Kansanviihdyttäjät Kimmo Laiho eli Elastinen ja Sami Hedberg ovat uuden ajan äijiä, joiden brändeihin kuuluvat yrittäjähenkisyys, hyvä meininki ja tsemppaaminen.

Rähinä Recordsin neuvotteluhuoneen seinältä tuijottaa täytetty peuran pää. Sitä katsoo oven toiselta puolelta täytetty metso. Vastakkaisella seinustalla kyyhöttää valkoinen metsäjänis, jota valvoo kaiuttimen päältä musta korppi.

Koristeet olisivat muuten kuin viime vuosisadalla eläneen tehtaanpatruunan konttorista, ellei niiden lisäksi seinille olisi ripustettu kehystettyjä kultalevyjä, joissa on Cheekin, Elastisen ja Uniikin naamoja.

Leveältä, matalalta sohvalta eläimiä katsoo ällistyneenä Sami Hedberg.

"Ne tajusivat tuntia ennen tupareita, että lahja puuttuu. Peuran pää tuli taksilla.”

”Siis mikä tämä pet sematary on?”

Rähinän perustajajäsen Kimmo Laiho, siis Elastinen, on kuullut kysymyksen ennenkin.

”Kaikki lähti Universalin vitsistä. Meillä oli muutama vuosi sitten toimiston tuparit, ja ne tajusivat tuntia ennen tupareita, että lahja puuttuu. Peuran pää tuli taksilla”, hän selittää.

Sen jälkeen eläimiä on saatu lisää ja hankittu tamperelaiselta eläintentäyttäjältä.

Sami Hedbergiä galleria vähän puistattaa.

”No huh huh”, hän toistelee.

Uudet äijäidolit

Sami Hedberg on Rähinän toimistolla ensimmäistä kertaa, vaikka on tuntenut Kimmon jo vuosia.

”Tavattiin ensimmäisen kerran laivalla, se taisi olla 2008, kun oltiin molemmat esiintymässä. Takahuoneessa oli jotain peruslevotonta läpänheittoa”, Kimmo muistelee.

Nyt he muodostavat Suomi-viihteen tämän hetken näkyvimmän kaksikon. He ovat uudet äijäidolit, jotka eivät dokaile, mahtaile ja sekoile, vaan viihdyttävät vauvoja, vaareja ja keski-ikäisiä naisia, hyvällä meiningillä.

”Joo, kyllä me aika kaukana ollaan jostain häjyistä, jotka ajavat perheen hankeen ”, Sami hekottaa.

”Äijää on se, että tekee jotain isoa ja siistiä. Se on tietyllä tavalla koominen termi, mutta siihen ei liity meidän kohdalla mitään negaatiota”, Kimmo sanoo.

”Jengi tulee joskus kysymään, että eihän sulla voi aina olla noin mukavaa. Vittu voihan!”

Negatiivinen ei todellakaan ole Kimmo Laihon ja Sami Hedbergin adjektiivi. Heistä tuntuu puuttuvan kaikki suomalaisiin usein liitettävät ankeat perusominaisuudet, kuten valittaminen, kyynisyys, synkkyys ja kateus.

”Jengi tulee joskus kysymään, että eihän sulla voi aina olla noin mukavaa. Vittu voihan!” Hedberg hihkaisee.

Kimmo Laiho on maankuulu leveästä, hyytymättömästä hymystään, Sami Hedbergin vitsikone rullaa kitisemättä kuin ikiliikkuja, joka jäi Spede Pasaselta keksimättä.

”Itse olen ainakin ihan aidosti superinnoissani kaikesta mitä teen. Silloin on aika vaikeaa olla naama mutrussa. Jos on joskus huonompi päivä, on ammattitaitoa jättää se oven taakse”, Laiho sanoo.

”Ja eikö sullakin ole Vuoden positiivisin -titteli?” Sami kysyy.

Sami Hedberg on Vuoden positiivisin helsinkiläinen 2015, Kimmo Laiho taas Vuoden positiivisin suomalainen 2013. Molemmat puhuvat titteleistä ylpeinä, ilman ironiaa. Arvonimen jakaa Nuorkauppakamari yhdessä Positiivarit-nimisen kustantamon kanssa.

Yhteisprojektina hittibiisi

He ovat uusia äijiä, myös myös uusia suomalaisia, jotka menevät eteenpäin positiivisen kautta, tsemppihenkeä evankelioiden. Se ärsyttää joitakin, mutta monia hyvä meininki miellyttää huomattavasti enemmän kuin kansalliseksi luonteenpiirteeksemme leimattu negatiivinen valittaminen.

Missiosta kertoo myös heidän ensimmäinen yhteinen projektinsa Täytyy jaksaa -kappale, jonka he tekivät yhdessä Elastisen suositussa, keväällä esitetyssä Elastinen feat. -tv-ohjelmassa. Kertosäkeessä he laulavat yhdessä, Sami falsetissa: mä tiedän mitä teen, on selkeet tavoitteet ja nyt mun enää täytyy jaksaa, vaikka aamul väsyttäis, ja moni himaan jäis, mä tiedän et' mun täytyy jaksaa.

”Itse olen ainakin ihan aidosti superinnoissani kaikesta mitä teen."

Vaikka kappaleessa on mukana huumori-elementti, sen sanoma on tekijöille vakava. Se kertoo juuri siitä siitä asenteesta, joka 35-vuotiaita Kimmoa ja Samia yhdistää. Ei saa marista ja vänistä, täytyy jaksaa ja yrittää, kerran, uudestaan ja vielä kerran – ja lopulta menestyy.

Sellaista sanomaa suomalaiset tuntuvat janoavan.

”Olen saanut ihan valtavasti palautetta, että kiitos tästä tsemppibiisistä”, Sami Hedberg sanoo.

Samin rannekello on vielä isompi, TW Steel -merkkinen.

Toukokuun alussa sitä on kuunneltu Spotifyssä yli kaksi miljoonaa kertaa.

”Ei me olla itse keksitty Suomi-räppiä ja stand upia, mutta me ollaan niitä, jotka ovat uskaltaneet ottaa näiden asioiden kanssa askeleen eteenpäin”, Kimmo sanoo ja pyörittelee valtavaa rannekelloaan.

Samin rannekello on vielä isompi, TW Steel -merkkinen.

Molemmat ovat pukeutuneet tennareihin ja t-paitoihin, kolmekymppisten showbisnesmiesten univormuun.

Yrittäjähenkeä lapsuudesta asti

Kaukana historiassa ovat ne ajat, kun viihdetaiteilijat nousivat raha-asioineen otsikoihin hillittömien veromätkyjen tai pakkohuutokaupattujen talojen takia.

Sami Hedbergin pääfirman Hedberg Entertainmentin liikevaihto oli vuonna 2014 lähes 2,9 miljoonaa euroa. Kimmo Laihon osittain omistamien Rähinä-yritysten yhteinen liikevaihto on yli kolme miljoonaa euroa.

”Kun Suomen talous menee alaspäin, omat yritykset menevät ihan päinvastaiseen suuntaan”, Laiho virnistää ja havainnollistaa kommenttiaan nostamalla kätensä yläviistoon.

Hedberg taas on kodin esimerkin peruja niin yrittäjähenkinen, että olisi perustanut oman yrityksen, vaikkei se olisikaan kietoutunut oman stand up -osaamisen ympärille. Kun hän voitti SubTV:n järjestämän stand up -kilpailun vuonna 2005, yrityksen toimiala oli sillä selvä.

”Kun Suomen talous menee alaspäin, omat yritykset menevät ihan päinvastaiseen suuntaan.”

Isä oli kuljetusalan yrittäjä, ja Kauppalehden haastattelussa vuosi sitten Sami kertoi päättäneensä perustaa oman yrityksen jo kymmenvuotiaana.

”Yrityksen tehtävä on vastata johonkin olemassa olevaan tarpeeseen. Me ollaan molemmat nähty paikka, jossa osataan tehdä asiat paremmin kuin muut”, hän analysoi.

Omasta menestyksestä puhuminen saavutuksistaan ylpeänä on sekin melko uutta suomalaisessa kulttuurissa.

”Tietysti pitää saada kunnon korvaus kaikesta siitä, mitä tekee”, Kimmo sanoo.

Juuri ensimmäisen oman tv-ohjelmansa tehneenä hän hämmästelee sitä, miten vähän rahaa suomalaisissa tv-tuotannoissa pyörii. Tosin hänelle televisio on vain päätuotteen musiikin sivujuonne.

”Tietysti pitää saada kunnon korvaus kaikesta siitä, mitä tekee.”

Jos nyt hakemalla pitää hakea jotakin negatiivista, niin kaksikon mukaan Suomessa ei uskalleta lähteä toteuttamaan unelmia eikä kokeilemaan uusia asioita. Siitä Samilla on kokemusta uran alkuajoilta, kun hän yritti saada yrityksiä yhteistyöhön kanssaan.

Nyt brändit jo myyvät itse itsensä. Samin ja Kimmon yhteistyö tv-ohjelmassa alkoi, kun tuottaja Tatu Ferchen lähetti Samille tekstiviestin: ”Haluatko tehdä radiohitin Elastisen kanssa?”

Kaksimielisiä makkaravitsejä

Rähinän toimiston aulassa on industriaalihenkisesti mustaa, kulahtanutta valkoista ja terästä. Nurkassa roikkuu vaaterekeillä t-paitoja, joissa lukee Isolerssi. Se on Rähinän ja Poutun yhteistyömakkaran nimi. Vaikka uusi äijä käyttäisi vitivalkoisia lenkkareita, olisi tarkka kampauksestaan ja käyttäisi usein termiä ”tehdä sydämellä”, hänen imagoonsa mahtuu aina makkara ja kaksimieliset makkaravitsit.

Sami Hedberg tepastelee aulassa niska kenossa ja alkaa räpsiä iPhonellaan kuvia katossa puikkelehtivista ilmastointiputkista.

Nurkassa roikkuu vaaterekeillä t-paitoja, joissa lukee Isolerssi.

”Mun on pakko nyt kuvata nämä.”

Samin toimisto on muuttamassa, ja ajatukset askartelevat uuden toimiston kattoon putkiremontin jäljiltä tulevissa putkissa.

”Tuo on siis 15-senttinen ja tuo 35-senttinen, ja piirustuksen mukaan näitä tulee neljä”, hän huokailee.

Niiden ulkonäkö huolestuttaa sisustuksesta tarkkaa miestä, jonka kotia on esitelty niin lehdissä kuin televisiossakin.

Kimmon ja Samin menestyskulku suomalaisessa viihteessä on kulminoitumassa pian, kun molemmilla on edessään ”hallikeikat”, ensin Kimmolla ja sitten Samilla. Jäähallin täyttäminen on edelleen merkittävä artistin suuruuden mittari. Se aiheuttaa myös paineita.

”Mua vähän jo stressaa, eikö sua?”Kimmo kyselee, vaikka täytti jo Hartwall Areenan kahdesti viime syksynä. Hän on avoimesti perfektionisti, joka on nyt opetellut päästämään irti kaiken kattavasta kontrollista. Hän luopui Rähinän toimitusjohtajuudesta viime vuonna keskittyäkseen omaan uraansa.

”Mutta omassa projektissa olen sellainen, ettei yksikään asia mene painoon ilman, että sanon siitä viimeisen sanan.”

Sami Hedberg tunnistaa pikkutarkan sukulaissielun. Hän on sekä omien firmojensa toimitusjohtaja että tärkein myyntituote.

Oma jaksaminen koetuksella

Perfektionismi tarkoittaa käytännössä päättymätöntä työntekoa. Koska työ on intohimo ja sydämen asia, sitä tehdään, äijätyyliin, niin kellonajoista, ystävistä kuin omasta jaksamisesta välittämättä.

”Onhan sitä tässä monta vuotta koeteltu”, Kimmo sanoo jaksamisestaan.

”Olin juuri kavereiden veneellä viikonloppuna. Vene on ollut niillä vuoden, mutta en ole kerennyt sille aiemmin.”

Sami Hedberg teki viime vuonna kiertueen, jossa hän teki vuoden aikana 365 keikkaa.

”Jos päätän pitää vapaapäivän, katson jonkin leffan ja mietin sitten, että mitäs nyt. Aika nopeasti sitä huomaa tapailevansa jotain biittejä tai kuuntelevansa musaa.”

Sami Hedberg teki viime vuonna kiertueen, jossa hän teki vuoden aikana 365 keikkaa. Samalla hän muun muassa kuvasi tv-ohjelmaansa Grillit huurussa.

”Äiti joskus kyselee, että koska aion nauttia tästä kaikesta. En ole varmaan viiteen vuoteen käynyt kenenkään veneellä”, Hedberg nokittaa.

Alkuvuodesta hän sentään teki vaimonsa Ilonan kanssa maailmanympärimatkan. Ja ensi kesälle on suunnitteilla kuukauden kesäloma.

”Vierailen silloin kyllä parilla Elastisen keikalla. Meidän pitääkin katsoa, mitkä on ne päivät.”

Palkintoja vailla

Kimmo on kadonnut toimiston ovien taakse soittamaan puhelua ja piilottelee palatessaan selkänsä takana kehystä. Hän ojentaa sen koruttomasti Samille, joka alkaa hokea: ”Ei vitsi miten siistiä, ei vitsi miten mahtavaa.” Se on Täytyy jaksaa -singlestä. Nykyisin kultalevyn saa, kun kappaletta on striimattu yli kaksi miljoonaa kertaa.

Sekä Laiho että Hedberg ovat hetkeä aiemmin maininneet, ettei kumpikaan ole koskaan saanut mitään palkintoa.

”Stand upissa sellaisia ei edes ole”, Hedberg harmittelee.

”En ole koskaan ollut listaykkösenä. Olen aina lainehtinut siinä pinnan lähellä”, Laiho sanoo. Tätä kirjoittaessa sekin tavoite tosin toteutui, sillä tv-ohjelmasta poikinut Elastinen feat. -nousi albumilistan ykköseksi.

”Musiikista ei välttämättä puhuttu mitään. Sitten alettiin kritisoida, että hahmoni on isompi kuin musani.”

Kimmo Laiho nousi koko kansan Elastiseksi The Voice of Finlandin ja Vain elämää -ohjelman ansiosta, ja haastatteluissa alettiin kysellä, millä dieetillä hän on ja kuinka treenaa.

”Musiikista ei välttämättä puhuttu mitään. Sitten alettiin kritisoida, että hahmoni on isompi kuin musani.”

”Mutta valjastin hahmon musan käyttöön.”

Äidin poikia

Sitä paitsi Ela ei olisi Ela eikä Sami Hedberg olisi Vuoden positiivisin helsinkiläinen 2015, jos he nyt todella ryhtyisivät märehtimään sitä, kuinka menestys tuo toki mukanaan myös kateellista panettelua.

”Luin muuten jostain, että äidin pojista tulee suuria starboja”, Sami Hedberg muistaa.

”Hyvä suhde äitiin tappaa angstin ja vihakapinan.”

Milläs tavalla te olette äidin poikia?

”Tämä on varmaan aika suklainen hattaravastaus, mutta jos äiti on tukena ja messissä, ei suhtaudu maailmaan niin, että se on sua vastaan”, Hedberg sanoo.

”Hyvä suhde äitiin tappaa angstin ja vihakapinan”, arvelee Kimmo.

Sitten onkin aika ottaa Instagramiin kuva tuoreen kultalevyn kanssa. Uusi äijä ei pelkää tarttua toista olalta kiinni ja hymyillä vähän kuin miesmissi.G

Asuin kevään mieheni kanssa Palman kaupungissa, postin yläkerrassa, roosan värisessä kivisessä kerrostalossa. Lainakodissa oli kaksi kerrosta ja
erkkeri, josta tulvi sisään valoa. Ennen auringonnousua nousin alakerran makuuhuoneesta kivisiä rappusia ylös keittiöön ja olohuoneeseen vain nähdäkseni taivaan, joka alkoi juuri valaistua. Se oli onnellinen nousu, joka ikinen aamu.

Asuin ensimmäisen kerran elämässäni asunnossa, jonka joku toinen oli itselleen kalustanut. Ennen lähtöäni Palmaan mietin, kauanko mahtoi kestää, kunnes alkaisin ikävöidä omaa kotiani. En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

Minusta tuli siistimpi kuin kotona: aina lasinalus lasin alla, ei murusia keittiön lattialla, ei hiuksia kylpyhuoneen lavuaarissa. Paikallisten tavoin ostin torstaikukkia. Niistä tuli rakkaudenosoitus lainakodille.

Aloin silittää tyynyliinoja. Koska liinavaatekaappi oli niin kauniisti ja rakkaudella järjestetty, löysin itseni painelemasta lakanapinoja täydelliseen muotoon kuin armeijassa. Ensimmäinen päätös: järjestän kotiini harkitun liinavaatekaapin.

Vaikka kotona Suomessa teen ruokaa joka päivä, Palmassa ruoanlaittointoni lopahti. En osaa valmistaa ruokaa valkoisessa, täydellisessä keittiössä. Kompensoin lopahtanutta kokkaamista tapaksilla, salaateilla ja ulkona syömisellä.

Toinen päätös: rakennan kotikeittiöni entistä vahvemmin ruoanlaittoa ajatellen. Voimme syödä vaikka sohvapöydän ääressä. Mietin tavaroille omat paikat, nautin siitä, että mausteet, kipot ja pannut ovat näkyvillä. Annan keittiöni rehottaa, koska se on selvästikin ruoanlaittointoni polttoaine.

Sain myös kokea onnea ja auvoa kodinhoitohuoneesta. Mikä järjetön ilo siitä, että keittiön yhteyteen rakennetussa kodinhoitohuoneessa oli laatikko muovipulloille, pyykinlajitteluosasto ja järjestelmällisesti aseteltuja naulakoita.

Kolmas päätös: Rakennan kodinhoitotilan tavalla tai toisella. Se, jos mikä on arjen luksusta. Sisustan kodinhoitohuoneen vaikka työhuoneeseen.

Oman kodin kaipuun tuli kahden kuukauden jälkeen. Kävin ajatuksissani läpi tärkeitä tavaroita ja pesin kodin lattiasta kattoon. Sitten rentouduin. Siellä se oma koti odotti, valmiina ottamaan vastaan rakkaudentekojani.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.

Hanna Jensenin kolumni julkaistiin Glorian Kodissa 6/2016.

Nämä ihanat ihmiset juhlivat kanssamme Gloria Fashion Show'ta. Katso kuvakavalkadi!

Elämäniloisen muodin juhlan, Gloria Fashion Show'n kutsuvierasjuhla järjestettiin perjantaina 16.9. Paikalle saapuivat muun muassa nämä supertyylikkäät naiset ja herrat.

Tästä löydät näppärät suunnistusohjeet 17.9. järjestettävään Gloria Fashion Show'hun.

Jos tulet taksilla, kerro kuskille osoitteeksi Merikaapelihalli, Tammasaarenlaituri, M1 ovi.

Jos tulet julkisilla tai kävellen, älä suunnista sisäpihalle vaan Kaapelitehtaan meren puoleiselle sisäänkäynnille M1 (Tammasaarenlaituri).

Saavuthan paikan päälle vähintään puoli tuntia ennen näytöstä. Ovet avataan klo 14.30, näytöstilaan pääsee noin puoli tuntia ennen kutakin näytöstä.  

 

Sydämellisesti tervetuloa!

 

Plastiikkakirurgian nousu ei ole mikään uusi ilmiö. Gloria esitteli kauneusleikkausten huippunimiä jo 90-luvulla.

Kun viesti on selvä, ei jutun otsikossa tarvitse kikkailla, oli periaatteena Uudet kauneusleikkaukset -jutussa. Kesän1994  kynnyksellä ilmestyneessä Kaunis Gloria -erikoisnumerossa lukijalle esiteltiin kolme maailman huippua platiikkakirurgia, nenäoperaatioihin keskittynyt Gilbert Aiach Pariisista, rasvaimun mestari Robert Ersek Austinista sekä tamperelainen Matti Pakkanen, jonka mainittiin suunnittelevan kasvojen kauneusleikkauksia tietokoneella – huippumodernia siis. "Potilas näkee näyttöpäätteeltä uudet, kauniit piirteensä", hehkutettiin.

”Enää ei leikata vain nenää tai silotella ryppyjä, vaan potilasta hoidetaan kokonaisuutena.”

Artikkelin ulkoasu oli nykymittapuulla varsin koruton, mutta asiasisältö suorastaan hämmentävän samantyyppinen kuin nyt, yli kaksikymmentä vuotta sen jälkeen aiheesta kirjoitetuissa jutuissa. ”90-luvun plastiikkakirurgeilla on uusi filosofiakin: enää ei leikata vain nenää tai silotella ryppyjä, vaan potilasta hoidetaan kokonaisuutena”, jutussa kuvaillaan. Miten tämä tuokin elävästi mieleen nykyisen ajatuksen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Kirurgien asiakkaita ei silti käsitellä silkkihansikkain, vaan kritisoidaan jopa melko rajusti. Nenäkirurgi Gilbert Aiachin mukaan esimerkiksi leikkauksiin hakeutuvat miehet ovat ”hyvin vaikeita asiakkaita, narsistisia ja epärealistisia”. Nykyään olisi myös vaikeaa kuvitella, että jo jutun ingresissä kerrottaisiin plastiikkakirurgian olevan tarpeen, jos ”nenäsi on vitsi, jos laihdutuksesta ja jumpasta huolimatta et kehtaa mennä rannalle...” Ei kuulosta kovin itsetuntoa kohottavalta.