Kuka on suomalaisten prinsessa ja pikkutyttöjen idoli? Missi tietenkin! Kysyimme takavuosien kaunottarilta, mitä muistoja missivuosi jätti ja mitä heille kuuluu nyt.

MISS SUOMI 1985 Marja Kinnunen: ”Elän nyt jonkinlaista uudistumisen kautta”

Missivuosi oli itsenäistymisen pikakurssi, sillä olin arka. Tuntuu, että minulla oli silloin enemmän töitä kun tyttärelläni Bealla (Toivonen, vuoden 2014 Miss Suomi) on ollut. Olin esimerkiksi Sokoksen kiertueella 45 tavaratalossa, ja siitä sai hyvän korvauksen. Silloin uudelle missille oli sovittu valmiiksi töitä, ei itse tarvinnut
huolehtia. Media on kuitenkin muuttunut eniten. Kun minut valittiin missiksi, oli vain painettuja lehtiä. Nyt kaikki tapahtuu sosiaalisessa mediassa reaaliajassa.

”Missivuosi oli itsenäistymisen pikakurssi.”

Tein missivuoden jälkeen pari vuotta mallin töitä, mutta juontajaksi en halunnut. Sitten menin naimisiin ja jäin moneksi vuodeksi kotiin. Työskentelen nykyään kouluterveydenhoitajana alakoulussa. Minusta lasten terveys ei ole erityisen huolestuttavalla tolalla, vaikka liian vähäisestä liikunnasta ja sokerin syönnistä puhutaan. En kieltäisi sokeria, mutta vanhemmilla saisi olla lapsilleen enemmän aikaa.

Erosin vuonna 2011 ja elän nyt jonkinlaista uudistumisen kautta. Vai onko tämä viidenkympin kriisi? Ilmoittauduin vuosi sitten Paparazzin listoille. Töitä voisi olla enemmänkin, mutta näytöksiä on ylipäätään vähemmän kuin 80-luvulla. Mutta kun Bea kävi hiljattain työpaikallani, oli oveni takana jonoksi asti hänestä kiinnostuneita.”

MISS SUOMI 2002 Suvi Tiilikainen (os. Miinala): ”Missi-instituutio on mennyt jollain tasolla alaspäin”


 

”Mieheni on entinen jääkiekkoilija, ja toinen pojistani intoili, että isi on ollut Suomen mestari. Etsin missikuvan, jossa minulla on kruunu, ja sanoin, että on äitikin ollut eräänlainen Suomen mestari. Poikani katsoi kuvaa ja sanoi ’Amandalla on samanlainen’, tarkoittaen serkkunsa leikkikruunua.

Missi-instituutio on mennyt jollain tasolla alaspäin. Kun tulin valituksi, koko seuraava viikko oli buukattu etukäteen naistenlehtien kuvauksia. Nykyään missit näkyvät lähinnä iltapäivälehdissä ja tosi-tv-julkkikset sekoittuvat samaan massaan. Mutta kun on tuon näköisiä mimmejä kuten Sara Chafak, on ihan sama, mitä reittiä he tulevat esille, he taatusti menestyvät.

Nykyään missit näkyvät lähinnä iltapäivälehdissä, ja tosi-tv-julkkikset sekoittuvat samaan massaan.

Osallistuin missikisoihin, koska halusin malliksi. Olin siihen aikaan töissä vaatekaupassa, ja monet sanoivat, että minun kannattaisi osallistua kisoihin.
Siskoni otti bikinikuvat, ja kuukauden kuluttua olin missi. Ihailin Karita Tykkää ja halusin Paparazzin listoille. Mallin työt sopivat minulle paremmin, olen mieluummin
yksi muiden joukossa.

Kun opiskelin meikkaajaksi, päätin poistua julkisuudesta. Sitten aloin miettiä, miksi en hyödyntäisi julkisuutta työssäni. Ystäväni Janina Fry kannusti, että rakenna itsestäsi brändi. Olen kymmenen vuotta neuvonut suomalaisnaisia meikkiasioissa.

Olemme vähän arkoja käyttämään värejä. Monien ongelmana ovat laskeutuneet luomet. Niihin kävisi paremmin tumma luomiväri, mutta suomalaiset haluavat vaaleaa. Nuoret tytöt taas haluavat ostaa tummemman meikkivoiteen näyttääkseen ruskettuneilta. Mutta suomalainen nainen kyllä kuuntelee, kun ammattilainen neuvoo.”

MISS SUOMI 1986 Tuula portin (os. Polvi) Olin ihan äimänä, kun minua arvioitiin

Olin menossa pikkuserkun kanssa Latosaareen katsomaan Miss Suomi -kisojen osakilpailua, kun pihassa Anna-Liisa Tilus otti meitä kädestä kiinni, että nyt tulette tekin osallistumaan. Kilpailuun oli tulossa vain kolme osanottajaa. Sain lyhyet sortsit, vedin ne jalkaani ja voitin osakilpailun.

"Valinnan jälkeisenä päivänä iltapäivälehden lööpissä luki: 'Minäkö missi?', ja se kuvasi tuntemuksiani täydellisesti."

En osallistunut samana vuonna finaaliin, koska minulla oli ylioppilaskirjoitukset. Aiempien vuosien missit kuitenkin soittelivat niin ahkerasti ja houkuttelivat, että menin kisoihin seuraavana vuonna. Valinnan jälkeisenä päivänä iltapäivälehden lööpissä luki: "Minäkö missi?", ja se kuvasi tuntemuksiani täydellisesti.

Olin Pohjanmaalta, Lapualta, jossa ei todellakaan ole tapana kehua lasta, varsinkaan ulkonäöstä. Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä ulkonäöstäni, ja missikiertueella olin ihan äimänä, kun minua arvioitiin. Tämän päivän missit vaikuttavat paljon harjaantuneimmilta, heillä on dieetit, raakasuklaat ja maca-jauheet. Me söimme perunoita ja ruskeaa kastiketta ja joimme maitoa päälle.

Olen opiskellut yliopistossa teologiaa ja työskentelen sairaalassa sielunhoitajana. Missivuoden ansiosta minulla on varmaankin keskivertoa paremmat sosiaaliset taidot. Pystyn luontevasti lähestymään vieraita ihmisiä ja tulen toimeen heidän kanssaan. Voin mennä potilashuoneeseen esittäytymään, mikä voi olla joillekin vaikeaa.”

MISS SUOMI 2012 Sara Chafak: "Misseydestä sain hyvän alun musiikkibisnekseen"

"Ajattelen, että nyt 24-vuotiaana olen showbisneksessä nuori seniori. Termin olen kehittänyt itse, mutta se ei siis tarkoita sitä, että olisin jotenkin vanha tai aikani olisi ohi, vaan että eri eralla tehdään eri juttuja. Nyt teen ihan eri asioita kuin 30-vuotiaana, jolloin jo haluaisin, että minulla olisi lapsia. Tosin elämä ei usein mene niin kuin suunnittelee.

Nuorta senioria edeltävä kausi oli 19–22-vuotiaana, silloin minun juttuni oli misseys ja babyface-meininki. Nyt omistan aikani musiikille. Misseydestä sain hyvän alun musiikkibisnekseen, viihdettähän ne molemmat ovat. En edes tiedä, missä olisin nyt, jos misseys ei olisi ollut ponnahduslautana. Missivuotenani kisat siirrettiin
tammikuulta huhtikuulle, ja missikauteni oli kaikkien aikojen neljänneksi pisin, melkein puolitoista vuotta.

"Minulla on Instagramissa yli 60000 seuraajaa, ja managerini on sanonut, että se on työväline."

Vuosi oli todellinen oppimiskokemus. On ihan itsestä kiinni, miten hyvin sen käyttää hyödykseen. Miten brändäät itsesi sen vuoden aikana on up to you. Uskon, että ihminen kyllä saa, mitä haluaa. Itse kyselin vuoden aikana tosi paljon ja loin suhteita, olen sellainen needy.

Minulla on Instagramissa yli 60000 seuraajaa, ja managerini on sanonut, että se on työväline. Ensin ajattelin, ettei ketään kiinnosta kuvat salaateistani, mutta joka ikinen ihminen tykkää kauniista asioista, maisemista ja hienoista ruoka-annoksista.”

MISS SUOMI 1981 Merja Varvikko: "Poikani eivät taida edes tietää, että olen ollut Miss Suomi"

Minulla oli missikisoissa valkoinen silkkirusetti päässäni. Se kertoo aika paljon muutoksesta, joka kilpailussa on tapahtunut. Menin kisoihin, kun paikallinen
valokuvaaja pysäytti kadulla Forssassa ja sanoi, että minusta olisi missiksi. Missivuoden jälkeen tein muun muassa sukkahousukiertueita ympäri maata. Mallit esittelivät sukkahousuja ja samalla myivät niitä. Joissakin paikoissa lava saattoi olla kaljakoreista kyhätty. Parikymmentä vuotta olin siinä maailmassa mukana,
tein mallin ja juontajan töitä. Silloin mallin ja missin ero oli pienempi.

Joissakin paikoissa lava saattoi olla kaljakoreista kyhätty.

Nyt olen työskennellyt jo 15 vuotta sisustussuunnittelijana. Kun lapseni syntyivät, halusin työn, jossa ei olla julkisuudessa. Poikani eivät taida edes tietää, että olen ollut Miss Suomi. Misseydestä oli se hyöty, että siinä oppi olemaan rohkeasti joka päivä uusien, erilaisten ihmisten edessä.

Suomalaisten suurin sisustusongelma on se, että meillä on liikaa tavaraa, minullakin. Toinen ongelma on liian pienet matot. Mutta nykyään uskalletaan tehdä koteihin isoja muutoksia ja käyttää ammattilaisia. Ennen haluttiin tehdä jotain pientä ja sanottiin vähättelevästi, että meillä on vain tällainen tavallinen koti, teetkö sellaista.”

MISS SUOMI 1961 Ritva Wächter: "Missivuoden parasta antia oli matkustelu"

"Menin missikisoihin silloisen vuokraemäntäni mieliksi. Hän näki ilmoituksen lehdessä ja tokaisi, että se sopisi sinulle. Olin kyllä jo aiemmin Yyterin Hiekkarantojen kuningatar. Missivuoden parasta antia oli ehdottomasti matkustelu. Kävin kilpailuissa Beirutissa, Lontoossa ja Miamissa. Aiemmin olin matkustanut vain Tukholmaan ja Kööpenhaminaan.

Seuraavana vuonna missihommat eivät enää tuottaneet mitään, mutta matkustaminen oli jäänyt kytemään. Kun vuonna 1963 hain Finnairille lentoemännäksi, työhönottaja epäili kovasti, onko missistä ollenkaan niihin töihin. Sain kuitenkin työn ja ehdin olla Finnairilla 46 vuotta.

"Ykkösluokan lentoemännän tehtäviin saattoi kuulua samppanjan juominen ja kortinpeluu asiakkaan kanssa."

Lentämisen glamour on kadonnut. Kun aloimme vuonna 1969 lentää New Yorkiin, osa meistä lentoemännistä koulutettiin finn hostesseiksi. Meille teetettiin pitkät, sinivalkoraitaiset mekot, ja meidän tehtävänä oli markkinointimielessä viikon ajan kävellä 5th Avenueta edestakaisin. No, kävi ilmi, ettei muutama sinivalkoraitainen
nainen herätä 5th Avenuella suurtakaan huomiota. Meitä myös opetettiin esimerkiksi pelaamaan korttia, sillä ykkösluokan lentoemännän tehtäviin saattoi kuulua samppanjan juominen ja kortinpeluu asiakkaan kanssa.

Olen pitänyt tyttäreni kanssa second hand -vaateliikettä Penny Lanea Töölössä 22 vuotta. Sinä aikana suomalaisten suhtautuminen vintageen on todella muuttunut. Ennen saatettiin sanoa, että ’en kai kenenkään käytettyä vaatetta osta’, nyt meiltä haetaan etenkin juhla ja teemajuhla-asuja.”

Artikkeli on julkaistu huhtikuun 2015 Gloriassa.

Vierailija

Chafak on huvittava tapaus.
Pikkasen lehahtanut hattuun ja suhteellisuudentaju puuttuu.
Hillitöntä. Ja vähän surullista. Todellisten tähtien ei tarvitse päteä.

Poseeraustaitojensa puolesta rocktähti Michael Monroe voisi harkita vaikka mallinuraa.

Lokakuun Glorian haastattelussa ikirokkari Michael Monroe, 54, puhuu vanhenemisesta ja sen mukanaan tuomasta perspektiivistä elämään. Sielultaan nuorelle muusikolle ikääntyminen ei ole tuonut suuria ulkonäkö- tai muita kriisejä. "Viisikymppisenä sinulla on sellaiset kasvot kuin ansaitset", hän toteaa.

Katso Glorian videolta, millaisissa tunnelmissa jutun kuvaukset sujuivat.

Michael Monroen haastattelun voit lukea 29.9. ilmestyneestä lokakuun Gloriasta.

Haluamme Gloriassa nostaa esiin monenlaisia ihmisiä: eri-ikäisiä, -näköisiä ja -kokoisia. Muotijutuissamme meillä on kuitenkin pieni ongelma. Emme yksinkertaisesti löydä muodokkaammille malleille kuvausvaatteita. Tulevien mallistojen näytekappaleita saa ainoastaan 34- ja 36-kokoisina. Toki voisimme kuvata jo kaupoista löytyviä vaatteita, mutta useimmiten muotikuvausten ideana on nimenomaan esitellä tulevia mallistoja.

Emme yksinkertaisesti löydä muodokkaammille malleille kuvausvaatteita.

Monimuotoisuuden vaatimus on kasvanut viime vuosien varrella myös muotimaailmassa, ja myös muodin kuluttajat haluavat vaihtelua. Se ei tarkoita sitä, että esimerkiksi muotilehdissä mentäisiin toiseen ääripäähän vaan sitä, että perinteisen muotikuvaston eli hyvin hoikkien, hyvin nuorten ja hyvin valkoisten rinnalla on sopivasti myös muita sävyjä.

Vaikka nykyään on yhä enemmän myös ns. normaalin kokoisia malleja – esimerkiksi Italian Voguen kannessa nähty Marquita Pring, Ranskan Marie Clairen kansikuvamalli Robyn Lawley tai jenkki -Cosmopolitan kannessa nähty Ashley Graham – mallimarkkinat ovat silti edelleen hyvin hoikkien naisten hallussa. Vaikka normaalimittainen malli löytyisikin, vaatemerkkien edustajat saattavat ajatella, ettei muotikuvista tule yhtä kauniita tai myyviä kuin niistä tulisi, jos malli olisi perinteistä mallikokoa.

Ehkä muotiala voisi ainakin kokeilla mullistavaa ajatusta normaalin kokoisista mallikappaleista.

Pienet näytekappaleet saattavat myös luoda alitajuisia mielikuvia siitä, että hoikkuus olisi tavoiteltavinta. Pienikokoiset vaatteet pysyvät myös henkareissa ryhdikkäämmän näköisinä kuin suuret koot. On varmasti myös kalliimpaa tehdä yksittäisiä näytekokoja isommissa kokonumeroissa. Toisaalta isommat koot olisi helpompi sitten ystävämyynneissä myydä meille taviksille.

Ehkä muotiala voisi ainakin kokeilla mullistavaa ajatusta normaalin kokoisista mallikappaleista. Pikkuhiljaa syntyisi varmasti myös muita muutoksia muodin tiukoissa konventioissa.

 

Asuin kevään mieheni kanssa Palman kaupungissa, postin yläkerrassa, roosan värisessä kivisessä kerrostalossa. Lainakodissa oli kaksi kerrosta ja
erkkeri, josta tulvi sisään valoa. Ennen auringonnousua nousin alakerran makuuhuoneesta kivisiä rappusia ylös keittiöön ja olohuoneeseen vain nähdäkseni taivaan, joka alkoi juuri valaistua. Se oli onnellinen nousu, joka ikinen aamu.

Asuin ensimmäisen kerran elämässäni asunnossa, jonka joku toinen oli itselleen kalustanut. Ennen lähtöäni Palmaan mietin, kauanko mahtoi kestää, kunnes alkaisin ikävöidä omaa kotiani. En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

Minusta tuli siistimpi kuin kotona: aina lasinalus lasin alla, ei murusia keittiön lattialla, ei hiuksia kylpyhuoneen lavuaarissa. Paikallisten tavoin ostin torstaikukkia. Niistä tuli rakkaudenosoitus lainakodille.

Aloin silittää tyynyliinoja. Koska liinavaatekaappi oli niin kauniisti ja rakkaudella järjestetty, löysin itseni painelemasta lakanapinoja täydelliseen muotoon kuin armeijassa. Ensimmäinen päätös: järjestän kotiini harkitun liinavaatekaapin.

Vaikka kotona Suomessa teen ruokaa joka päivä, Palmassa ruoanlaittointoni lopahti. En osaa valmistaa ruokaa valkoisessa, täydellisessä keittiössä. Kompensoin lopahtanutta kokkaamista tapaksilla, salaateilla ja ulkona syömisellä.

Toinen päätös: rakennan kotikeittiöni entistä vahvemmin ruoanlaittoa ajatellen. Voimme syödä vaikka sohvapöydän ääressä. Mietin tavaroille omat paikat, nautin siitä, että mausteet, kipot ja pannut ovat näkyvillä. Annan keittiöni rehottaa, koska se on selvästikin ruoanlaittointoni polttoaine.

Sain myös kokea onnea ja auvoa kodinhoitohuoneesta. Mikä järjetön ilo siitä, että keittiön yhteyteen rakennetussa kodinhoitohuoneessa oli laatikko muovipulloille, pyykinlajitteluosasto ja järjestelmällisesti aseteltuja naulakoita.

Kolmas päätös: Rakennan kodinhoitotilan tavalla tai toisella. Se, jos mikä on arjen luksusta. Sisustan kodinhoitohuoneen vaikka työhuoneeseen.

Oman kodin kaipuun tuli kahden kuukauden jälkeen. Kävin ajatuksissani läpi tärkeitä tavaroita ja pesin kodin lattiasta kattoon. Sitten rentouduin. Siellä se oma koti odotti, valmiina ottamaan vastaan rakkaudentekojani.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.

Hanna Jensenin kolumni julkaistiin Glorian Kodissa 6/2016.

Nämä ihanat ihmiset juhlivat kanssamme Gloria Fashion Show'ta. Katso kuvakavalkadi!

Elämäniloisen muodin juhlan, Gloria Fashion Show'n kutsuvierasjuhla järjestettiin perjantaina 16.9. Paikalle saapuivat muun muassa nämä supertyylikkäät naiset ja herrat.