Nanso vältti yt-neuvotteluissaan irtisanomiset, kun ylemmät toimihenkilöt suostuivat alentamaan palkkaansa. Niin teki myös toimitusjohtaja Leena Syrjälä. Suomalaisella vaateteollisuudella on vaikeat ajat, mutta valitusvirttä Syrjälä ei suostu veisaamaan.

Kun minua pyydettiin Nanson toimitusjohtajaksi 2009, minulla oli käsitys siitä, mitä suomalaisella vaateteollisuudella on edessä. Olin ollut Nanson hallituksen jäsen vuodesta 2001, joten olin nähnyt ulkomaisten halpavaatebrändien invaasion Suomeen. Kilpailu oli jo silloin kovaa, ja se on vain yltynyt, eikä vähiten pukeutumisessa. Tosin ei mikään toimiala voi sanoa, etteikö kilpailu olisi tiukentunut.

Tässä taistellaan oikeasti 93-vuotiaan yhtiön tulevaisuudesta.

Nansolla ollut tänä vuonna kahdet yt-neuvottelut. Ne eivät ole mitään kepeitä pikkujuttuja, joita järjestellään huvikseen tuosta vain, jotta omistaja saisi isompia voittoja. Meillä on paljon ihmisiä, jotka ovat olleet talossa 45 vuotta, koko elämänsä. Tässä taistellaan oikeasti 93-vuotiaan yhtiön tulevaisuudesta.

Laskin palkkaani

Jälkimmäiset yt:t saatiin päätettyä marraskuun alussa ilman irtisanomisia, kun ylemmät toimihenkilöt suostuivat vuoden irtisanomissuojaa vastaan alentamaan palkkaansa viisi prosenttia. Pyrimme neuvottelemaan palkanalennusta koko henkilöstölle, jolloin olisimme säästyneet lomautuksilta. Mutta olen silti tyytyväinen, että pääsimme tällaiseenkin ratkaisuun.

Koko johtoryhmä, minä mukaan lukien, alensi palkkaansa 14 prosenttia. Tällaisina aikoina toimitusjohtaja ei voi olla itsekäs, vaan on keskityttävä hakemaan uusia konsteja ja keinoja. Uskon vakaasti, että paremmat ajat koittavat.

Emme voi alkaa harmitella talven lämpimiä säitä ja sitä, etteivät pitkät alushousut käy kaupaksi.

Kotimainen kysyntä on laskenut viimeksi kuluneet seitsemän vuotta, ja se koskee kaikkia käyttötavaroita. Näin ei ole käynyt naapurimaassa Ruotsissa. Voidaankin miettiä, mistä se meillä johtuu.

Emme voi alkaa harmitella talven lämpimiä säitä ja sitä, etteivät pitkät alushousut käy kaupaksi. Kilpailu ja haasteet eivät tule koskaan katoamaan, eikä firmaa rakenneta uikuttamalla. Valittamisen sijaan haluan luottaa siihen, että laadukkaille tuotteille riittää aina kysyntää.

Innostukaa, suomalaiset!

Meillä on Nanso Groupissa kuusi brändiä, joista kahdella, Nansolla ja Voguella, pyrimme myös maailmalle. Viennissä kasvu on antanut vielä odottaa itseään.
Olemme mielestäni onnistuneet pukemaan kaikenikäiset ja -kokoiset suomalaiset naiset näteiksi, mutta enää ei voi toimia niin, että tehdään muotia vain suomalaisille.

Brändiemme tunnettuus on kotimaassa hyvä, mutta kansainvälisesti meillä on vielä paljon työtä edessä. Meillä on hyviä suunnittelijoita, kuten Anna Ruohonen, Katri Niskanen ja Paola Suhonen, ja kevääksi kertakaikkisen hieno mallisto. Nyt pitää sitten miettiä, miten ja missä me saamme Nanson niin esille, että ihmiset löytävät sen.

Nanso Groupilla on kolme tuotantolaitosta, kaksi Suomessa ja yksi Tallinnassa Virossa. Tekstiiliteollisuus on käytännössä miltei kadonnut Suomesta, vaikka sitä vielä 80-luvulla oli valtava määrä. Neuvostoliitto veti tavaraa eikä silloin tarvinnut paljon miettiä brändejä eikä sitä, mitä kuluttaja haluaa.

Ei ole kenenkään etu, että koko teollisuuden haara hiipuu Suomesta.

Suomalainen teollisuus kärsii silloisesta ajattelusta osittain vieläkin. Neuvostoliitto katosi, ja sen myötä suurin osa suomalaisesta vaateteollisuudesta siirtyi nopeasti itään halvemman tuotannon maihin. Työllistämme tällä hetkellä 550 henkeä ja olemme yksi alan suurimmista työnantajista Suomessa. Meillä on paljon ihmisiä, jotka ovat olleet talossa 45 vuotta, koko elämänsä. Ei ole kenenkään etu, että koko teollisuuden haara hiipuu Suomesta.

Omatkin brändit pitää nähdä kaukaa katsoen. Kyselen aina eri aloja edustavilta ihmisiltä, että mitä mieltä he ovat Nansosta ja mitä Nanson pitäisi heidän mielestään tehdä. Ihmisissä on valtava resurssi.

Meillä on kova tsemppihenki päällä, ja siinä ovat asiakkaatkin eli jälleenmyyjämme mukana. Vielä kun saataisiin suomalaiset kuluttajatkin innostumaan. He sanovat kyllä kyselyissä, että suosivat kotimaista — ja varmaan ajatuksen tasolla niin tekevätkin.

Kukkarollaan voi vaikuttaa siihen, onko kotimaassa lomautusuhkia päällä.

Ostotilanteessa moni kuitenkin tekee valinnan pelkän hinnan perusteella. Kukkarollaan voi vaikuttaa siihen, onko kotimaassa lomautusuhkia päällä ja saavatko suomalaiset työntekijät sen palkan, jonka ansaitsevat. Jos ostaa aina tuontitavaraa, on vähän turha itkeä huonoja uutisia Suomen työllisyystilanteesta.

Johtaminen vaatii kovuutta

Olen aina pitänyt numeroista ja opiskelinkin kauppakorkeakoulussa laskentatoimea. Aika nopeasti kuitenkin tajusin, että halusin työltäni jotain eläväisempää. Olen tehnyt aina työtä sellaisten tuotteiden parissa, jotka ovat kiehtoneet minua.

Kova paikka urallani oli, kun toimin amerikkalaisen Gilletten toimitusjohtajana Suomessa. Yrityksen myyntiä oli valmisteltu minun tietämättäni. Olin tehnyt erittäin hyvää tulosta, ja esimiehen ottaessa yhteyttä luulinkin, että saan bonuksen. Yllätyksekseni jouduinkin seuraavan puolen vuoden aikana irtisanomaan joukon erinomaisia alaisiani ja luopumaan toimestani.

Rohkeus tuli mukaan

Gilleten aikana minua pyydettiin Nanson hallitukseen. Se oli ensimmäinen hallituspaikkani, ja olin siitä todella otettu ja ylpeä. Gilleteltä menin Wihurille. Tuntui ihanalta mennä suomalaiseen yritykseen.

Olen täysillä sitoutunut työhöni ja mietin yhtiön asioita 24/7.

Kokemus osoitti, että pitää uskaltaa antaa uusille tuulille tilaa. Olemme hiljattain lisänneet Nanson arvoihin yhden uuden arvon. Se on rohkeus. Yrityksen johtamisessa positiivisuus on tärkeää, mutta lisäksi tarvitaan määrätietoisuutta, tiukkuutta, kovuuttakin.

Olen täysillä sitoutunut työhöni ja mietin yhtiön asioita 24/7. On mukavaa toimia kauniiden vaatteiden parissa. Ei minulla taida nykyään olla muita kuin Nanson vaatteita.”

Artikkeli on julkaistu tammikuun 2015 Gloriassa.

Kuka?

▶ Leena Syrjälä on Nanso Groupin toimitusjohtaja.
▶ Syrjälä on työskennellyt aiemmin muun muassa toimialajohtajana Wihurilla, toimitusjohtajana Gillette Groupissa ja Mölnlyckellä vähittäiskaupan yksikön vetäjänä.
▶ Asuu Espoossa miehensä Laurin kanssa. Kaksi aikuista tytärtä.
▶ Harrastaa golfia, hiihtoa ja lenkkeilyä. Viettää vapaa-aikaa myös suvun kesäpaikassa Kirkkonummella.

Kapa

Äärimmäisen harvinainen yksittäis tapaus suomessa,liekö ainut laatuaan?Normi olosuhteissa suomi pomo potkii pellolle kaikki ja vähän enemmänkin ja samaan hengenvetoon raapasee miljoonabonarit ja n.40-vuotiaana eläkkeelle hyvällä sopparilla.Näinse menee

Vierailija

Kiitos. Olin jo suunnitellut lopettavani asiakkuuteni, jos kaikki työpaikat olisivat siirtyneet ulkomaille. Pukeudun siis edelleenkiin Nanson vaatteisiin. <3

Asuin kevään mieheni kanssa Palman kaupungissa, postin yläkerrassa, roosan värisessä kivisessä kerrostalossa. Lainakodissa oli kaksi kerrosta ja
erkkeri, josta tulvi sisään valoa. Ennen auringonnousua nousin alakerran makuuhuoneesta kivisiä rappusia ylös keittiöön ja olohuoneeseen vain nähdäkseni taivaan, joka alkoi juuri valaistua. Se oli onnellinen nousu, joka ikinen aamu.

Asuin ensimmäisen kerran elämässäni asunnossa, jonka joku toinen oli itselleen kalustanut. Ennen lähtöäni Palmaan mietin, kauanko mahtoi kestää, kunnes alkaisin ikävöidä omaa kotiani. En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

Minusta tuli siistimpi kuin kotona: aina lasinalus lasin alla, ei murusia keittiön lattialla, ei hiuksia kylpyhuoneen lavuaarissa. Paikallisten tavoin ostin torstaikukkia. Niistä tuli rakkaudenosoitus lainakodille.

Aloin silittää tyynyliinoja. Koska liinavaatekaappi oli niin kauniisti ja rakkaudella järjestetty, löysin itseni painelemasta lakanapinoja täydelliseen muotoon kuin armeijassa. Ensimmäinen päätös: järjestän kotiini harkitun liinavaatekaapin.

Vaikka kotona Suomessa teen ruokaa joka päivä, Palmassa ruoanlaittointoni lopahti. En osaa valmistaa ruokaa valkoisessa, täydellisessä keittiössä. Kompensoin lopahtanutta kokkaamista tapaksilla, salaateilla ja ulkona syömisellä.

Toinen päätös: rakennan kotikeittiöni entistä vahvemmin ruoanlaittoa ajatellen. Voimme syödä vaikka sohvapöydän ääressä. Mietin tavaroille omat paikat, nautin siitä, että mausteet, kipot ja pannut ovat näkyvillä. Annan keittiöni rehottaa, koska se on selvästikin ruoanlaittointoni polttoaine.

Sain myös kokea onnea ja auvoa kodinhoitohuoneesta. Mikä järjetön ilo siitä, että keittiön yhteyteen rakennetussa kodinhoitohuoneessa oli laatikko muovipulloille, pyykinlajitteluosasto ja järjestelmällisesti aseteltuja naulakoita.

Kolmas päätös: Rakennan kodinhoitotilan tavalla tai toisella. Se, jos mikä on arjen luksusta. Sisustan kodinhoitohuoneen vaikka työhuoneeseen.

Oman kodin kaipuun tuli kahden kuukauden jälkeen. Kävin ajatuksissani läpi tärkeitä tavaroita ja pesin kodin lattiasta kattoon. Sitten rentouduin. Siellä se oma koti odotti, valmiina ottamaan vastaan rakkaudentekojani.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.

Hanna Jensenin kolumni julkaistiin Glorian Kodissa 6/2016.

Nämä ihanat ihmiset juhlivat kanssamme Gloria Fashion Show'ta. Katso kuvakavalkadi!

Elämäniloisen muodin juhlan, Gloria Fashion Show'n kutsuvierasjuhla järjestettiin perjantaina 16.9. Paikalle saapuivat muun muassa nämä supertyylikkäät naiset ja herrat.

Tästä löydät näppärät suunnistusohjeet 17.9. järjestettävään Gloria Fashion Show'hun.

Jos tulet taksilla, kerro kuskille osoitteeksi Merikaapelihalli, Tammasaarenlaituri, M1 ovi.

Jos tulet julkisilla tai kävellen, älä suunnista sisäpihalle vaan Kaapelitehtaan meren puoleiselle sisäänkäynnille M1 (Tammasaarenlaituri).

Saavuthan paikan päälle vähintään puoli tuntia ennen näytöstä. Ovet avataan klo 14.30, näytöstilaan pääsee noin puoli tuntia ennen kutakin näytöstä.  

 

Sydämellisesti tervetuloa!

 

Plastiikkakirurgian nousu ei ole mikään uusi ilmiö. Gloria esitteli kauneusleikkausten huippunimiä jo 90-luvulla.

Kun viesti on selvä, ei jutun otsikossa tarvitse kikkailla, oli periaatteena Uudet kauneusleikkaukset -jutussa. Kesän1994  kynnyksellä ilmestyneessä Kaunis Gloria -erikoisnumerossa lukijalle esiteltiin kolme maailman huippua platiikkakirurgia, nenäoperaatioihin keskittynyt Gilbert Aiach Pariisista, rasvaimun mestari Robert Ersek Austinista sekä tamperelainen Matti Pakkanen, jonka mainittiin suunnittelevan kasvojen kauneusleikkauksia tietokoneella – huippumodernia siis. "Potilas näkee näyttöpäätteeltä uudet, kauniit piirteensä", hehkutettiin.

”Enää ei leikata vain nenää tai silotella ryppyjä, vaan potilasta hoidetaan kokonaisuutena.”

Artikkelin ulkoasu oli nykymittapuulla varsin koruton, mutta asiasisältö suorastaan hämmentävän samantyyppinen kuin nyt, yli kaksikymmentä vuotta sen jälkeen aiheesta kirjoitetuissa jutuissa. ”90-luvun plastiikkakirurgeilla on uusi filosofiakin: enää ei leikata vain nenää tai silotella ryppyjä, vaan potilasta hoidetaan kokonaisuutena”, jutussa kuvaillaan. Miten tämä tuokin elävästi mieleen nykyisen ajatuksen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Kirurgien asiakkaita ei silti käsitellä silkkihansikkain, vaan kritisoidaan jopa melko rajusti. Nenäkirurgi Gilbert Aiachin mukaan esimerkiksi leikkauksiin hakeutuvat miehet ovat ”hyvin vaikeita asiakkaita, narsistisia ja epärealistisia”. Nykyään olisi myös vaikeaa kuvitella, että jo jutun ingresissä kerrottaisiin plastiikkakirurgian olevan tarpeen, jos ”nenäsi on vitsi, jos laihdutuksesta ja jumpasta huolimatta et kehtaa mennä rannalle...” Ei kuulosta kovin itsetuntoa kohottavalta.