Emmekö osaa enää viihtyä? kysyy päätoimittaja blogissaan.
Sain seminaarikutsun:
”Tervetuloa pohtimaan, miten voimme yhdessä muotoilla hyvinvointia Helsingissä. Kaupunkiympäristön suunnittelua tarkastellaan niin fyysisen miljöön kuin fiiliksen ja kulttuurinkin näkökulmasta. Millaiset puitteet saavat meidät viihtymään kaupungissa? Miten muotoillaan vuorovaikutusta eri sidosryhmien välille ja luodaan kokemuksia ja elämyksiä, kohtaamisia? Liity mukaan keskusteluun ja kerro, miten sinä muotoilisit kaupungista kivemman paikan!”
Kiitos kutsusta, mutta en ehdi nyt mukaan, kun kohta on taiteiden yö ja päälle pukkaa juhlaviikkojen ohjelmaa. WDC-vuoden velvoitteitakin on vielä. Aikaa pitäisi jättää myös syksyn teatteri- ja oopperaensi-illoille, elokuville ja taidenäyttelyille, ja kohtahan varmasti on taas ravintolapäivä.
Vitsi, vitsi! Olen innoissani kaikesta yhteisöllisyydestä, kaupunkikulttuurin kehittämisestä sekä viihtyvyyttä lisäävästä kaupunkisuunnittelusta. Annan kaiken kunnian jokaiselle aihepiirin aktivistille. He ovat varmasti kaikki hyvällä asialla vilpittömin mielin.
Silti en voi olla ihmettelemättä, miten elämässä suhteellisuus heittää välillä härän pyllyä. Naiiviuden uhallakin muistelen taas lapsuuttani: Elämäni ensimmäiset 18 vuotta asuin paikassa, jossa pimeänä talvi-iltana ikkunasta ei näkynyt ainuttakaan valoa. Lähinaapureita ei ollut, eikä kukaan puhunut mitään kylätoiminnasta. Olihan elämä ajoittain tylsää, mutta paradoksaalista kyllä, pidemmän päälle myös inspiroivaa. Mielikuvitukseni kehittyi, kun loin itselleni haavemaailmoja ja kuvittelin mahdollisia tapaamisia mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Kun sitten muutin kaupunkiin ja myöhemmin jopa Helsinkiin, olin haltioissani kaikesta ulottuvillani olevasta tarjonnasta ja mahdollisuuksista. Olen sitä muuten yhä. Pystyn käyttämään tarjonnasta vain murto-osan.
Ihmettelen koko ajan kiihtyvää keskustelua, jossa nykyisessä kaupunkielämässä ja -kulttuurissa nähdään vain puutteita. Ettei vain kysymyksessä olisi taas jokin uusavuttomuus, esimerkiksi kyvyttömyys viihtyä.
Kommentit