Koulutusyrittäjä Juhani ”Tami” Tammiselle Jaguar on osa huolellisesti hiottua brändiä.

”Ymmärsin jo ammattijääkiekkoilijana, että työvälineiden pitää olla kunnossa. 1970- ja 1980-luvuilla olin valtakunnan paras oikea laitahyökkääjä, ja tiedettiin, että jätkä vetää kiekon maaliin. Koulutusyrittäjän työssä on ihan sama filosofia. Jos minulla on sali täynnä ihmisiä odottamassa, en voi olla myöhässä siksi, että auto sammuu tienvarteen.

Olen aina valinnut auton niin, että se sopii aikakauteen. Ensimmäinen hankintani oli Peugeot 404 vuonna 1968. Sen jälkeen olen asunut paljon maailmalla ja tuonut tullessani autoja Suomeen.

Minulla oli aikanaan Suomen ainoa Ford Granada California, ja maajoukkueen kapteenina ajoin parhaalla BMW:llä. Nyt olen 65 ja ajan Jaguaria. Kun kokeilin autoa ensimmäisen kerran, se hurmasi minut täydellisesti. Jaguar on turvallinen, mutta sporttinen, ja sopii tämän päivän juttuuni.

En voisi kuvitellakaan, että ajaisin Suomessa kitkarenkailla, sen verran on omaa järkeä ja halua pysyä hengissä.

Vaihdan autoa vuoden välein hyvin yksinkertaisesti siksi, että ajan 100 000 kilometriä vuodessa. Uusin autoni on edeltäjäänsä isompi ja siinä on tehokkaampi moottori. Kiihtyvyys on suuri turvallisuustekijä: jos on voimaa moottorissa, pääsee ohittamaan. Tykkään ajaa automaatilla ja haluan, että autossa on talvisin nastarenkaat.

En voisi kuvitellakaan, että ajaisin Suomessa kitkarenkailla, sen verran on omaa järkeä ja halua pysyä hengissä. Samasta syystä en koskaan lähde liikenteeseen, jos auton lasit ovat jäässä tai likaiset. Herään mieluummin tuntia aikaisemmin ja katson, että kaikki on kunnossa. Huollatan autoni aina Turun Yliopistonkadun Teboilissa – siellä tiedetään, että kun aurinkokuninkaan auto tulee, he huolehtivat siitä kuin omastaan.

Ajan työmatkat aina yksin ja puhun puhelimessa käytännössä koko ajan; buukkaan koulutuskeikat ja hoidan päivän rutiinit.

Pidän 150 koulutusta vuodessa. Työkenttäni on globaali, mutta valtaosa keikoista on pääkaupunkiseudulla. Ajan työmatkat aina yksin ja puhun puhelimessa käytännössä koko ajan; buukkaan koulutuskeikat ja hoidan päivän rutiinit.

Ajan työmatkat aina yksin ja puhun puhelimessa käytännössä koko ajan; buukkaan koulutuskeikat ja hoidan päivän rutiinit.

Sellainen unelma minulla on, että jonain päivänä ajaisin omalla punaisella Ferrarilla, jonka rekisterinumero olisi TAM-1.

Puhelin on yhdistetty autoon bluetoothin avulla, joten ei tarvitse kuin painaa ratista nappia. Ajan nopeasti mutta huolellisesti ja huomioin muut liikenteessä. En ole 48 vuodessa ajanut niitin niittiä, en ole edes kolhaissut mihinkään.

Jos koulutusbisnes rullaa hyvin, niin sellainen unelma minulla on, että jonain päivänä ajaisin omalla punaisella Ferrarilla, jonka rekisterinumero olisi TAM-1. Se sopisi hyvin brändiini.”

 

Kuka?

* Juhani 'Tami' Tamminen, 65

* Ammatti: Koulutusyrittäjä

* Auto: Jaguar XF, 2.2 vuosimallia 2015

* Työmatka: Turusta Helsinkiin, 162 km

* Mukana työmatkalla: Vichyvesi ja musta kahvi

 

Poseeraustaitojensa puolesta rocktähti Michael Monroe voisi harkita vaikka mallinuraa.

Lokakuun Glorian haastattelussa ikirokkari Michael Monroe, 54, puhuu vanhenemisesta ja sen mukanaan tuomasta perspektiivistä elämään. Sielultaan nuorelle muusikolle ikääntyminen ei ole tuonut suuria ulkonäkö- tai muita kriisejä. "Viisikymppisenä sinulla on sellaiset kasvot kuin ansaitset", hän toteaa.

Katso Glorian videolta, millaisissa tunnelmissa jutun kuvaukset sujuivat.

Michael Monroen haastattelun voit lukea 29.9. ilmestyneestä lokakuun Gloriasta.

Haluamme Gloriassa nostaa esiin monenlaisia ihmisiä: eri-ikäisiä, -näköisiä ja -kokoisia. Muotijutuissamme meillä on kuitenkin pieni ongelma. Emme yksinkertaisesti löydä muodokkaammille malleille kuvausvaatteita. Tulevien mallistojen näytekappaleita saa ainoastaan 34- ja 36-kokoisina. Toki voisimme kuvata jo kaupoista löytyviä vaatteita, mutta useimmiten muotikuvausten ideana on nimenomaan esitellä tulevia mallistoja.

Emme yksinkertaisesti löydä muodokkaammille malleille kuvausvaatteita.

Monimuotoisuuden vaatimus on kasvanut viime vuosien varrella myös muotimaailmassa, ja myös muodin kuluttajat haluavat vaihtelua. Se ei tarkoita sitä, että esimerkiksi muotilehdissä mentäisiin toiseen ääripäähän vaan sitä, että perinteisen muotikuvaston eli hyvin hoikkien, hyvin nuorten ja hyvin valkoisten rinnalla on sopivasti myös muita sävyjä.

Vaikka nykyään on yhä enemmän myös ns. normaalin kokoisia malleja – esimerkiksi Italian Voguen kannessa nähty Marquita Pring, Ranskan Marie Clairen kansikuvamalli Robyn Lawley tai jenkki -Cosmopolitan kannessa nähty Ashley Graham – mallimarkkinat ovat silti edelleen hyvin hoikkien naisten hallussa. Vaikka normaalimittainen malli löytyisikin, vaatemerkkien edustajat saattavat ajatella, ettei muotikuvista tule yhtä kauniita tai myyviä kuin niistä tulisi, jos malli olisi perinteistä mallikokoa.

Ehkä muotiala voisi ainakin kokeilla mullistavaa ajatusta normaalin kokoisista mallikappaleista.

Pienet näytekappaleet saattavat myös luoda alitajuisia mielikuvia siitä, että hoikkuus olisi tavoiteltavinta. Pienikokoiset vaatteet pysyvät myös henkareissa ryhdikkäämmän näköisinä kuin suuret koot. On varmasti myös kalliimpaa tehdä yksittäisiä näytekokoja isommissa kokonumeroissa. Toisaalta isommat koot olisi helpompi sitten ystävämyynneissä myydä meille taviksille.

Ehkä muotiala voisi ainakin kokeilla mullistavaa ajatusta normaalin kokoisista mallikappaleista. Pikkuhiljaa syntyisi varmasti myös muita muutoksia muodin tiukoissa konventioissa.

 

Asuin kevään mieheni kanssa Palman kaupungissa, postin yläkerrassa, roosan värisessä kivisessä kerrostalossa. Lainakodissa oli kaksi kerrosta ja
erkkeri, josta tulvi sisään valoa. Ennen auringonnousua nousin alakerran makuuhuoneesta kivisiä rappusia ylös keittiöön ja olohuoneeseen vain nähdäkseni taivaan, joka alkoi juuri valaistua. Se oli onnellinen nousu, joka ikinen aamu.

Asuin ensimmäisen kerran elämässäni asunnossa, jonka joku toinen oli itselleen kalustanut. Ennen lähtöäni Palmaan mietin, kauanko mahtoi kestää, kunnes alkaisin ikävöidä omaa kotiani. En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

Minusta tuli siistimpi kuin kotona: aina lasinalus lasin alla, ei murusia keittiön lattialla, ei hiuksia kylpyhuoneen lavuaarissa. Paikallisten tavoin ostin torstaikukkia. Niistä tuli rakkaudenosoitus lainakodille.

Aloin silittää tyynyliinoja. Koska liinavaatekaappi oli niin kauniisti ja rakkaudella järjestetty, löysin itseni painelemasta lakanapinoja täydelliseen muotoon kuin armeijassa. Ensimmäinen päätös: järjestän kotiini harkitun liinavaatekaapin.

Vaikka kotona Suomessa teen ruokaa joka päivä, Palmassa ruoanlaittointoni lopahti. En osaa valmistaa ruokaa valkoisessa, täydellisessä keittiössä. Kompensoin lopahtanutta kokkaamista tapaksilla, salaateilla ja ulkona syömisellä.

Toinen päätös: rakennan kotikeittiöni entistä vahvemmin ruoanlaittoa ajatellen. Voimme syödä vaikka sohvapöydän ääressä. Mietin tavaroille omat paikat, nautin siitä, että mausteet, kipot ja pannut ovat näkyvillä. Annan keittiöni rehottaa, koska se on selvästikin ruoanlaittointoni polttoaine.

Sain myös kokea onnea ja auvoa kodinhoitohuoneesta. Mikä järjetön ilo siitä, että keittiön yhteyteen rakennetussa kodinhoitohuoneessa oli laatikko muovipulloille, pyykinlajitteluosasto ja järjestelmällisesti aseteltuja naulakoita.

Kolmas päätös: Rakennan kodinhoitotilan tavalla tai toisella. Se, jos mikä on arjen luksusta. Sisustan kodinhoitohuoneen vaikka työhuoneeseen.

Oman kodin kaipuun tuli kahden kuukauden jälkeen. Kävin ajatuksissani läpi tärkeitä tavaroita ja pesin kodin lattiasta kattoon. Sitten rentouduin. Siellä se oma koti odotti, valmiina ottamaan vastaan rakkaudentekojani.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.

Hanna Jensenin kolumni julkaistiin Glorian Kodissa 6/2016.

Nämä ihanat ihmiset juhlivat kanssamme Gloria Fashion Show'ta. Katso kuvakavalkadi!

Elämäniloisen muodin juhlan, Gloria Fashion Show'n kutsuvierasjuhla järjestettiin perjantaina 16.9. Paikalle saapuivat muun muassa nämä supertyylikkäät naiset ja herrat.