Mitä tapahtuu, kun perheenäiti haluaa muuttaa kodin auraa? Lue Hanna Jensenin hulvaton kolumni.

En muista, milloin havahduin ensimmäisen kerran. Kotimme sisustus oli väärässä järjestyksessä. Oli ”sohvaryhmä” television ääressä, vaikka emme olleet enää vuosiin katsoneet televisiota televisiosta. Oli kaksi liian isoa, englantilaistyylistä nojatuolia väärässä paikassa, imemässä kaiken valon ja ilon elämästä.

Aloin vaihdella järjestystä. Kannoin sohvapöytää selkä kaarella ja työnsin sohvaa iskiasta houkutellen.

”Ei pidä kuvitella, että nautin tästä”, raakuin miehelle, joka oli aluksi hengessä mukana.

”En nauti, mutta koti pitää saada kuntoon. Täällä ei ole hyvä aura”, puuskutin.

Mielikuvitusvieraat tai television kuvausryhmä saattaisivat olla oven takana minä hetkenä tahansa.

Mies nyökkäsi, sillä hän halusi pitää perheen kasassa.

Kului kaksi vuotta. Nojatuolit olivat käyneet ikkunan alla, olohuoneen nurkassa ja keskellä olohuonetta. Vastakkain, vierekkäin ja selätysten.

On mahdollista, että tyttäret pelkäsivät viikonloppuja. Jos heidät olisi herättänyt yöllä, he olisivat avanneet silmät ja parahtaneet, etteivät halua kantaa lipastoa.

Annoin katseen kiertää kotia ja manailin, etten osannut luoda oikeanlaista ”taiteilijahenkeä”, mutta mies ei enää vastannut. Hän oli käpertynyt sohvalle sikiöasentoon. Sohvasta oli tullut hänen turvapaikkansa, sillä sitä ei voinut siirtää.

Otin kotiin sisustussuunnittelijan. Kerroin perhettäni kohdanneesta onnettomuudesta, epätasaisesti jakaantuneesta aurasta, ja pyysin häntä katsomaan kohdetta ammattilaisen silmin. Hän kirjoitti kolme sivua ehdotuksia, alkaen siitä, että sohvapöydän kukka-asetelma muistutti ristiäiskimppua.

Hän oli oikeassa! Huonekalumme olivat liian pieniä suhteessa siihen, että huonekorkeus oli kolme metriä ja olkkari iso! Miten en ollut tajunnut sitä?

Sitten eksyin Pinterestiin ja ymmärsin, että herranjestas, nojatuolithan piti erottaa toisistaan. Miten en ollut tajunnut sitäkään? Rullasin toisen niistä eteiseen (kylpyhuone oli rauhoitettu alue).

Istuuduin tuoliin ja huusin miehelle sohvalle, että ”AURA ON NYT TASAISESTI JAKAUTUNUT!”

Ei olisi kannattanut. Alitajuntani ymmärsi, että ongelma oli syvemmällä. Keittiöhän piti siirtää olohuoneeseen. Vuonna 2015 ruokapöytä olisi ”uusi sohvaryhmä”, joten minun kannatti ennakoida tilanne ja siirtää pöytä kodin keskiöön, olohuoneeseen.

Mies sanoi lähtevänsä mökille.

Kun lauantai sarasti, istuin keittiössä ruokapöydän ääressä ja tajusin, että kaikki oli niin kuin pitikin. Keittiönpöytä kuului keittiöön.

Se oli ohi.

”Tehdään tänään jotain tosi hyvää ruokaa”, tekstasin perheelle.

Hanna Jensen on toimittaja, joka yrittää

sisustaa,mutta ei tahdo onnistua.

Hänen kolumnejaan julkaistaan Glorian Kodissa.

Lue myös

Sisustusarkkitehti Hanni Koroma: Näin taiot lisää neliöitä kotiisi

Täydellinen sisustuslehtikoti - vai onko?