Se maanantai-ilta oli muille Helsingin katuja talloville aivan tavallinen, mutta minulle erityinen. Olin lähettänyt perheen pois, en huolinut yhtäkään kaveria mukaani, tiesin, että tilillä oli rahaa. Olin varautunut saalistamaan. En halunnut ketään roikkumaan sovituskopin pieleen. Nyt oli alennusmyyntien paras, paras aika. Säälittävät pikkuprosentit olivat vaihtuneet tuntuviin, 50-70 prosentin alelappuihin.

Tiesin kokemuksesta, että kestävyyteni tässä lajissa ei ole enää samaa luokkaa kuin nuorempana. Nyt piti olla nopea. Kaksi tuntia oli maksimiaika, jonka pystyisin keskittymään täysillä tähän rankkaan tehtävään. Tietysti olin ymmärtänyt pukeutua tätä varten: paita ja housut oli helppo vetää pois päältä, matalissa kengissä pystyisin kiitämään kauppojen välillä ja ne sujahtaisivat sovituskopissa vauhdilla takaisin jalkaan.

Muutaman tunnin päästä olin kotona kolmen kovitetun pahvikassin kanssa. Olin ostanut housut, kaksi toppia, ballerinat, paitapuseron, mekon ja kaksi villatakkia. Housut olivat samanmalliset ja -väriset kuin ne, jotka olivat jalassani kun aloitin kierrokseni (mutta paksumpaa kangasta ja parempaa laatua!). Topit olivat täsmälleen samanlaiset kuin ne, joita jo omistan (kaapissa on virttyneitä, mutta nämä ovat uusia!). Ballerinoja omistan jo kolmet (hei, niin käyttökelpoiset kengät). Mekko ei ollut se jota hain, eli juhlamekko häihin vaan arkimekko töihin. Paitapusero ja villatakit – noh, te tiedätte jo.

Menikö tämä nyt huonosti? Ei, koska korvausinvestointeja on pakko tehdä. Alennusmyynnit ovat siihen ehdottomasti paras paikka. Toisaalta, kun illalla kotona kuitteja ynnätessäni tajusin ostosten loppusumman, happi meinasi loppua. Mikä minuun meni? Tein sen taas. Elin yli varojeni.

Olisin tarvinnut suunnitelman. Mitä kaapista puuttuu, mitä haluaisin tilalle, paljonko siihen on käytettävissä rahaa. Sitten täsmäiskut paikkoihin, joista voisi kuvitella löytävänsä ratkaisut vaateongelmiin. Valinta, maksu, ovelle poistu.

Suunnitelma on ainut, joka auttaa holtittomaan rahankäyttöön. Parhaiten se toimii, kun siihen sisällyttää myös säästämisen ja sijoittamisen. Pörssissäkin on välillä alennusmyynti, mutta sitä voi olla vaikeampi havaita. Ennen lomalle lähtöä luulin, että pörssissä olisi jo ale loppumassa. Huihai. Nyt elokuussa vaikuttaa siltä, että vielä ehtii hankkia hyviä osakkeita halvalla. 

Ps. Tuosta ostosmäärästä. En käy vaateostoksilla usein. Kävisin, jos olisi aikaa. Kun harvoin pääsee, pitää kerralla ostaa paljon. Vai pitääkö? Miten sinun kävi?