”En ole missään viihtynyt niin hyvin kuin tässä kodissa.”

Kun yrittäjä Mira Kasslin hankkii jotain, sen pitää olla huippulaadukasta. Myös työelämässä hän on kunnianhimoinen, joidenkin mielestä jopa kova.

Irtiotot yhdellä istumalla

Kolmen, neljän tunnin session se aina vaatii. Sitten Mira sulkee tietokoneen ja sujauttaa luottokortin takaisin lompakkoon. Vuoden päännollaukset on varmistettu.

Yleensä joulunpyhinä hän istuu alas ja buukkaa kerralla koko seuraavan vuoden ulkomaanmatkansa, neljä tai viisi reissua.

”Reissut on vain varattava, ja sitten on pakko lähteä. Muuten tulee aina jotain, jonka vuoksi lomalle ei ehdi.”

Mutta kyllä Mira lähtee joskus spontaanistikin, vaikka samana iltana, jos joku pyytää. Useimmiten hän matkustaa ystävien seurassa tai yksin, Veeran ja Leon kanssa vähemmän. Reissukaverina hän on vaativa.

”Elämäntyyliini ei kuulu kolmosella ajelu, vedän aina täysillä.”

”En jaksa maata altaalla paria päivää kauemmin. Mutta koska olen tottunut matkustamaan, pärjään ja huolehdin asioista niin, ettei kaverin tarvitse kuin tulla perässä.”

Matkat ovat ainoa keino päästä irti töistä ja kerätä uutta virtaa.

”Elämäntyyliini ei kuulu kolmosella ajelu, vedän aina täysillä. Siksi Suomessa minun on vaikea päästä arjesta irti. Ja sitten huomaan, kuinka väsymys iskee ja elämä alkaa olla harmaata.”

Kesällä Mira lomaili muun muassa Nizzassa, Chamonix'ssa ja kävi Genevessä Mont Blancilla vaeltamassa. Nizza on helppojen lentoyhteyksien takia Miran suosikkikohde, samoin kuin Espanjan rannikko ja Kööpenhaminakin.

”Kun istun lentokoneessa, vapauden tunne valtaa mielen. Olen vapaa vaatimuksista ja ihmisten katseilta. Päästän syvän huokauksen: ah, nyt mennään.”

Rätti kädessä

Ensin pistää silmään hohtavan valkoinen värimaailma, sitten kiiltävät pinnat. Tavaraa on joka paikassa harkitusti, keittiön tasoillakin vain kaunis kulho täynnä viinipulloja, hajuvesipulloa muistuttava oliiviöljypullo ja hopeatarjotin täynnä hedelmiä.

”Tykkään kiiltävistä, puhtaista pinnoista. Mutta lapset ovat alkaneet huomautella, kun kuljen koko ajan rätti kädessä”, Mira sanoo.

Yläkerrassa on lasten, Veeran ja Leon huoneet, alakerrassa Miran makuuhuone. Vaalean kodin täyttää tuoreiden kukkien tuoksu, niitä on sisällä maljakoissa sekä ulkona isolla parvekkeella.

Perheen koti on melko uusi, pöytälampun kuvussakin on vielä muovit päällä.

”Asuimme aikaisemmin keskustassa, mutta lapset halusivat omaa pihaa ja vähän niin kuin oman talon.”

Kaksikerroksisen kivitalon toinen puolikas ajaa hyvin talon virkaa, sillä omakotitaloasujaksi Mirasta ei olisi. Kodin pitää olla ennen kaikkea helppohoitoinen.

”Koti on aina jokaisen henkilökohtainen asia, eikä niitä voi arvostella. Vaikka olen minä nähnyt todella kalliita koteja, joihin en itse ikinä muuttaisi.”

Nykyisessä kodissa on 157 neliötä, sitä isomman asunnon Mira on todennut vain rahanhaaskaukseksi:

”Vietimme aina aikamme kaikki saman viiden neliön sisällä!”

Tänä syksynä Mira lanseeraa oman Mhome-lifestyle-tuotesarjansa.

”Tarkoituksena on tuoda saman katon alle laadukkaita ja ajattomia sisustustuotteita, kaikki makeimmat kamat.”

Ei shoppailua, kiitos

Valkoinen on pääroolissa myös Miran pukeutumisessa, jota hän kuvailee tyylikkääksi mutta rennoksi. Vaatekaapin kulmakivi on valkoinen kauluspaita, töihin sen kanssa voi pukea jakun, juhliin hameen.

”Inhoan shoppaamista yli kaiken. Siksi ystäväni, stylisti Katja Teinilä tai joku Andiatassa katsoo minulle vaatteita. Joseph Ribkoffin hameet toimivat vartalolleni täydellisesti. ”

Kyllä Mirakin joskus innostuu. Esimerkiksi sohvalla lojuva Louis Vuittonin vaaleanpunainen käsilaukku oli heräteostos, ja korkkareitakin on kaappiin kertynyt aika läjät, kaikissa huikeat korot. Kengät Mira ostaa aina Aleksanterinkadun Ziosta, josta löytyvät näyttävimmät mallit.

”Inhoan shoppaamista yli kaiken.”

Laatu on tärkeää. Mira ajaa 700-sarjan BMW:ta, ranteessa on tuhansia maksava rannekello Hublot Big Bang, ja kotona musiikki raikaa Bang & Olufsenin bluetoothilla toimivista stereoista.

”Yritän kuitenkin opettaa lapseni siihen, että kamat eivät tuo onnea, vaan perhe ja tunnelma.”

Vaikka shoppailu ei Miraa juuri kiinnosta, on hänellä kynsissään täydellinen manikyyri ja siroissa korvakoruissa aitoja timantteja.

”Puhisen aina kaikille olevani tosi jätkämäinen tyyppi, mutta miesystäväni sanoi taannoin, että 'hei rakkaani, sua naisellisempaa naista ei ole'.”

Kuin todisteeksi Mira vetäisee esiin niukan pitsiunelman, joka on päällä ”törkeän hyvännäköinen”.

”Oikeassahan hän on, olen oikeasti todella romanttinen tyyppi, vaikka herkän puoleni näkevätkin vain harvat. Mutta aito voima tulee herkkyydestä.”

Ammuntaa ja metsärääkkiä

Reissaaminen tuli Miralle tutuksi jo nuorena, jolloin hän 13-vuotiaasta lähtien matkusti ratapyöräilyn takia 200 päivää vuodessa. Vaikka kilpaurheilijan urasta on jo reilut 15 vuotta, on urheilu hänelle edelleen paras tapa päästä irti työasioiden pyörittelystä.

”Urheilemalla pääsee hetkeksi irti jatkuvasta paineesta ja suunnittelusta.”

Mira juoksee ja kävelee, käy kuntopiireissä, golfaa ja rakastaa vaeltamista. Uusin harrastus on practical-ammunta, jossa häntä viehättää loputon kehittymisen mahdollisuus.

Kilpailuviettikin vielä vie: kesällä Mira osallistui ensimmäistä kertaa Lapissa Arctic Challengeen Levi-tunturissa.

”Se oli kunnon metsärääkki, vähän niin kuin vaellusta, mutta intensiivisempi ja vaikeampi.”

Mira toteaa, että yleissivistykseen kuuluu tietää, mitä urheilussa tapahtuu, ja hän seuraa urheilua televisiosta laajalla skaalalla.

 

Urheilijan opeilla

Kilpaurheilijauransa aikana saamiaan oppeja Mira ammentaa nykyiseen työhönsä.

”Myös yrittäjän pitää olla intohimoinen, määrätietoinen, kurinalainen ja sitkeä. Ja tulosta täytyy tehdä koko ajan, vaikka välillä joutuukin tarpomaan suossa.”

Ja niin kuin urheiluaikoinaan, on Mira nykyisinkin töissä 24/7.

”Miehille menestys on sallittua, mutta kunnianhimoinen nainen on bitch.”

”Samalla tavalla kuin urheilu oli, haluan että työni on minulle elämäntapa.”

Mira sanoo olevansa äärimmäisen kunnianhimoinen ja halunneensa aina menestyä, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.

”Toisin sanoen en pyri suututtamaan ihmisiä matkan varrella. Mutta monet provosoituvat helposti, ja kateus on ihme juttu. Miehille menestys on sallittua, mutta kunnianhimoinen nainen on bitch.”

Kunnianhimo näkyy uran jatkuvana suunnitteluna ja päivittämisenä: seuraavan viiden vuoden strategia on Miralla aina mietittynä, ja tekemisessä pitää olla punainen lanka.

Kasvunpaikkoja yrittäjällä tulee eteen jatkuvasti. Mira sanoo henkilöstön johtamisen olleen hänelle suurin sellainen. On pitänyt opetella, etteivät kaikki ole samanlaisia kuin hän.

”Tulen maailmasta, jossa ihmiset ovat älykkäitä ja tekevät homman kerrasta. Kaikki eivät kuitenkaan ole sellaisia, joten emme ole yrityksenä kasvaneet siihen tahtiin kuin olisin halunnut.”

Miran mukaan monille on myös muodostunut kiinteistönvälitysalasta ennakkokäsitys.

”Ja sitten he yllättyvät alan rankkuudesta. Ei tämä ala ole pelkkää skumpan juontia – vaikka joskus sitäkin.”

”Tulen maailmasta, jossa ihmiset ovat älykkäitä ja tekevät homman kerrasta. Kaikki eivät kuitenkaan ole sellaisia, joten emme ole yrityksenä kasvaneet siihen tahtiin kuin olisin halunnut.”

Epämiellyttävä totuus

Kilpapyöräilijäaikoinaan Miralla oli tukenaan valmentaja, yrittäjä-Miraa sparraavat mentorit. Mentoreita hänellä on useita, monet tuttuja pitkän ajan takaa.

”Sellaisia ihmisiä, jotka näkevät kuoreni sisälle, ja joiden neuvoja eivät johdattele omat intressit.”

He myös uskaltavat sanoa Miralle epämiellyttäviä totuuksia.

”Ja minulla pitää olla halu ottaa ne vastaan. Kasvu tapahtuu usein epämukavuusalueella.”

Kyky ottaa vastaan kritiikkiä erottaa Miran mielestä ne, jotka menestyvät niistä, jotka eivät. Hän on huomannut, että monesti juuri nuorten on vaikea ottaa vastaan muuta kuin kehuja.

”Mieli pitää pitää puhtaana, ettei päätöksiä ohjaa pelko tai huoli.”

Vaikka lähipiiristä satelee neuvoja, päätökset pitää tehdä itse.

”Mieli pitää pitää puhtaana, ettei päätöksiä ohjaa pelko tai huoli. Mutta aina intuition erottaminen esimerkiksi pelosta ei ole helppoa. Silloin yritän tarkastella asiaa mahdollisimman monelta kantilta.”

Avokadoja ja herbamarea

On aika lounastaa. Mira hakee pöytään tomaatteja, avokadoja, ruisleipää ja herbamarea ja pyyhkäisee ohimennen vesiroiskeet tiskipöydältä.

”Mun oma ruoka on usein tätä tasoa, mutta lapsille kokkaan sitten paremmin.”

Mira käy myös usein ulkona syömässä, hänen suosikkejaan Helsingissä ovat Strindberg, Kämp ja Bronda. Ystävien kanssa hän viettää iltaa mieluiten juuri hyvän ruuan äärellä, iltabileet sen sijaan liittyvät melkein aina työhön ja verkostoitumiseen.

Kotonaan musiikkia ahkerasti kuunteleva Mira käy mielellään myös keikoilla.

”Kesällä piti ehdottomasti nähdä Seal Pori Jazzeilla, viimeksi on tullut tsekattua myös Elastisen keikka sekä Coldplay Dublinissa”, Mira kertoo ja vaihtaa kännykällä stereoissa soivan biisin.

 

Juttu on alun perin julkaistu syyskuun 2016 Gloriassa.

Vierailija

Aidosti menestyvät naiset eivät ole bitchjä, ainoastaan Miran ja Kaisan kaltaiset "wanna be menestyjät". Meillä on upeita menestyviä naisia, esimerkiksi Sari Baldauf. Menestystä ei mitata euroilla vaan sivistyksellä!

Vierailija

Mira ajaa 700-sarjan BMW:ta, ranteessa on tuhansia maksava rannekello Hublot Big Bang, ja kotona musiikki raikaa Bang & Olufsenin bluetoothilla toimivista stereoista.

ONNEKSI KAIKKI PYSTYVÄT SAMAAN MYÖS SE LEIPÄJONOSSA OLEVA.

Poseeraustaitojensa puolesta rocktähti Michael Monroe voisi harkita vaikka mallinuraa.

Lokakuun Glorian haastattelussa ikirokkari Michael Monroe, 54, puhuu vanhenemisesta ja sen mukanaan tuomasta perspektiivistä elämään. Sielultaan nuorelle muusikolle ikääntyminen ei ole tuonut suuria ulkonäkö- tai muita kriisejä. "Viisikymppisenä sinulla on sellaiset kasvot kuin ansaitset", hän toteaa.

Katso Glorian videolta, millaisissa tunnelmissa jutun kuvaukset sujuivat.

Michael Monroen haastattelun voit lukea 29.9. ilmestyneestä lokakuun Gloriasta.

Haluamme Gloriassa nostaa esiin monenlaisia ihmisiä: eri-ikäisiä, -näköisiä ja -kokoisia. Muotijutuissamme meillä on kuitenkin pieni ongelma. Emme yksinkertaisesti löydä muodokkaammille malleille kuvausvaatteita. Tulevien mallistojen näytekappaleita saa ainoastaan 34- ja 36-kokoisina. Toki voisimme kuvata jo kaupoista löytyviä vaatteita, mutta useimmiten muotikuvausten ideana on nimenomaan esitellä tulevia mallistoja.

Emme yksinkertaisesti löydä muodokkaammille malleille kuvausvaatteita.

Monimuotoisuuden vaatimus on kasvanut viime vuosien varrella myös muotimaailmassa, ja myös muodin kuluttajat haluavat vaihtelua. Se ei tarkoita sitä, että esimerkiksi muotilehdissä mentäisiin toiseen ääripäähän vaan sitä, että perinteisen muotikuvaston eli hyvin hoikkien, hyvin nuorten ja hyvin valkoisten rinnalla on sopivasti myös muita sävyjä.

Vaikka nykyään on yhä enemmän myös ns. normaalin kokoisia malleja – esimerkiksi Italian Voguen kannessa nähty Marquita Pring, Ranskan Marie Clairen kansikuvamalli Robyn Lawley tai jenkki -Cosmopolitan kannessa nähty Ashley Graham – mallimarkkinat ovat silti edelleen hyvin hoikkien naisten hallussa. Vaikka normaalimittainen malli löytyisikin, vaatemerkkien edustajat saattavat ajatella, ettei muotikuvista tule yhtä kauniita tai myyviä kuin niistä tulisi, jos malli olisi perinteistä mallikokoa.

Ehkä muotiala voisi ainakin kokeilla mullistavaa ajatusta normaalin kokoisista mallikappaleista.

Pienet näytekappaleet saattavat myös luoda alitajuisia mielikuvia siitä, että hoikkuus olisi tavoiteltavinta. Pienikokoiset vaatteet pysyvät myös henkareissa ryhdikkäämmän näköisinä kuin suuret koot. On varmasti myös kalliimpaa tehdä yksittäisiä näytekokoja isommissa kokonumeroissa. Toisaalta isommat koot olisi helpompi sitten ystävämyynneissä myydä meille taviksille.

Ehkä muotiala voisi ainakin kokeilla mullistavaa ajatusta normaalin kokoisista mallikappaleista. Pikkuhiljaa syntyisi varmasti myös muita muutoksia muodin tiukoissa konventioissa.

 

Asuin kevään mieheni kanssa Palman kaupungissa, postin yläkerrassa, roosan värisessä kivisessä kerrostalossa. Lainakodissa oli kaksi kerrosta ja
erkkeri, josta tulvi sisään valoa. Ennen auringonnousua nousin alakerran makuuhuoneesta kivisiä rappusia ylös keittiöön ja olohuoneeseen vain nähdäkseni taivaan, joka alkoi juuri valaistua. Se oli onnellinen nousu, joka ikinen aamu.

Asuin ensimmäisen kerran elämässäni asunnossa, jonka joku toinen oli itselleen kalustanut. Ennen lähtöäni Palmaan mietin, kauanko mahtoi kestää, kunnes alkaisin ikävöidä omaa kotiani. En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

Minusta tuli siistimpi kuin kotona: aina lasinalus lasin alla, ei murusia keittiön lattialla, ei hiuksia kylpyhuoneen lavuaarissa. Paikallisten tavoin ostin torstaikukkia. Niistä tuli rakkaudenosoitus lainakodille.

Aloin silittää tyynyliinoja. Koska liinavaatekaappi oli niin kauniisti ja rakkaudella järjestetty, löysin itseni painelemasta lakanapinoja täydelliseen muotoon kuin armeijassa. Ensimmäinen päätös: järjestän kotiini harkitun liinavaatekaapin.

Vaikka kotona Suomessa teen ruokaa joka päivä, Palmassa ruoanlaittointoni lopahti. En osaa valmistaa ruokaa valkoisessa, täydellisessä keittiössä. Kompensoin lopahtanutta kokkaamista tapaksilla, salaateilla ja ulkona syömisellä.

Toinen päätös: rakennan kotikeittiöni entistä vahvemmin ruoanlaittoa ajatellen. Voimme syödä vaikka sohvapöydän ääressä. Mietin tavaroille omat paikat, nautin siitä, että mausteet, kipot ja pannut ovat näkyvillä. Annan keittiöni rehottaa, koska se on selvästikin ruoanlaittointoni polttoaine.

Sain myös kokea onnea ja auvoa kodinhoitohuoneesta. Mikä järjetön ilo siitä, että keittiön yhteyteen rakennetussa kodinhoitohuoneessa oli laatikko muovipulloille, pyykinlajitteluosasto ja järjestelmällisesti aseteltuja naulakoita.

Kolmas päätös: Rakennan kodinhoitotilan tavalla tai toisella. Se, jos mikä on arjen luksusta. Sisustan kodinhoitohuoneen vaikka työhuoneeseen.

Oman kodin kaipuun tuli kahden kuukauden jälkeen. Kävin ajatuksissani läpi tärkeitä tavaroita ja pesin kodin lattiasta kattoon. Sitten rentouduin. Siellä se oma koti odotti, valmiina ottamaan vastaan rakkaudentekojani.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.

Hanna Jensenin kolumni julkaistiin Glorian Kodissa 6/2016.

Nämä ihanat ihmiset juhlivat kanssamme Gloria Fashion Show'ta. Katso kuvakavalkadi!

Elämäniloisen muodin juhlan, Gloria Fashion Show'n kutsuvierasjuhla järjestettiin perjantaina 16.9. Paikalle saapuivat muun muassa nämä supertyylikkäät naiset ja herrat.