Kuuntelin maanantaina tapani mukaan aamulla radiota. Evan toimitusjohtaja Sixten Korkman teki siellä selkoa Euroopan velkakriisistä, sen syistä ja keinoista, joilla siitä selvitä. Korvaani tarttui ties monettako kertaa lausahdus ”Kestää vuosia, ennen kuin läntiset Euroopan maat selviävät ylivelkaantumisestaan”.

Auts! Kuulostaa kamalan ankealta. Henkilökohtaisesti tykkäisin enemmän ylipirteästä kulutusjuhlasta, johon omat lahjani rahankäytössä oivasti sopisivat.

Tuoreimmassa Gloriassa minulla on ilo esitellä ihminen, jonka rahankäyttötavoilla ei velkaannu. Hänen nimensä on Senja Larsen, hän on Keskuskauppakamarin viestintäjohtaja, mutta se ei ole tässä olennaista. Olennaista on Senjan tapa käyttää rahaa.

Näin se tehdään à la Senja: ensin lasketaan tulot ja menot. Tulot jaetaan kolmelle tilille: yhdeltä tililtä lähtevät kaikki laskut, toiselle kertyy supersäästö ja vasta näiden jälkeen jäävät tulot päätyvät ”tuhlaustilille”.

”Supersäästöihin kosken vain äärimmäisessä hädässä. Tuhlaustilin varoja voin käyttää kuinka haluan”, Senja kertoo.

Supersäästötilille kertyneillä varoilla Larsen ostaa silloin tällöin osakkeita. Se onkin varsin järkevää, koska talletustililtä ei saa kummoistakaan korkoa, ei ainakaan sellaista, joka kunnolla peittoaisi inflaation.

 

 

 

 

Senjan systeemissä on se etu, että jos pitää tuhlaustilin saldon tarkasti mielessään, ostoshoukutukset eivät johda luottokorttiloukkuun. Luottokortti on aikuisen ihmisen pikavippiansa, josta minä ja eräs työkaverini jaksamme jauhaa kahviautomaatilla kohdatessamme.

Luottokortin kanssa pitäisi osoittaa rautaista itsekuria, emmekä me kumpikaan ole vahvoja siinä lajissa. Kahvia ryystäessämme vertailemme eri konstejamme selvitä hengissä luottokorttilaskuista. Työkaveri soitti hiljattain pankkiinsa ja puolitti luottorajansa, minä taas vahdin nykyään silmä kovana laskun kertymistä ja kuoletan sitä samaa tahtia. Kaikkea on tosiaan vuosien varrella tullut kokeiltua: pahassa paniikissa olen saksinut korttini kahtia, lievemmässä häiriössä on riittänyt kortin jemmaaminen piironginlaatikkoon pariksi kuukaudeksi.

Senjan systeemi sopisi meille molemmille. Yksityinen ihminen ei voi vain jättää velkojaan maksamatta kuten valtio. Senjan järjestelmällä pysyy kärryillä siitä, miten paljon rahaa tulee ja mihin se menee. Silloin tajuaa, kuinka paljon on varaa ottaa velkaa. Siihen Korkmankin taisi viitata aamulla radiossa.

Taito elää varojensa mukaan. Se on loistava taito.

 

Ps. Vanhempia postauksia voit käydä lukemassa täältä.