Inspiroivat työtehtävät Kone-konsernissa veivät Lea Koivistoa vuosien ajan ympäri maailmaa. Hyvä elämä vaihtui vielä parempaan, kun hän löysi Abu Dhabista suomalaisen puolison, joka poikansa lisäksi toi perheeseen myös hevosia ja kameleita.

Abu Dhabissa lentää hiekka. Kun Lea Koiviston avaa ilmastoidun autonsa oven, aavikon kuuma tuuli lehahtaa kasvoille kuin saunan löyly. Lea kiirehtii tervehtimään 20-vuotiasta Emirates-hevosta, tuttavallisemmin Eppua, joka on juuri herännyt nukutuksesta hammasoperaation jälkeen.

”Voi Eppu, kun olet vielä aivan uninen. Toivottavasti nyt pian tulet parempaan kuntoon”, Lea juttelee hevoselle halatessaan sen kaulaa.

Vanha, eläkkeellä oleva matkaratsastushevonen painaa turpansa Lean olkapäätä vasten. Nelivuotias Anees haluaa osansa huomiosta ja kaksi muuta hevosta, Lilly ja Sally, päättävät liittyä joukkoon.

”Lapsena harrastin ratsastusta ja haaveilin hevostilasta Etelä-Ranskassa. En olisi uskonut, että vielä päädyn Abu Dhabiin elämään todeksi heppatytön unelmaani.”

Farmilla asuu kolmen hevosen ja yhden ponin lisäksi myös viisi kilpakamelia sekä ankkoja ja hanhia.

”Uusimmat eläimet ovat kaksi kalkkunaa, jotka vain kävelivät muutama kuukausi sitten sisään portista ja asettuivat taloksi.”

Johtoryhmän kukka

Helsinkiläislähtöinen Lea lähti lukion jälkeen ulkomaille töihin, ja välivuosi venähti lopulta viideksi vuodeksi. Suomeen palattuaan hän opiskeli liiketaloutta, lähti jälleen maailmalle Erasmus-vaihto-opiskelijaksi ja sai työpaikan Postin kansainvälisen viestinvälityksen tuotepäällikkönä. Jatko-opinnot teknillisen korkeakoulun MBA-ohjelmassa veivät hänet muun muassa Harvardin ja Stanfordin yliopistoihin huippuprofessorien oppilaaksi.

"En olisi uskonut, että vielä päädyn Abu Dhabiin elämään todeksi heppatytön unelmaani.”

Vuonna 2003 Lea aloitti työt Kone-konsernissa ja sai pian vastuulleen globaalin palveluinnovaatioyksikön.

”Matkustin ympäri maailmaa. Vuonna 2010 minut nimitettiin ensimmäisenä naisena Koneen Lähi-idän johtoryhmään.”

Leasta ei ollut erityisen haasteellista työskennellä länsimaisena naisena arabimaailmassa.

”Alaisinani oli minua vanhempia arabimiehiä, mutta se ei ollut ongelma. Kokemukseni ovat yksinomaan hyviä. Sain kivasti erityishuomiota, ja minusta pidettiin hyvää huolta. Minua nimitettiin johtoryhmän ainoaksi kukaksi, mutta jotenkin se kuulostaa paljon paremmalta englanniksi: the only flower of the management team.”

Vuorotteluvapaan jälkeen Koneelta tarjottiin työpaikkaa, joka olisi vaatinut muuttoa joko Kiinaan tai Suomeen. Lea päätti irtisanoutua. Abu Dhabista yllättäen löytynyt perheonni meni uran edelle.

Kaksi miestä yhden hinnalla

Abu Dhabin naapurikaupunki Dubai tunnetaan maailman ostosparatiisina, jossa tuotteita markkinoidaan usein erilaisilla kaupanpäällisillä.

”Dubain tyyliin minä sainkin kaksi miestä yhden hinnalla”, Lea nauraa.

Vuonna 2011 Lea osallistui Koneen edustajana Suomen itsenäisyyspäivän vastaanotolle Abu Dhabissa. Siellä oli myös suomalainen eläinlääkäri Pentti, joka Lean tavoin oli jäänyt Yhdistyneisiin Arabiemiraatteihin saatuaan työtarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä.

”Oli äärettömän epätodennäköistä kohdata täällä samanhenkinen, vapaa suomalainen mies. Pentti kysyi, haluaisinko lähteä ratsastamaan aavikolle niin, että mukana olisi myös kameleita – ei sellaisesta treffiehdotuksesta voinut kieltäytyä.”

Eläinlääkärinä työskentelevän Pentin ansiosta Lean elämään tuli myös hevosia ja kilpakameleita. Yllätysbonuksena Lea sai myös teini-ikäisen pojan, kun Pentin poika Lucas muutti Abu Dhabiin Kiinasta.

"Pentti kysyi, haluaisinko lähteä ratsastamaan aavikolle niin, että mukana olisi myös kameleita – ei sellaisesta treffiehdotuksesta voinut kieltäytyä.”

Vuoden 2014 Lea oli vuorotteluvapaalla ja aikoi kirjoittaa kirjan naisjohtajuudesta Lähi-idässä. Vapaa kuluikin ohjatessa Lucaksen opiskelua kotona. Johtajuuskirjan sijaan syntyi lastenkirja Camu -kameli ja suuri unelma (Camu the Camel and a Big Dream).

”Kirja kertoo pienestä kamelipojasta, joka haaveilee kilpakamelin urasta. Yhden version olen jo kirjoittanut, mutta haluan hioa tekstiä vielä lisää.”

Aikaa vapaaehdoistyölle

Lea on kiitollinen kaikesta, mitä sai oppia ja nähdä liike-elämässä ja erityisesti Koneen kahdentoista työvuoden aikana.

”Ilmapiiri oli kannustava, ja sain tehdä uskomattomia asioita. Nyt saan tyydytystä siitä, että voin antaa takaisin ja tehdä vapaaehtoistyötä.”

Lea on toiminut tammikuusta 2016 lähtien kaksi, kolme kertaa viikossa vapaaehtoistyöntekijänä Abu Dhabin emiirikunnan alaisuudessa toimivassa Zayed Higher Organization -järjestön hippoterapiakeskuksessa, joka tarjoaa ilmaista hevosten avulla tehtävää kuntoutusta ja terapiaa muun muassa autistisille ja liikuntavammaisille lapsille ja aikuisille.

”Toimin terapeutin apuna hevosterapiatuokiossa. On sykähdyttävää nähdä, miten viisaasti ja harkiten hevoset toimivat vaikkapa autistisen lapsen kanssa.”

"Nyt saan tyydytystä siitä, että voin antaa takaisin ja tehdä vapaaehtoistyötä."

Lean tehtäviin kuuluu myös ulkoiluttaa hevosia, ratsastaa terapiahevosilla sekä osallistua keskuksen tiedotusmateriaalin suunnitteluun.

Lisäksi Lea on aloittanut opinnot Natural Horsemanship -koulutusohjelmassa. Siinä hevoseen luodaan positiivinen yhteys, jolloin sitä voi ohjata maasta käsin.

”On aivan mieletön tunne, kun hevoseen on saanut yhteyden ja sitä voi ohjata oman kehon liikkeillä. Olen oppinut valtavasti kärsivällisyyttä ja paljon lisää hevosen elekieltä.”

Kovaa treeniä

Urheilu on Lean perheen yhteinen harrastus. Uintia, pyöräilyä ja juoksua treenataan viidesti tai kuudesti viikossa. Osa harjoituksista tehdään kuntosalilla, jotta treeniohjelmaan saadaan myös lihaskuntoharjoitteita.

”Heinäkuussa 2014 osallistuimme Joroisten Teräsmies -kisoihin koko perhe. Lucas kilpaili lasten sarjassa, ja Pentin kanssa osallistuimme puolimatkan kuntosarjaan. Rasitusvamman takia jouduin keskeyttämään kisan uinti- ja pyöräilyosuuden jälkeen ja juoksuosuus jäi tekemättä. Viime kesänä toteutin sitten vihdoin tämänkin pitkäaikaisen haaveen, ja Joroisten puolimatka taittui aikaan 6.36, vaikka juoksuosuudella jouduin osin kävelemään sitkeiden jalkavaivojen takia.”

Herkuttelijat

Urheilu on aina ollut tärkeä osa Lean elämää. Kiireisinä liike-elämävuosina urheilu oli hyvää vastapainoa työlle ja tarjosi tilaisuuden tutustua ihmisiin, joita kokoushuoneissa ei kohdannut.

”Kiinnostuin nykyaikaisesta viisiottelusta 13-vuotiaana kuullessani, että sitä treenatessa pääsee ratsastamaan Santahaminaan. Kilpailin viisiottelussa Suomen edustusjoukkueessa ja olen juossut maratoneja. Nyt treenaan kuntoilijana triathlonia, joka on perheemme yhteinen harrastus. ”

"Ankat ja kanat saamme omasta tarhasta, ja on kiva kokeilla erilaisia reseptejä.”

Abu Dhabissa Leaa viehättää erityisesti se, että urheilu ulkona on mahdollista ympäri vuoden.

”Talvella tosin uin märkäpuku päällä ja kesällä pitää herätä juoksu- tai pyörälenkille ennen auringonnousua, koska päivällä varjossa on 50 astetta. Suomesta kaipaan vuodenaikoja.”

Intohimo treenaamiseen ei tarkoita herkuista luopumista.

”Olen herkuttelija, ja meillä syödään hyvin. Aiemmin en laittanut ruokaa, nyt kokkaan lähinnä suomalaisia ruokalajeja. Pentti ja Lucas taas tekevät kiinalaisia herkkuja. Ankat ja kanat saamme omasta tarhasta, ja on kiva kokeilla erilaisia reseptejä.”

Painepukuja kameleille

Nykyään Lean aikaa vie juuri rekisteröity COMREMED Middle East FZE -perheyritys. Yritys tutkii painevaatteiden vaikutusta kilpakamelien ja matkaratsastushevosten palautumiseen. Painevaatteilla olisi markkinoita myös matkaratsastushevosille.

”Pystyn hyödyntämään paljon liike-elämässä oppimaani oman yrityksen kehittämiseen. Vuodet Koneen palveluinnovaatioyksikön johdossa opettivat paljon kansainvälisestä tutkimus- ja kehitystyöstä, Lähi-idän palveluliiketoiminnan johtaminen puolestaan Lähi-idän markkinoista ja asiakasyhteistyöstä. ”

Aikaa jää myös yhteisille hetkille puolison kanssa.

”Ihaninta elämässäni on aviomieheni Pentti. Hemmottelemme välillä itseämme käymällä konserteissa tai vaikkapa kivassa kylpylässä ottamassa pariskunnille yhtä aikaa tehtäviä hoitoja. Testaamme usein myös uusia ravintoloita ja eri maiden keittiöitä, joiden tarjonta on täällä lähes loputon. ” G

Poseeraustaitojensa puolesta rocktähti Michael Monroe voisi harkita vaikka mallinuraa.

Lokakuun Glorian haastattelussa ikirokkari Michael Monroe, 54, puhuu vanhenemisesta ja sen mukanaan tuomasta perspektiivistä elämään. Sielultaan nuorelle muusikolle ikääntyminen ei ole tuonut suuria ulkonäkö- tai muita kriisejä. "Viisikymppisenä sinulla on sellaiset kasvot kuin ansaitset", hän toteaa.

Katso Glorian videolta, millaisissa tunnelmissa jutun kuvaukset sujuivat.

Michael Monroen haastattelun voit lukea 29.9. ilmestyneestä lokakuun Gloriasta.

Haluamme Gloriassa nostaa esiin monenlaisia ihmisiä: eri-ikäisiä, -näköisiä ja -kokoisia. Muotijutuissamme meillä on kuitenkin pieni ongelma. Emme yksinkertaisesti löydä muodokkaammille malleille kuvausvaatteita. Tulevien mallistojen näytekappaleita saa ainoastaan 34- ja 36-kokoisina. Toki voisimme kuvata jo kaupoista löytyviä vaatteita, mutta useimmiten muotikuvausten ideana on nimenomaan esitellä tulevia mallistoja.

Emme yksinkertaisesti löydä muodokkaammille malleille kuvausvaatteita.

Monimuotoisuuden vaatimus on kasvanut viime vuosien varrella myös muotimaailmassa, ja myös muodin kuluttajat haluavat vaihtelua. Se ei tarkoita sitä, että esimerkiksi muotilehdissä mentäisiin toiseen ääripäähän vaan sitä, että perinteisen muotikuvaston eli hyvin hoikkien, hyvin nuorten ja hyvin valkoisten rinnalla on sopivasti myös muita sävyjä.

Vaikka nykyään on yhä enemmän myös ns. normaalin kokoisia malleja – esimerkiksi Italian Voguen kannessa nähty Marquita Pring, Ranskan Marie Clairen kansikuvamalli Robyn Lawley tai jenkki -Cosmopolitan kannessa nähty Ashley Graham – mallimarkkinat ovat silti edelleen hyvin hoikkien naisten hallussa. Vaikka normaalimittainen malli löytyisikin, vaatemerkkien edustajat saattavat ajatella, ettei muotikuvista tule yhtä kauniita tai myyviä kuin niistä tulisi, jos malli olisi perinteistä mallikokoa.

Ehkä muotiala voisi ainakin kokeilla mullistavaa ajatusta normaalin kokoisista mallikappaleista.

Pienet näytekappaleet saattavat myös luoda alitajuisia mielikuvia siitä, että hoikkuus olisi tavoiteltavinta. Pienikokoiset vaatteet pysyvät myös henkareissa ryhdikkäämmän näköisinä kuin suuret koot. On varmasti myös kalliimpaa tehdä yksittäisiä näytekokoja isommissa kokonumeroissa. Toisaalta isommat koot olisi helpompi sitten ystävämyynneissä myydä meille taviksille.

Ehkä muotiala voisi ainakin kokeilla mullistavaa ajatusta normaalin kokoisista mallikappaleista. Pikkuhiljaa syntyisi varmasti myös muita muutoksia muodin tiukoissa konventioissa.

 

Asuin kevään mieheni kanssa Palman kaupungissa, postin yläkerrassa, roosan värisessä kivisessä kerrostalossa. Lainakodissa oli kaksi kerrosta ja
erkkeri, josta tulvi sisään valoa. Ennen auringonnousua nousin alakerran makuuhuoneesta kivisiä rappusia ylös keittiöön ja olohuoneeseen vain nähdäkseni taivaan, joka alkoi juuri valaistua. Se oli onnellinen nousu, joka ikinen aamu.

Asuin ensimmäisen kerran elämässäni asunnossa, jonka joku toinen oli itselleen kalustanut. Ennen lähtöäni Palmaan mietin, kauanko mahtoi kestää, kunnes alkaisin ikävöidä omaa kotiani. En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

Minusta tuli siistimpi kuin kotona: aina lasinalus lasin alla, ei murusia keittiön lattialla, ei hiuksia kylpyhuoneen lavuaarissa. Paikallisten tavoin ostin torstaikukkia. Niistä tuli rakkaudenosoitus lainakodille.

Aloin silittää tyynyliinoja. Koska liinavaatekaappi oli niin kauniisti ja rakkaudella järjestetty, löysin itseni painelemasta lakanapinoja täydelliseen muotoon kuin armeijassa. Ensimmäinen päätös: järjestän kotiini harkitun liinavaatekaapin.

Vaikka kotona Suomessa teen ruokaa joka päivä, Palmassa ruoanlaittointoni lopahti. En osaa valmistaa ruokaa valkoisessa, täydellisessä keittiössä. Kompensoin lopahtanutta kokkaamista tapaksilla, salaateilla ja ulkona syömisellä.

Toinen päätös: rakennan kotikeittiöni entistä vahvemmin ruoanlaittoa ajatellen. Voimme syödä vaikka sohvapöydän ääressä. Mietin tavaroille omat paikat, nautin siitä, että mausteet, kipot ja pannut ovat näkyvillä. Annan keittiöni rehottaa, koska se on selvästikin ruoanlaittointoni polttoaine.

Sain myös kokea onnea ja auvoa kodinhoitohuoneesta. Mikä järjetön ilo siitä, että keittiön yhteyteen rakennetussa kodinhoitohuoneessa oli laatikko muovipulloille, pyykinlajitteluosasto ja järjestelmällisesti aseteltuja naulakoita.

Kolmas päätös: Rakennan kodinhoitotilan tavalla tai toisella. Se, jos mikä on arjen luksusta. Sisustan kodinhoitohuoneen vaikka työhuoneeseen.

Oman kodin kaipuun tuli kahden kuukauden jälkeen. Kävin ajatuksissani läpi tärkeitä tavaroita ja pesin kodin lattiasta kattoon. Sitten rentouduin. Siellä se oma koti odotti, valmiina ottamaan vastaan rakkaudentekojani.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.

Hanna Jensenin kolumni julkaistiin Glorian Kodissa 6/2016.

Nämä ihanat ihmiset juhlivat kanssamme Gloria Fashion Show'ta. Katso kuvakavalkadi!

Elämäniloisen muodin juhlan, Gloria Fashion Show'n kutsuvierasjuhla järjestettiin perjantaina 16.9. Paikalle saapuivat muun muassa nämä supertyylikkäät naiset ja herrat.