Tässä blogissa olen jatkuvasti toitottanut, miten tärkeää on pysyä selvillä tuloistaan ja menoistaan, jotta blogin otsikko ”Yli varojeni” ei toteutuisi. Mutta luoja paratkoon, nykyelämä ei tee tätä helpoksi. Ystävättäreni halusi hiljattain selvittää, mikä on hänen eläkevakuutuksensa tilanne. Edellisestä käyntikerrasta pankin verkkosivuilla oli aikaa, ja salasana unohtunut. Hän muisti sen, melkein... olikos se nyt näin... vai näin. Ei ollut kuinkaan päin, joten sen sijaan, että hän olisi ottanut yhteyttä ja pyytänyt uusia tunnuksia, hän meni tutun virkailijan puheille.
”Sinähän olet yrittänyt kirjautua sisään 32 kertaa”, totesi vakuutusyhtiön virkailija.
32 kertaa. Mieluummin sitä puhuu ihmisen kanssa kuin yrittää selvittää yksin koneen edessä, miten järjestelmään pääsee sisään.
Ongelma on siinä, että nykyihminen tarvitsee liian monta salasanaa liian moneen paikkaan. Mitään niistä ei saisi kirjoittaa ylös, ei luottokortin tunnusta, ei työpaikan järjestelmän salasanaa, ei saisi edes viivata yli käyttämiään verkkopankkitunnuksia. Yritin laskea, kuinka moneen eri paikkaan itse tarvitsen pin-koodia ja salasanaa. Työpaikan järjestelmä, facebook-tili, sähköpostit, eri verkkopankit, lentoyhtiöiden, nettilehtien ja kauppojen kanta-asiakasjärjestelmät...
Älypuhelimet vain pahentavat tilannetta, koska niissä kulkee mukana kaikki.
Yksi, kaksi tai kolmekaan hyvää salasanaa ei riitä, kun niitä pitäisi järjestelmälllisesti vaihtaa. Kaikki helpot muistiavut (salasana muistilapulla teipattuna tietokoneeseen kiinni tai luottokortin tunnus kännykässä) ovat kamalia tietoturvauhkia ja edustavat suurta typeryyttä.
Meillä on kuulemma edelleen kivikautisen ihmisen ruuansulatusjärjestelmä ja aivot. Näitä aivoja ei ole tehty satunnaisten numero- tai kirjainsarjojen muistamiseen. Millä tästä yli? Hyvä lukija, en todellakaan tiedä. Miten sinä sen teet?

 

Ps. Vanhempia postauksia voit käydä lukemassa täältä.

Pps. Gloriaa voi fanittaa myös Facebookissa: https://www.facebook.com/glorialehti