Kirjailija Anja Snellman lukee ääneen, joogaa ja opiskelee psykoterapeutiksi. Hän rakastaa lämpöä ja matkustaa sen perässä toiseen kotiinsa Kreetalle sekä Intiaan Bangaloreen kirjoittamaan.

A Aamu
A:lla alkaa moni hyvä sana: aamu, aurinko, Alma ja aah. Esikoiseni Alma syntyi aurinkoisena kevätaamuna. Rakastan varhaisia aamuja, ne ovat parasta ajatteluaikaa, uuden alku. Aah on nautinnon ilmaus, joka liittyy kaikkeen edelliseen.

B Bangalore
Uusi rakas eteläintialainen kaupunki, jossa olen käynyt viime vuosina. Bangaloren lähistöllä pienessä Nrityagramin kylässä olen kirjoittanut kolme viimeistä kirjaani. Sieltä, Sangam Housen residenssistä, olen löytänyt taas yhden kodin ja rakkaita intialaisia kollegoja, kirjailijoita, kääntäjiä ja tanssijoita. B on hyvin sensuelli kirjain, niin esteettisesti kuin äänteellisestikin.

C Celsius
Tarkkailen lämpömittareita kaikkialla. Rakastan lämpöä ja odotan aurinkoa. C:hen sopii myös Cassie, laumamme uusin jäsen. Cassie on chihuahuan ja jackrussellinterrierin cocktail ja 14-vuotiaan Peppi-russellimme pikku kaveri.

D D-vitamiini
Sen puutteesta perheessämme ei ole koskaan kärsitty, olemme asuneet ja matkustaneet niin paljon etelässä. Haniasta tuli toinen kotimme 90-luvun alussa; jo ensimmäisellä matkalla vaikutuimme Kreetan vuorista, auringosta, merestä − puhumattakaan ruoasta, juomista ja koko vulkaanisesta mentaliteetista.

E Elsa
Kuopustyttäreni, joka opiskelee antropologiaa ja sosiaalitieteitä Edinburghin yliopistossa. Nautin vanhan yliopistokaupungin kansainvälisestä ja samalla arvokkaasta tunnelmasta.

F Faaraot
Isäni harrasti egyptologiaa ja kuului Suomen Egyptologiseen Seuraan. Olen lapsesta asti lukenut tarinoita muinaisesta Egyptistä ja edelleen vierailen aina uuteen kaupunkiin tullessani sen taidemuseon egyptologisella osastolla. Olen matkustellut maassa muutaman kerran, ja vuonna 1983 ilmestynyt toinen romaanini Tushka tapahtuu suurimmaksi osaksi Egyptissä. Edelleen seuraan erityisellä kiinnostuksella Egyptin yhteiskunnallisia tapahtumia ja etenkin naisten aseman kehittymistä siellä.

G Guggenheim
Museon ympärillä vellova tullako vai eikö tulla -keskustelu kuvaa paljaasti tämän ajan populistista, korkeakulttuurinvastaista huutosakki-ilmapiiriä Suomessa.

H Helsinki ja Hania
Kaksi kotikaupunkiani, joiden väliä olen kulkenut iloineni ja suruineni viimeiset 22 vuotta. Ulkomailla kirjamessuilla ja teosteni kääntämisvierailuilla adoptiokreetalaisuuteni kiinnostaa enemmän kuin pohjoinen ulottuvuus. Olen ”se puoliksi kreetalainen skandinaavikirjailija”.

I Isä
Mies, jota en oppinut koskaan tuntemaan. Arvoituksellinen, karismaattinen, lahjakas, ristiriitainen, rikkinäisen menneisyytensä piinaama ihminen.

J Jooga
Jooga on palannut takaisin elämääni viime vuosien Intian-matkojeni kautta. Aloitin joogan jo 17-vuotiaana ja palaan siihen aina. Olen kulkenut läpi hathan, astangan ja hotin, nyt vuorossa on vijñāna.

K Kauranen
Sukunimeni ennen avioliittoa lasteni isän Saskan kanssa. Anton Tšehovin novellissa Hevosenkaltainen sukunimi se on hauskassa muodossa Kauranski. Minut kastettiin Kallion kirkossa, ja aivan viime tingassa Silja vaihtui Anjaksi.

L Lukeminen
Olemme lukeneet lapsille ääneen ihan vauvaiästä saakka. Heistä on tullut ahkeria lukijoita. Luen mielelläni ääneen vieläkin: miehelleni, ystävilleni, koirille, itseksenikin. Kun nuoret kirjoittajat kysyvät minulta, mikä on tärkeää jos haluaa kirjailijaksi, vastaan: lukeminen.

M Maru
Kaksi ja puoli vuotta sitten kuollut isosiskoni, hyvin ainutlaatuinen ihminen, jota ilman minusta ei olisi tullut kirjailijaa, kuuntelijaa, tarkkailijaa. Pääoma-romaanissani kerron Marun tarinan. Itselleni hyvin merkityksellinen kirja on saanut loistavat arvostelut ja minä valtavasti lukijapalautetta. Tapahtuu ihme: intiimi muuttuu universaaliksi.

N Nyt
Olen hetkessä eläjä ja luotan intuitioon. Kääntöpuolena olen kärsimätön ja lyhytpinnainen.

O Oppiminen
Koskaan ei ole liian vanha oppimaan uusia asioita, katsomaan elämää uusin silmin, vaihtamaan näkökulmaa. Ammennan paljon aikuisopiskelusta, tietojen päivittämisestä, oivalluksista, vuosikurssini opiskelukavereista ja opettajistani. Esimerkiksi toisen ihmisen keskittynyttä, havainnoivaa kuuntelemista ei voi koskaan opiskella liikaa.

P Psykoterapia
Pyrin kaksi vuotta sitten opiskelemaan ratkaisukeskeistä psykoterapiaa. Olen nyt koulutuksen puolivälissä: kaksi vuotta takana, kaksi edessä. Ajattelen, että tällä taustalla ja tässä iässä minulla on annettavaa muille: niin kirjailijana kuin terapeuttinakin, näissä rooleissa vaihdellen. Ratkaisukeskeinen psykoterapia on asiakaslähtöistä, luovaa ja toivoa antavaa ja sovellettavissa erilaisiin elämäntilanteisiin. Sen vaikeita tilanteita helpottava vaikutus on myös melko nopeaa.

Q Qsikymppiset
Seuraavaksi täytän Qsikymmentä. Vaihteleva maisema takana ja loppusuoran maisema edessä. Yritän jalostaa näkemääni ja tekemääni tuleviin töihini. Isot Qskytvuotisjuhlat aion pitää!

R Ruusulankatu 10
Sininauhasäätiön perustama päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asuintalo Helsingissä, jonka ympärillä vellova osin aggressiivinenkin keskustelu kertoo asenteistamme paljon. Olen Ruusulankatu 10:n ympäristötyön ohjausryhmän jäsen ja uskon, että yhteistyöllä löytyy ratkaisuja. Ihmisarvo kuuluu kaikille.

S Sielu
On ihmisiä, joita tekee mieli kutsua sielukkaiksi, kuten tanskalaiskirjailija Karen Blixen, jonka kuvia en väsy tarkastelemaan. Mikä äly ja sielukkuus hänen silmistään loistaa.

T Tarina
Hyvä tarina vaikuttaa aina. Se pysäyttää, se parantaa, se antaa toivoa. Ajattelen olevani yhtäältä tarinankertoja ja toisaalta sanataiteilija. Molemmat ovat tärkeitä kirjailijan työn perustoja.

U Underground
Lapsuudessani ja nuoruudessani 60- ja 70-luvuilla underground oli anarkiaa, jota ei enää voi olla. Se oli aikaa ennen älypuhelimia, YouTubea, Facebookia ja Twitteriä, ennen salamannopeaa markkinallistumista, brändäystä ja virtuaalisuutta.

V Vakava
Vakavuus on aikamme tabu. Seksiä, rasismia ja väkivaltaa voi pursuta mennen tullen, mutta tosikon leima on hirmuinen. Tosi-sana viihtyy nykyisin tosi-tv:n kyljessä.

W Wau

Kyvyt ihmetellä ja ihailla, hyvin tärkeitä ominaisuuksia molemmat.

X XAXAXA

Kreikkalainen nauru tulee sydämestä.

Y Yt
Yt-neuvottttelujen aalto on parina viime vuotena pyyhkinyt tuttavapiirini toimittajien keskuudessa. Minua huolestuttaa journalismin tulevaisuus; digitaalihurmoksessa unohtuu hiljaisen tiedon, tinkimättömän tiedonhankinnan ja asiantuntemuksen arvo. Erilaiset blogit ja mielipidebuustaukset ovat kivoja, mutta eivät korvaa ammattimaista taidekritiikkiä.

Z Z – hän elää!
piirtelin lapsena Z-kirjainta ja olin leikeissä Zorro, koska halusin piirtää zorro-merkin. Elokuva Z – hän elää! oli minulle aikoinaan yhteiskunnallinen herättäjä. Costa-Gavrasin poliittinen jännityselokuva kertoo kreikkalaisen vastarintapoliitikon murhasta. Nimi tulee siitä, että Kreikan sotilasjuntta kielsi Z-kirjaimen käytön vuoden 1967 vallankaappauksen jälkeen, Beatlesin ja miesten pitkien hiusten ohella.

Å Norjalaiskylä Å
Å on kylä Lofooteilla Norjassa. Joskus vielä käyn siellä, että voin sanoa käyneeni Å:ssa. Tykkään puhua ruotsia. Perustin pari vuotta sitten Facebookiin ryhmän Fredagens Frivilliga Vänner av Svenska Språket i FB. Keskustelemme perjantaisin tuossa ryhmässä vain ruotsiksi.

Ä Ä-sanat
Äiti, ärsyttävä, ämmä, äijä, koko skaala ä-sanoja. Emootiot ja arvostukset menevät edelleen sukupuolittuneesti.

Ö Ördääminen
Välillä on tärkeä ördätä: ankkurit irti ja tuuliajolle. Elämässä ei ole liikaa vapaata kelluntaa. Jokaisen sisällä on myös pieni örkki, jolle on hyvä antaa hetkensä. Sitten voi taas palata sivistyneeksi älyköksi.

Asuin kevään mieheni kanssa Palman kaupungissa, postin yläkerrassa, roosan värisessä kivisessä kerrostalossa. Lainakodissa oli kaksi kerrosta ja
erkkeri, josta tulvi sisään valoa. Ennen auringonnousua nousin alakerran makuuhuoneesta kivisiä rappusia ylös keittiöön ja olohuoneeseen vain nähdäkseni taivaan, joka alkoi juuri valaistua. Se oli onnellinen nousu, joka ikinen aamu.

Asuin ensimmäisen kerran elämässäni asunnossa, jonka joku toinen oli itselleen kalustanut. Ennen lähtöäni Palmaan mietin, kauanko mahtoi kestää, kunnes alkaisin ikävöidä omaa kotiani. En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

Minusta tuli siistimpi kuin kotona: aina lasinalus lasin alla, ei murusia keittiön lattialla, ei hiuksia kylpyhuoneen lavuaarissa. Paikallisten tavoin ostin torstaikukkia. Niistä tuli rakkaudenosoitus lainakodille.

Aloin silittää tyynyliinoja. Koska liinavaatekaappi oli niin kauniisti ja rakkaudella järjestetty, löysin itseni painelemasta lakanapinoja täydelliseen muotoon kuin armeijassa. Ensimmäinen päätös: järjestän kotiini harkitun liinavaatekaapin.

Vaikka kotona Suomessa teen ruokaa joka päivä, Palmassa ruoanlaittointoni lopahti. En osaa valmistaa ruokaa valkoisessa, täydellisessä keittiössä. Kompensoin lopahtanutta kokkaamista tapaksilla, salaateilla ja ulkona syömisellä.

Toinen päätös: rakennan kotikeittiöni entistä vahvemmin ruoanlaittoa ajatellen. Voimme syödä vaikka sohvapöydän ääressä. Mietin tavaroille omat paikat, nautin siitä, että mausteet, kipot ja pannut ovat näkyvillä. Annan keittiöni rehottaa, koska se on selvästikin ruoanlaittointoni polttoaine.

Sain myös kokea onnea ja auvoa kodinhoitohuoneesta. Mikä järjetön ilo siitä, että keittiön yhteyteen rakennetussa kodinhoitohuoneessa oli laatikko muovipulloille, pyykinlajitteluosasto ja järjestelmällisesti aseteltuja naulakoita.

Kolmas päätös: Rakennan kodinhoitotilan tavalla tai toisella. Se, jos mikä on arjen luksusta. Sisustan kodinhoitohuoneen vaikka työhuoneeseen.

Oman kodin kaipuun tuli kahden kuukauden jälkeen. Kävin ajatuksissani läpi tärkeitä tavaroita ja pesin kodin lattiasta kattoon. Sitten rentouduin. Siellä se oma koti odotti, valmiina ottamaan vastaan rakkaudentekojani.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.

Hanna Jensenin kolumni julkaistiin Glorian Kodissa 6/2016.

Nämä ihanat ihmiset juhlivat kanssamme Gloria Fashion Show'ta. Katso kuvakavalkadi!

Elämäniloisen muodin juhlan, Gloria Fashion Show'n kutsuvierasjuhla järjestettiin perjantaina 16.9. Paikalle saapuivat muun muassa nämä supertyylikkäät naiset ja herrat.

Tästä löydät näppärät suunnistusohjeet 17.9. järjestettävään Gloria Fashion Show'hun.

Jos tulet taksilla, kerro kuskille osoitteeksi Merikaapelihalli, Tammasaarenlaituri, M1 ovi.

Jos tulet julkisilla tai kävellen, älä suunnista sisäpihalle vaan Kaapelitehtaan meren puoleiselle sisäänkäynnille M1 (Tammasaarenlaituri).

Saavuthan paikan päälle vähintään puoli tuntia ennen näytöstä. Ovet avataan klo 14.30, näytöstilaan pääsee noin puoli tuntia ennen kutakin näytöstä.  

 

Sydämellisesti tervetuloa!

 

Plastiikkakirurgian nousu ei ole mikään uusi ilmiö. Gloria esitteli kauneusleikkausten huippunimiä jo 90-luvulla.

Kun viesti on selvä, ei jutun otsikossa tarvitse kikkailla, oli periaatteena Uudet kauneusleikkaukset -jutussa. Kesän1994  kynnyksellä ilmestyneessä Kaunis Gloria -erikoisnumerossa lukijalle esiteltiin kolme maailman huippua platiikkakirurgia, nenäoperaatioihin keskittynyt Gilbert Aiach Pariisista, rasvaimun mestari Robert Ersek Austinista sekä tamperelainen Matti Pakkanen, jonka mainittiin suunnittelevan kasvojen kauneusleikkauksia tietokoneella – huippumodernia siis. "Potilas näkee näyttöpäätteeltä uudet, kauniit piirteensä", hehkutettiin.

”Enää ei leikata vain nenää tai silotella ryppyjä, vaan potilasta hoidetaan kokonaisuutena.”

Artikkelin ulkoasu oli nykymittapuulla varsin koruton, mutta asiasisältö suorastaan hämmentävän samantyyppinen kuin nyt, yli kaksikymmentä vuotta sen jälkeen aiheesta kirjoitetuissa jutuissa. ”90-luvun plastiikkakirurgeilla on uusi filosofiakin: enää ei leikata vain nenää tai silotella ryppyjä, vaan potilasta hoidetaan kokonaisuutena”, jutussa kuvaillaan. Miten tämä tuokin elävästi mieleen nykyisen ajatuksen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Kirurgien asiakkaita ei silti käsitellä silkkihansikkain, vaan kritisoidaan jopa melko rajusti. Nenäkirurgi Gilbert Aiachin mukaan esimerkiksi leikkauksiin hakeutuvat miehet ovat ”hyvin vaikeita asiakkaita, narsistisia ja epärealistisia”. Nykyään olisi myös vaikeaa kuvitella, että jo jutun ingresissä kerrottaisiin plastiikkakirurgian olevan tarpeen, jos ”nenäsi on vitsi, jos laihdutuksesta ja jumpasta huolimatta et kehtaa mennä rannalle...” Ei kuulosta kovin itsetuntoa kohottavalta.