Huippu-uran kustannusalalla tehnyt johtaja Leena Majander vie suomalaisuutta kirjallisuutta maailmalle. ”Onnistumiset ovat aina motivoineet minua”, hän sanoo.

Olipa viikko!

Onneksi se on ohi, ja on perjantai-iltapäivä. Leena Majander voi vihdoin huoahtaa ja istahtaa mukavaan tuoliin Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus FILIn kauniissa toimistossa Helsingin Ritarihuoneella. Hän on juuri palannut Shanghaista suurilta kansainvälisiltä lastenkirjamessuilta.

Aikaero painaa, mutta Majander, 59, näyttää pirteältä ja hyväntuuliselta. Hän matkusti messuille edistämään suomalaisen lastenkirjallisuuden kääntämistä kiinaksi.

”Kiinassa on 300 miljoonaa alle 16-vuotiasta – mikä valtava määrä mahdollisia lukijoita!” hän innostuu.

Viikko Kiinassa oli Leena Majanderille elämys ja samalla uusi näkökulma kirjallisuuteen. Hän on tehnyt pitkän uran kustantajana, ensin Otavassa, sitten WSOY:ssa ja Bonnierilla. Kesällä hän siirtyi Bonnierin kansainvälisen liiketoiminnan neuvonantajan tehtävästä FILIn johtajaksi.

”Aikaisemmin tein messuilla kauppoja, nyt menin sinne luomaan kirja-alan ihmisille kontakteja ja uusia edellytyksiä.

FILIn tehtävä avautui, kun Vientikeskusta pitkään johtanut Iris Schwanck jäi eläkkeelle. Leena Majander ei ollut ajatellut hakea paikkaa.

”Mutta sitten puolisoni Antti kysyi, että enkös minä olisi juuri oikea ihminen tehtävään. Ajattelin, että totta tosiaan ja innostuin. Olen aina rakastanut kirjallisuutta ja halunnut tehdä töitä siinä maailmassa.”

Leena oli valmis uuteen, sillä häntä ahdisti seurata kustannusalan alamäkeä. Kirjojen markkinat olivat pudonneet jo viisi vuotta, eikä loppua ole näkyvissä.

”Onnistuminen on aina motivoinut minua. Missioni on kautta vuosien ollut sivistyksen ja bisneksen yhdistäminen. Tuntui, että nyt saisin taas siihen mahdollisuuden.”

Nyt se missio toteutuu viemällä kotimaista kirjallisuutta maailmalle.

”Kirjallisuuden kenttä on monipuolistunut, ja suomalainen kirjallisuus on nyt itsestäänselvästi osa maailmankirjallisuutta. Kirja-alan onnistumisia pitää hakea maailmalta.

Unohtumattomat työvuodet

Kustannusmaailma on muuttunut perin pohjin vuodesta 1980, jolloin Leena Majander valmistui kauppatieteiden maisteriksi Helsingin Kauppakorkeakoulusta ja pääsi unelmiensa työpaikkaan, Otavalle markkinointiassistentiksi. Hän oli päättänyt pyrkiä alalle jo koulutyttönä. Majanderien laajasalolaisperheessä luettiin paljon. Äiti oli opettaja ja isä pankinjohtaja. Leena työskenteli kaikki kesät kirjakaupassa ja luki niin paljon kuin ehti, kaikkea tyttökirjoista klassikoihin. Hänen lempiromaaninsa oli Tuulen viemää, jonka lopuksi Scarlett O’Hara lausuu dramaattisesti: ”Huomenna on uusi päivä.”

Majanderien neljästä sisaruksesta kolme valitsi kirjallisuuden ammatikseen tavalla tai toisella. Kustannusbisnes vei Leenan, Antti-veljestä tuli Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikko, ja Mikko-veli ryhtyi historiantutkijaksi ja tietokirjailijaksi.

”Unohtumattomia vuosia ne olivat”, Leena Majander muistelee alkuaikojaan Otavalla.

Kustantamoissa vaikuttivat suuret kulttuuripersoonat kuten Majanderin palkannut Pentti Huovinen, WSOY:n legendaariset Hannu Tarmio ja Vilho Viksten sekä ArtHousen perustanut runoilija-kustantaja Paavo Haavikko.

”Kirjallisuus oli koko alan yhteinen intohimo, ja sen eteen tehtiin töitä kunnianhimoisesti ja tinkimättä. Jälkeenpäin ajattelin, että vastavalmistuneelle ei voi olla parempaa oppia kuin saada työskennellä alan kokeneimpien huippujen alaisuudessa.”

Niitä oli Otavan Uudenmaankadun komeassa kivilinnassa, jossa Leena Majander tiesi heti taloon tultuaan olevansa kotona. Ura lähti kustantamossa nopeaan nousuun. Hän eteni ensin myyntipäälliköksi, sitten kustannusjohtajaksi ja lopulta kustantajaksi.

Kuka vielä lukee?

Majanderin neljännesvuosisadan kestänyt kustantajakausi oli Otavan kukoistuksen aikaa. Kirjatalo onnistui ohittamaan tärkeimmän kilpailijansa WSOY:n ja nousemaan kotimaisen laatukirjallisuuden ykköskustantajaksi. Tuntui, että likipitäen jokainen kirjailija pyrki Otavan talliin.

”Kustantajalla pitää olla silmää paitsi tekstille ja ideoille, myös ihmisille. Hyvässä talossa kirjailijankin on hyvä olla”, Leena Majander sanoo.

Juuri sellaista hän uskoo Otavalla olleen. Hän kuitenkin muistuttaa, että kustannusalan myllerryksessä myös kirjailijoiden on ollut sopeuduttava uuteen aikaan. Vanhat leppoisat vuodet eivät enää palaa.

”Ennen riitti, että kirjailija toi käsikirjoituksen ja kustannustoimittaja editoi sen. Sen jälkeen markkinointi hoiti myynnin. Nykyisin kirjailijalta vaaditaan esiintymistaitoa ja kykyä ottaa tilanne kuin tilanne haltuunsa. Se vaatii monipuolista ammattitaitoa ja valmiutta panna oma persoona likoon”, hän korostaa.

Mutta entistä esiintymistaitoisemmat kirjailijatkaan eivät muuta muuksi sitä ongelmaa, että kirjamyynti on vaikeuksissa. Lukemisen sijaan ihmiset viettävät vapaa-aikaansa Facebookissa ja muualla netissä keskittymättä erityisesti mihinkään.

Yhä lyhytjännitteisemmäksi muuttuva elämänmeno huolestuttaa Leena Majanderia.

”Lukeminen on hidasta, ja siihen pitää keskittyä. Hekin, jotka vielä jaksavat lukea, ilmoittavat varanneensa mielenkiintoiset uutuudet kirjastosta. Ei näin. Paras jokamiehen kulttuuriteko on ostaa se kiinnostava kirja. Eihän tulovirtaa muuten synny.”

Leena Majanderin puhe kiihtyy. Siniset silmät säkenöivät ja posket alkavat punoittaa.

On pakko kysyä, onko hän sydämeltään yhä kustantaja. Miltä tuntui jättää Otava vuonna 2010, näyttävän ja arvostetun uran jälkeen?

”Olin onnellinen Otavalla ja valtavan sitoutunut taloon. Sieltä lähtö oli kieltämättä hirveän raskas”, hän sanoo.

Lähdön syiden arveltiin liittyvän omistajasuku Reenpäiden sisäisiin erimielisyyksiin. Yhtiön hallituksen pitkäaikainen puheenjohtaja ja suvun mahtimies Olli Reenpää antoi Leena Majanderille yllättäen potkut vuonna 2010. Samalla Leenan puoliso, Ollin poika ja Otavan kirjaryhmän johtaja Antti Reenpää jätti kaikki tehtävänsä perheyhtiössä.

Leena Majander ei ole kommentoinut lähtöään millään lailla, eikä tee sitä nytkään. Hän kuitenkin myöntää, että viime vaiheet Otavassa jättivät häneen jäljen.

”Se kokemus muutti käsitystäni ihmisistä.”

Mutta vedettyään lähtönsä jälkeen vuoden verran henkeä Leena huomasi, että elämässä kävi niin kuin aina – juuri niin kuin pitääkin. Uusi työ löytyi ruotsalaiskustantaja Bonnierilta.

”Miksi ihmeessä olin kuvitellut, että voisin työskennellä vain Otavalla? Bonnierilla opin uuden, monessa mielessä hyvän ruotsalaisen yrityskulttuurin ja elin mukana, kun yritys osti WSOY:n. FILIssä saan työskennellä kaikkien suomalaisten kustantajien kumppanina. Kannatti näköjään kokea kaikki nämä vaiheet huomatakseen, että maailma on avara ja kivoja ihmisiä on kaikkialla”, Leena Majander sanoo.

Leena Majander avaa uudistuneen Glorian Huipputyyppi-palstan.

Näin johdan

1. Avoin ja selkeä puhe synnyttää luottamusta. Hämärä bisnesjargon kertoo hämärästä ajattelusta ja sen on tarkoituskin hämätä. Älä suostu kuuntelemaan sellaista, vaan kysy!

2. Henkilövalinnat ovat kaikkein tärkeimpiä päätöksiä.

3. Johtajan tehtävä on auttaa tiimiä pahojen paikkojen ylitse.

4. Mieti ratkaisujen seurauksia myös viiden tai kymmenen vuoden tähtäimellä.

5. Itselleni sanon joka aamu: kun kuuntelet tarkemmin, ymmärrät enemmän.

Nämä ihanat ihmiset juhlivat kanssamme Gloria Fashion Show'ta. Katso kuvakavalkadi!

Elämäniloisen muodin juhlan, Gloria Fashion Show'n kutsuvierasjuhla järjestettiin perjantaina 16.9. Paikalle saapuivat muun muassa nämä supertyylikkäät naiset ja herrat.

Tästä löydät näppärät suunnistusohjeet 17.9. järjestettävään Gloria Fashion Show'hun.

Jos tulet taksilla, kerro kuskille osoitteeksi Merikaapelihalli, Tammasaarenlaituri, M1 ovi.

Jos tulet julkisilla tai kävellen, älä suunnista sisäpihalle vaan Kaapelitehtaan meren puoleiselle sisäänkäynnille M1 (Tammasaarenlaituri).

Saavuthan paikan päälle vähintään puoli tuntia ennen näytöstä. Ovet avataan klo 14.30, näytöstilaan pääsee noin puoli tuntia ennen kutakin näytöstä.  

 

Sydämellisesti tervetuloa!

 

Plastiikkakirurgian nousu ei ole mikään uusi ilmiö. Gloria esitteli kauneusleikkausten huippunimiä jo 90-luvulla.

Kun viesti on selvä, ei jutun otsikossa tarvitse kikkailla, oli periaatteena Uudet kauneusleikkaukset -jutussa. Kesän1994  kynnyksellä ilmestyneessä Kaunis Gloria -erikoisnumerossa lukijalle esiteltiin kolme maailman huippua platiikkakirurgia, nenäoperaatioihin keskittynyt Gilbert Aiach Pariisista, rasvaimun mestari Robert Ersek Austinista sekä tamperelainen Matti Pakkanen, jonka mainittiin suunnittelevan kasvojen kauneusleikkauksia tietokoneella – huippumodernia siis. "Potilas näkee näyttöpäätteeltä uudet, kauniit piirteensä", hehkutettiin.

”Enää ei leikata vain nenää tai silotella ryppyjä, vaan potilasta hoidetaan kokonaisuutena.”

Artikkelin ulkoasu oli nykymittapuulla varsin koruton, mutta asiasisältö suorastaan hämmentävän samantyyppinen kuin nyt, yli kaksikymmentä vuotta sen jälkeen aiheesta kirjoitetuissa jutuissa. ”90-luvun plastiikkakirurgeilla on uusi filosofiakin: enää ei leikata vain nenää tai silotella ryppyjä, vaan potilasta hoidetaan kokonaisuutena”, jutussa kuvaillaan. Miten tämä tuokin elävästi mieleen nykyisen ajatuksen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Kirurgien asiakkaita ei silti käsitellä silkkihansikkain, vaan kritisoidaan jopa melko rajusti. Nenäkirurgi Gilbert Aiachin mukaan esimerkiksi leikkauksiin hakeutuvat miehet ovat ”hyvin vaikeita asiakkaita, narsistisia ja epärealistisia”. Nykyään olisi myös vaikeaa kuvitella, että jo jutun ingresissä kerrottaisiin plastiikkakirurgian olevan tarpeen, jos ”nenäsi on vitsi, jos laihdutuksesta ja jumpasta huolimatta et kehtaa mennä rannalle...” Ei kuulosta kovin itsetuntoa kohottavalta.

Ohjaaja Juha Jokela haaveilee pitkistä junamatkoista ja miettii, kuinka selviää ensi-illoista hengissä. Hän on feministi, jolle kirjoittaminen on tapa olla olemassa.

A Arsenal FC. Katson mielelläni Englannin Valioliigaa. Muutama vuosi sitten huomasin yllättäen kannattavani Arsenalia. Oman joukkueen puolesta jännittäminen on emotionaalista puuhaa.

B Bon Temps Cafe. Lähikahvilani Helsingin Meilahdessa. Paikka, jossa teen töitä ja näen ystäviäni. Bon Temps on kannustava esimerkki yrittäjyydestä. Minulle se symboloi myös kotikulmieni elävöitymistä.

C Chaplin. Katsoin jo lapsena Chaplinin elokuvia. Kaupungin valojen loppu on yksi hienoimpia elokuvahistorian hetkiä. Chaplin näytti, että myös isot ja kipeät asiat taipuvat komediaksi.

D Duuni. Olen haaveammatissani, joka vie kokonaisvaltaisesti mukanaan. Mielekkyys ei löydy menestyksestä tai meriiteistä vaan siitä, että keskittyy työn tekemiseen.

E Ensi-ilta. Sanon usein, että teatterintekijän päätavoite on selvitä ensi-illasta hengissä. Hetki on pelottava, mutta terapeuttinen. Ensi-illassa päästän irti ja luovun kontrollista. Työ jää näyttelijöille.

Olen haaveammatissani, joka vie kokonaisvaltaisesti mukanaan.

F Fundamentalisti. Ehkä henkilökohtaisin näytelmäni. Tulin rippileirillä uskoon ja olin parikymppiseksi asti mukana seurakunnan toiminnassa. Mikä tahansa lukittu aate, jonka läpi todellisuus tulkitaan, on fundamentalismia. Näytelmää on esitetty muun muassa New Yorkissa, Moskovassa ja Färsaarilla.

G Geneven pakolaissopimus. Viime aikoina on väitetty, että Geneven sopimus on vanhentunut. Sopimus on kuitenkin tehty toisen maailmansodan jälkeen aikana, jolloin Eurooppa oli keskellä kaaosta ja köyhempi. Pakolaisia oli väkilukuun nähden enemmän. Kyse on ihmisoikeuksista. Suvakki on useimmiten ihmisoikeuksien puolustaja.

H Hämeenpuisto. Lukioaikainen kotini sijaitsi Tampereen Hämeenpuistossa. Viihdyin siinä lapsuudenkodeistamme parhaiten. Ikkunasta näkyi Aleksanterin kirkko, jonka taustalle piirtyy muistikuvissani kirkkaansininen taivas.

I Ilves. Isäni vei minua viisivuotiaasta asti Ilveksen jääkiekkopeleihin. Olin paikalla myös 1985, kun Ilves voitti Kupittaan jäähallissa mestaruuden. Fanitin jo silloin Raimo Helmistä.

”Suvakki on useimmiten ihmisoikeuksien puolustaja.”

J Junat. Pidän pitkistä junamatkoista. Teen töitä tai vain istun ja olen. Pääsen junassa lähes meditatiiviseen tilaan. Bonuksena tulee ympäristöystävällisyys.

K Kirjoittaminen. Luin lapsena paljon, mutta aloin kirjoittaa enemmän vasta lukiossa. Nyt kirjoittaminen on minulle tapa olla olemassa. Se on keinoni tutkia mieltäni ja maailmaa sekä olla kontaktissa muihin.

L Linnut. Olimme vaimoni kanssa retkellä Fiskarsissa ja törmäsimme lintubongariin. Hän näytti meille kuningaskalastajan. Meistä ei tullut bongareita, mutta on kiehtovaa tietää, että jo Helsingissä Vanhankaupunginlahdella on runsas linnusto.

M Mari. Vaimoni, jonka kanssa olen ollut kimpassa lähes 18 vuotta. Tapasimme Teatterikorkeakoulussa. Mari on sydämellinen, viisas ja luotettava.

N Näyttelijä. Käsittämättömän hieno ammatti. En lakkaa ihmettelemästä, kuinka näyttelijän työn tuloksena näyttämölle syntyy toinen ihminen.

”Kirjoittaminen on minulle tapa olla olemassa.”

O Otaniemi. Kuva siitä, kuinka hyvin ihminen tuntee itsensä nuorena. Opiskelin ensin rakennustekniikkaa. Kävin kahdella luennolla ja lähdin molemmilta kesken pois. Nykykehitys, jossa opiskelua halutaan rajata ja oman tien löytämistä vaikeuttaa, tuntuu järjettömältä.

”Vaimoni on sydämellinen, viisas ja luotettava.”

P Pulkkinen. Tv-sarja, ensimmäinen työni, joka menestyi. Pulkkinen oli sisäänajoni käsikirjoittamiseen. Sen jälkeen minussa oli pitkään komediakäsikirjoittajan leima.

Q Queen. Kuningatar-shakkinappula. Pärjäsin teininä ikäisteni SM-tasolla. Olin jopa perustamassa Aatos-nimistä shakkiseuraa. Sitten rupesin pelkäämään häviämistä ja lopetin. Kollegani väittävät, että shakkitaustani näkyy kuitenkin siinä, miten näytelmäni on sommiteltu.

R Rellu. Tampereen lyseon lukio, josta kirjoitin ylioppilaaksi 1989. Meillä oli kiva luokka. Menimme usein välitunnilla liikuntasaliin pelaamaan lentopalloa.

S Sumu. Näytelmäni, joka liittyy Suomen ja Venäjän suhteisiin. Näytelmä käsittelee konfliktin pelkoa ja sitä, miten se vaikuttaa ihmiseen.

T Teatterin taika. Sanapari on klisee, mutta tosi. Kun näyttämölle syntyy oikea elävä hetki, se on aina yhtä taianomaista.

U Ukraina. Kun Ukrainan kriisi alkoi, minussa tapahtui jotain. Tajusin, että jos olisin ukrainalainen, olisin Maidanin aukiolla. Se, että perustellusta kansannoususta seurasi sota, on järkyttävää.

V Venäjä. Suomen suhde Venäjään on johdonmukaisen epäselvä. Mielistelimme Neuvostoliittoa, koska ajattelimme hyötyvämme siitä turvallisuuden ja kaupan näkökulmasta. Nyt esitämme läntistä demokratiaa, mutta toimimme myös vanhojen mallien mukaan. Arvostan venäläisiä kollegoitani, jotka tekevät kunnianhimoista taidetta ahtaammaksi kehittyvässä ilmapiirissä.

W The Wire. Langalla on viimeinen televisiosarja, jonka ahmin. Yhdessä jaksossa saattoi tapahtua vähän, mutta sarja käsitteli yhteiskuntaa niin monitasoisesti, että kerronta säilytti kiehtovuutensa.

”Haluan, että tyttärilläni on samat mahdollisuudet kuin ikäisillään pojilla.”

X X-kromosomi. Naisten asema on yksi tärkeimmistä avaimista siihen, mihin suuntaan maailma menee. Haluan, että tyttärilläni on samat mahdollisuudet kuin ikäisillään pojilla. Olen ehdottomasti feministi.

Y Yksinäisyys. Tunsin lapsena usein yksinäisyyttä. Toisaalta pidin siitä. Saan yhä nostalgisen tunteen, kun kävelen yöllä sateista katua, jota katuvalot valaisevat.

Z Zzzz. Vaimollani on aina korvatulpat kätensä ulottuvilla.

Å Å. Joki ruotsiksi. Liittyy nimeeni ja liikkeeseen, ajan vääjäämättömään kulumiseen.

Ä Äly. Pyrin käyttämään. Kun joku asia on ajateltu älykkäästi, se tuottaa myös tunteita.

Ö Özil, Mesut. Arsenalin kiehtovin pelaaja, joka syötti viime kaudella 19 maalia. Kollegani sanoi kerran, ettei pidä Özilistä. Siitä kehittyi meille vitsi. Lähettelen hänelle klippejä Özilin nerokkaista syötöistä tai juttuja siitä, kuinka hän on maksanut köyhien lasten syöpähoidot. ”Tiedän, että et arvosta Öziliä, mutta jaksatko vilkaista...”

Kuka?

Juha Jokela, 46.

Näytelmäkirjailija ja ohjaaja, joka asuu näyttelijävaimonsa Mari Lehtosen ja kahden alakouluikäisen tyttärensä kanssa Helsingissä.

Opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa ja ohjaamista Teatterikorkeakoulussa.

Tullut tunnetuksi Mobile Horror, Fundamentalisti, Esitystalous ja Patriarkka-näytelmistään.

Käsikirjoittanut televisioon muun muassa Pulkkista, Kalliota ja Firmaa.