Päätoimittaja pohti viikonloppuna sosiaalisen median keskusteluja WDC-vuodesta, Fifty Shades of Greystä ja Ala-Harjan siskoksista.
Olipa mielenkiintoinen some-viikonloppu. Olin maaseuden rauhassa yksikseni, siitä huolimatta keskellä keskusteluja ja kommentteja.
Kuhina alkoi perjantaina, kun maalle ajellessa radiossa toistui Ylen uutinen WDC-vuodesta. Se oli otsikoitu Keisarin uudet vaatteet.
Riemastuin, sillä olen odottanut tällaista. Olen ihmettelyt WDC-organisaation yhteistyöyritysten (myös oman työnantajani Sanoma Magazines Finlandin) hiljaista tyytymistä siihen, että mukaan lähtemisestä ei ole seurannut ainakaan rahallisen panostuksen arvoista näkyvyyttä ja hyötyä. Toinen asia on se, miten WDC-vuosi on näkynyt pääkaupungissa ja hyödyttänyt kaupunkilaisia tai muotoiluammattilaisia.
Ylen uutinen ei ollut kovin hyvin laadittu, joten keskustelu siitä tyrehtyi pariin Facebookissa vaihdettuun kommenttiin. Harmi, sillä asiassa riittäisi pohtimista. Uutisen otsikko oli nimittäin mielestäni aika osuva.
Lauantaina Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Suvi Ahola meni aamun lehdessä ehdottamaan, ettei kukaan enää lukisi huonoa ja hänen mielestään naista esineellistävää kirjallisuutta eli tämän hetken Fifty Shades of Grey -hittitrilogiaa. Anna-lehti oli haastatellut kirjailija E. L. Jamesia, ja haastattelua kommentoi seksuaaliterapeutti Maaret Kallio. Hän totesi kirjan ravistelevan terveellisesti sitä, että naiset kantavat yhä emotionaalisen seksin taakkaa.
Ystäväni somessa tuntuivat aika yksimielisesti jättävän Suvin mielipiteineen takavasemmalle. Itse tartuin sattumalta Leo Tostoin 1890 kirjoittamaan pienoisromaaniin Kreutzer-sonaatti. Luin sen yhdeltä istumalta lauantai-iltana ja olen vieläkin yllättynyt sen eroottisesta latauksesta ja AJANKOHTAISUUDESTA. Onko naisen asema todellakaan muuttunut yhtään yli sataan vuoteen? Suosittelen kirjaa kaikille!
Sunnuntaiaamuna istuin terassilla huopaan kääriytyneenä ja luin aamun digi-Hesaria. Ällistyin Ala-Harjan sisarusten riitaa. Jos Marjukka puolisoineen pelkää Riikan kirjan tuoman julkisuuden vahingoittavan heitä ja poikaansa, eikö olisi ollut viisaampi vaieta asiasta mahdollisimman visusti? Olen varma, että tänä aamuna Marjukkaa ja miestään lähestyy liuta toimittajia haastattelupyyntöineen. Lainaan tähän Jari Mäkäräisen kommentin Facebookissa. Minusta se on loistava, lähes tyhjentävä:
”Hyvä esimerkki nykyisestä loukkaantumisen kulttuurista. Jostakin syystä aikuisen ihmisen pahasta mielestä on tullut järjettömän iso ongelma. Ongelma, joka kuuluu muille kuin loukkaantujalle, muiden on tehtävä jotakin, puhaltaa pipi pois. Ällöttävää. Riikka Ala-Harja ja muut kirjoittakoon niin kuin haluavat ja me muut reagoimme niin kuin haluamme. Eikö se ole elämää. Median ei ehkä kuitenkaan tulisi vahvistaa tätä infantiilia ja raukkamaista loukkaantumistrendiä.”
Mielenkiintoista näissä aiheissa on se, että jokainen keskustelu alkoi jossakin mediassa julkaistusta jutusta. Ainakin siis edelleen tarvitaan toimittajia, jotka nostavat asioita meidän kaikkien kommentoitaviksi.
Näkymä entiseltä punajuuripellolta.
Itse näyin somessa muun muassa oheisella kuvalla, jonka liitin lauantaina FB-päivitykseeni. Kuva ei ole Etelä-Ranskasta vaan Länsi-Suomesta, jossa huvilamme naapuri-isäntä jäi eläkkeelle ja lopetti pellollaan 40 vuotta jatkuneen punajuurenviljelyn. EU ohjeistaa viljelijöitä pakettipeltojen maisemointiin. Kukkaloisto on mahtava, mutta entistä maalaistyttöä myös kirpaisee: eikö punajuuria kannata enää viljellä Suomessa?
Kommentit