata täällä samanhenkinen, vapaa suomalainen mies. Pentti kysyi, haluaisinko lähteä ratsastamaan aavikolle niin, että mukana olisi myös kameleita – ei sellaisesta treffiehdotuksesta voinut kieltäytyä.”

Eläinlääkärinä työskentelevän Pentin ansiosta Lean elämään tuli myös hevosia ja kilpakameleita. Yllätysbonuksena Lea sai myös teini-ikäisen pojan, kun Pentin poika Lucas muutti Abu Dhabiin Kiinasta.

"Pentti kysyi, haluaisinko lähteä ratsastamaan aavikolle niin, että mukana olisi myös kameleita – ei sellaisesta treffiehdotuksesta voinut kieltäytyä.”

Vuoden 2014 Lea oli vuorotteluvapaalla ja aikoi kirjoittaa kirjan naisjohtajuudesta Lähi-idässä. Vapaa kuluikin ohjatessa Lucaksen opiskelua kotona. Johtajuuskirjan sijaan syntyi lastenkirja Camu -kameli ja suuri unelma (Camu the Camel and a Big Dream).

”Kirja kertoo pienestä kamelipojasta, joka haaveilee kilpakamelin urasta. Yhden version olen jo kirjoittanut, mutta haluan hioa tekstiä vielä lisää.”

Aikaa vapaaehdoistyölle

Lea on kiitollinen kaikesta, mitä sai oppia ja nähdä liike-elämässä ja erityisesti Koneen kahdentoista työvuoden aikana.

”Ilmapiiri oli kannustava, ja sain tehdä uskomattomia asioita. Nyt saan tyydytystä siitä, että voin antaa takaisin ja tehdä vapaaehtoistyötä.”

Lea on toiminut tammikuusta 2016 lähtien kaksi, kolme kertaa viikossa vapaaehtoistyöntekijänä Abu Dhabin emiirikunnan alaisuudessa toimivassa Zayed Higher Organization -järjestön hippoterapiakeskuksessa, joka tarjoaa ilmaista hevosten avulla tehtävää kuntoutusta ja terapiaa muun muassa autistisille ja liikuntavammaisille lapsille ja aikuisille.

”Toimin terapeutin apuna hevosterapiatuokiossa. On sykähdyttävää nähdä, miten viisaasti ja harkiten hevoset toimivat vaikkapa autistisen lapsen kanssa.”

"Nyt saan tyydytystä siitä, että voin antaa takaisin ja tehdä vapaaehtoistyötä."

Lean tehtäviin kuuluu myös ulkoiluttaa hevosia, ratsastaa terapiahevosilla sekä osallistua keskuksen tiedotusmateriaalin suunnitteluun.

Lisäksi Lea on aloittanut opinnot Natural Horsemanship -koulutusohjelmassa. Siinä hevoseen luodaan positiivinen yhteys, jolloin sitä voi ohjata maasta käsin.

”On aivan mieletön tunne, kun hevoseen on saanut yhteyden ja sitä voi ohjata oman kehon liikkeillä. Olen oppinut valtavasti kärsivällisyyttä ja paljon lisää hevosen elekieltä.”

Kovaa treeniä

Urheilu on Lean perheen yhteinen harrastus. Uintia, pyöräilyä ja juoksua treenataan viidesti tai kuudesti viikossa. Osa harjoituksista tehdään kuntosalilla, jotta treeniohjelmaan saadaan myös lihaskuntoharjoitteita.

”Heinäkuussa 2014 osallistuimme Joroisten Teräsmies -kisoihin koko perhe. Lucas kilpaili lasten sarjassa, ja Pentin kanssa osallistuimme puolimatkan kuntosarjaan. Rasitusvamman takia jouduin keskeyttämään kisan uinti- ja pyöräilyosuuden jälkeen ja juoksuosuus jäi tekemättä. Viime kesänä toteutin sitten vihdoin tämänkin pitkäaikaisen haaveen, ja Joroisten puolimatka taittui aikaan 6.36, vaikka juoksuosuudella jouduin osin kävelemään sitkeiden jalkavaivojen takia.”

Herkuttelijat

Urheilu on aina ollut tärkeä osa Lean elämää. Kiireisinä liike-elämävuosina urheilu oli hyvää vastapainoa työlle ja tarjosi tilaisuuden tutustua ihmisiin, joita kokoushuoneissa ei kohdannut.

”Kiinnostuin nykyaikaisesta viisiottelusta 13-vuotiaana kuullessani, että sitä treenatessa pääsee ratsastamaan Santahaminaan. Kilpailin viisiottelussa Suomen edustusjoukkueessa ja olen juossut maratoneja. Nyt treenaan kuntoilijana triathlonia, joka on perheemme yhteinen harrastus. ”

"Ankat ja kanat saamme omasta tarhasta, ja on kiva kokeilla erilaisia reseptejä.”

Abu Dhabissa Leaa viehättää erityisesti se, että urheilu ulkona on mahdollista ympäri vuoden.

”Talvella tosin uin märkäpuku päällä ja kesällä pitää herätä juoksu- tai pyörälenkille ennen auringonnousua, koska päivällä varjossa on 50 astetta. Suomesta kaipaan vuodenaikoja.”

Intohimo treenaamiseen ei tarkoita herkuista luopumista.

”Olen herkuttelija, ja meillä syödään hyvin. Aiemmin en laittanut ruokaa, nyt kokkaan lähinnä suomalaisia ruokalajeja. Pentti ja Lucas taas tekevät kiinalaisia herkkuja. Ankat ja kanat saamme omasta tarhasta, ja on kiva kokeilla erilaisia reseptejä.”

Painepukuja kameleille

Nykyään Lean aikaa vie juuri rekisteröity COMREMED Middle East FZE -perheyritys. Yritys tutkii painevaatteiden vaikutusta kilpakamelien ja matkaratsastushevosten palautumiseen. Painevaatteilla olisi markkinoita myös matkaratsastushevosille.

”Pystyn hyödyntämään paljon liike-elämässä oppimaani oman yrityksen kehittämiseen. Vuodet Koneen palveluinnovaatioyksikön johdossa opettivat paljon kansainvälisestä tutkimus- ja kehitystyöstä, Lähi-idän palveluliiketoiminnan johtaminen puolestaan Lähi-idän markkinoista ja asiakasyhteistyöstä. ”

Aikaa jää myös yhteisille hetkille puolison kanssa.

”Ihaninta elämässäni on aviomieheni Pentti. Hemmottelemme välillä itseämme käymällä konserteissa tai vaikkapa kivassa kylpylässä ottamassa pariskunnille yhtä aikaa tehtäviä hoitoja. Testaamme usein myös uusia ravintoloita ja eri maiden keittiöitä, joiden tarjonta on täällä lähes loputon. ” G

Teetetyt kuosipuvut, ”taikakengät” ja vintage-löydöt olivat Tuomari Nurmion tyylin kulmakiviä vuonna 2001.

”Keikoilla pystyy kekkuloimaan vähän koreammissa kamppeissa”, kuvaili Tuomari Nurmio Glorialle toukokuussa 2001.

15 vuotta sitten muusikon tyyli koostui kirjavista kuoseista, teetetyistä puvuista, vintage-löydöistä ja tavaramerkiksi muodostuineista huopahatuista. Esiintyvälle taiteilijalle tyyli on aina ollut osa työtä.

”Äijät ovat usein yhtä turhamaisia harmaiden pukujensa, paitojensa ja solmioidensa kanssa, vaikka se rooli varataan mielellään naisille. Jopa perusjuntit näyttävät usein diivailevan reilulla tyylillään, kaljamahoillaan ja verkkareillaan eli sillä, etteivät yritä olla mitään ihmeempää.”

Tuomari Nurmion vaatekaapin aarteisiin kuuluivat muun muassa Bangkokissa teetetty leopardikuvioinen samettipuku sekä solkikengät, joissa oli sellaista taikaa, että hän uhkasi käyttää niitä niin pitkään, kunnes ne eivät enää pysy jaloissa.

"Jopa perusjuntit näyttävät usein diivailevan reilulla tyylillään, kaljamahoillaan ja verkkareillaan."

Näyttävän näköinen herrasmies kertoi pitävänsä riemunkirjavien show-pukujen teatraalisuudesta, ja harmitteli, ettei niiden käyttämiseen tarjoudu enempää tilaisuuksia.

”Kaljabaareihin nämä vaatteet eivät sovi. Siellä voi saada turpaansa tällaisissa.”

Päätimme, että remontoisimme mökin keittiön. Päätös on julma, koska alkuperäistä oli vaalittu 20 vuotta. Sisustuslehtien skandikeittiöiden rinnalla mökkikeittiömme näyttää nukkavierulta maalaisserkulta: turkoosit puukaapit ja kukallinen ”ranskalainen” muovimatto.

”Kauan sisustuslakien mukaan täytyy säilyttää alkuperäistä?”, kysyin ystävältä.

”Sisustuslaki sanoo, että nyt voi uudistaa”, hän vastasi.

Tästä eteenpäin reaktiomme olivat vastakkaiset. Hän innostui, minä masennuin. Remonttiajatus tuntui hirveältä, koska mahdollisuuksia oli niin valtavasti. Ystävä alkoi lähetellä inspiraa­tiokuvia. Kun toinen kuva ranskalaishenkisestä keittiöstä saapui, kiitin ja kerroin, että kuvan keittiö sopisi meille mainiosti ja voisimme rakentaa sellaisen.

Toisessa päässä tuli hiljaista.

Ei se ollut tarkoitus. Suunnittelu oli vasta alussa. Minun olisi kuulunut tykittää takaisin ideoilla, jotka kumpusivat hänen kuvastaan. Mutta mitään ei kummunnut. Ainoastaan paniikki.

Alkoi huolestuttaa, osaisimmeko purkaa keittiön. Huolestutti, että vanhat kaapit lähtisivät. Se olisi eettisesti väärin. Huolestutti puulajien ja lattian valinta. Laattaa vai lautaa? Hyvä luoja, seinän väri?

Aloin lykätä remonttia. Jos ostaisi lattialle uuden maton?

Mutta ystäväni oli taitava. Hän luki minua. Hän ehdotti, että ostaisin kaasulieden mutta piilottaisin vanhan toimivan sähköuunin (pienen ja ruman) verhon taakse. Voisin rakentaa kaapin tylsän jääkaapin ympärille. Säilyttäisin alkuperäistä mutta muuttaisin sen, mikä ei toimi.

Innostuin uudestaan. Olen remontoijana kuin morsian: jotakin uutta ja jotakin vanhaa – meillä jopa jotakin sinistä.

Ostan tiskialtaan, johon mahtuu uunipelti. Maalaan vanhat kaapit mutta vaihdan muovimaton laattoihin.

Remonttivoimani palautuivat. Ja ilo.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.

Hanna Jensenin kolumni julkaistiin Glorian Kodissa 7/2016.

Kun laulaja-lauluntekijä Alma lähtee maailmalle, suomalainen vaatimattomuus jää kotiin.

”Joka ikinen laulaja varmasti haaveilee ulkomailla menestymisestä, mutta ei uskalla sanoa sitä ääneen,” Alma-Sofia Miettinen sanoo. Hän aikoo tulla harvinaisuudeksi: suomalaiseksi pop-tähdeksi, joka on oikeasti lyönyt läpi maailmalla.

Alma-nimellä esiintyvän laulaja-lauluntekijän tavoite ei ole pelkkää uhoamista, kiitos kansainvälisen levytyssopimuksen ja mukavasti huomiota saaneen esikoissinkun. ”Aina kun olen ulkomailla, jengi on innoissaan. Suomalaiset taas ovat sellaisella meiningillä, että eihän me suomalaiset mitään,” hän kuvailee. ”Uskon, että viiden vuoden päästä minulla on ainakin kolme albumia, ja olen niiden kanssa Suomessa tai ulkomailla. Toivon, että ulkomailla.”

Alma erottuu myös näyttävällä tyylillään, johon kuuluvat muun muassa neonvihreät hiukset, vanhanaikaiset lippikset, hassut aurinkolasit ja hevipaidat. ”Äitini Irja Taipale on koulutukseltaan muotisuunnittelija. Hän on rohkaissut meitä, että pukekaa päälle mitä haluatte ja värjätkää hiukset minkä värisiksi haluatte.”.

Koulukaverit eivät aikanaan aina arvostaneet Alman tyyliä, äiti arvosti. Alma valitsee kaikki vaatteensa itse. ”Vetements-merkillä on sikamakea meininki nyt, ja muuten ostan vaatteet second handina ja vintagena.”

"Tiesin, että osaan kirjoittaa, mutta en tiennyt, että osaan kirjoittaa noin.”

Tiktakin ja Gimmelin tahdissa kasvanut Alma kertoo ihailevansa nykyään Michael Jacksonia ja Amy Winehousea. Ainakin jälkimmäisestä on kaikuja myös hänen musiikissa. Laulajanura on ollut suunnitelmissa lapsesta asti, ja siksi hän osallistui vuonna 2013 Idolsiin. Hän sijoittui viidenneksi, mutta kilpailua tuomaroinut Sini Sabotage halusi hänet tiimiinsä taustalaulajaksi. ”Olin hirveän epävarma esiintyjä, joten oli tärkeää, että sain oppia, miten lavalla ollaan ja mitä keikkailu on.”

Nuori muusikko on ehtinyt kerätä kansainvälistä kokemusta kirjoittamalla biisejä muun muassa Sony/ATV:lle, joka on yksi maailman suurimmista musiikkikustantamoista. Kutsu Berliiniin kappaleita kirjoittamaan kävi ensimmäisen kerran kesällä 2015, kun Alma oli mukana kotimaisella räppileirillä. ”Itsekin yllätyin. Tiesin, että osaan kirjoittaa, mutta en tiennyt, että osaan kirjoittaa noin.” G

 

Kuka?

 

Alma-Sofia Miettinen, eli Alma, 20, helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä.

Ensimmäinen oma kappale Karma julkaistiin kesäkuussa. Allekirjoitti viime vuonna kansainvälisen levytyssopimuksen Universal Musicin kanssa. Tekee kappaleita itsensä lisäksi myös muille Sony/ATV:n

artisteille.