Elämä on jana, jolla on monenlaisia merkkipaaluja. Elämä ennen ja jälkeen lasten syntymää, elämä ennen ja jälkeen avioeroa, elämä ennen ja jälkeen hampaiden valkaisua, elämä ennen ja jälkeen hiustenpidennystä.
Jos asuisin Amerikassa ja olisin menettänyt suomalaisen järkeni, hankkisin tällaisen räiskyvän keltaisen Corveten.
Kuka mitenkin elämäänsä tilastoi. Minun elämäni jakautui kahtia loppukesästä: ennen ja jälkeen Corveten.
Corvette on auto ja lajissaan aivan ainutlaatuinen. Olin kuullut vuosia, kun miehet, nuo ikuiset pikkupojat, puhuivat Corvetesta. Kuulosti aina siltä, että Corvette on jokapojan unelma.
Menin ihan viattomin ja avoimin mielin Tuusulaan tutustumaan Chevroletin uutuusautoihin. Ja siellä oli myös autobrändin satavuotisjuhlien kunniaksi Corvette. Ajelin Tuusulan rantatien kulttuurimaisemissa muilla ns. normaaliautoilla ja sitten istahdin Corveten kyytiin apumiehen paikalle. Ajokaverini Kimmo istui ratin taakse ja sai järkälemäisen auton liikkeelle kerta laakista.
Siinä sitä mentiin hissun kissun Tuusulan keskustaan. Kyydissäolo ei tuntunut kovinkaan kummalta; auto mikä auto.
Mutta sitten tuli minun vuoroni. Ja siihenhän se sammui heti. Toisella yrittämällä sain auton liikkeelle. Tunne oli raskas ja voimakas.
Tuntui aivan kamalalta, kun en voinut painaa kaasua kunnolla ja antaa auton näyttää voimansa ja suuruutensa. Leveä ja jyhkeä auto pysyi hallinnassani, kun en liioitellut kaasun kanssa. Corveten huippunopeus on 300 km/tunnissa, ja se olisi kiihtynyt nollasta sataan 4,3 sekunnissa, jos kirottuja nopeusrajoituksia ei olisi ollut.
Mutta lyhyen ja kovin rauhallisen lenkin jälkeen olin silti onnellinen: olin saanut koeajaa legendaarista urheiluautoa. Tämän auton ratissa istuu useimmiten amerikkalainen mies, varakas, ei enää niin nuori, ei enää niin hoikka eikä hiuksiakaan ole muille jakaa. Mutta auto tottelee myös naista, miksei tottelisi.
Tämän kaiken jälkeen rohkaisen muita naisia olemaan rohkeita ja ajamaan kaikenlaisia autoja. Ei ole naisten autoja ja miesten autoja; on vain autoja. Ei sitä tarvitse suoraan pienen perhaauton ratista pyrkiä Corveten rattiin, mutta rouva ratissa suosittelee, jos sellainen kohdalle sattuu.
Corvette on kamalan kallis ja päästöt ovat megalomaanisen suuret, mutta hui hai. Voihan sitä ainakin kokeilla...
Ps. Vanhempia postauksia voit käydä lukemassa täältä.
Kommentit