Ennen sanottiin, että totuuden kuulee lasten ja imeväisten suusta. Mutta nyt totuuden torvia ovat miehet.
Kun kerroin miesporukalle, että blogini nimi on Rouva ratissa, kuulin miesten sanovan kuin yhdestä suusta, että siis akka ratissa.
Niinpä niin! Minua tämä lausahdus ei hetkauta suuntaan eikä toiseen, istun ratin takana vain entistä tukevammin ja ajelen missä haluan ja miten haluan. Käännän Iron Maidenia lujemmalle ja nautin ajamisesta. Autoasioissa en tarvitse miesten neuvoja, mutta kysyn jos haluan.
Mutta täytyy tunnustaa, että autoista puhuminen miesten kanssa on minusta usein mukavampaa kuin naisten kanssa. Se onko autossa käsilaukkukoukku ei kiinnosta minua yhtä paljon kuin millainen moottori autossa on, kuinka paljon se kuluttaa ja kuinka pienet päästöt ovat.
Ihmisillä on tapana puolustaa omia mielipiteitään, omia lapsiaan ja omia autojaan. Niin teen minäkin, ja olen joutunut puolustamaan viime aikoina Skoda Yetiä, jolla ilokseni ajan. Naapurit olivat vaihtamassa autoa, ja mies olisi halunnut Yetin, mutta vaimon mielestä se on ruma; ei siis Yetiä. Pari tuttua naisautoilijaa oli myös samalla asialla ja sama jyrkkä kielto Yetille: ruma, ruma, ruma.
Vaikka yritin enkelten kielellä kehua Yetiä, naiset eivät muuttaneet mieltään, vaan valitsivat ns. kauniin auton. Mutta omapahan on asiansa. Mutta kyllä Yeti olisi ollut heille nappivalinta!
Mutta edellinen purkaus ei todellakaan tarkoita, ettenkö minäkin pitäisi, suorastaan rakastaisi kauniita autoja. Sain kokea suorastaan elämää suuremman ihmeen, kun näin sveitsiläisen hotellin pääoven edessä kaksi luksusautoa. Muiden suurten ja mustien autojen vieressä olivat Aston Martin ja Maybach. Sitten kauempaa kuului murinaa, kun Maserati kurvasi parkkihallin uumeniin. Tämä kaikki yhdellä silmäyksellä. Kyllä siinä Suomi-tytön suu loksahti auki, ja sydän jätti pari lyöntiä väliin.
Ihastelin näitä luksusautoja, kun odottelin kyytiä hotellista lentokentälle. Minua jäi kovasti harmittamaan, kun piti lähteä enkä nähnyt näiden autojen omistajia. Voin vain kuvitella minkälainen komistus kaasuttelee Aston Martinilla tai minkä näköinen sveitsiläinen namu ajelee Maseratilla. Onneksi ehdin sentään nähdä, että järkälemäisen Maybachin takapenkille istahti kohtalaisen vanttera liituraitapukuinen herra harmittavan paljon harmaata ohimoillaan (kuljettaja oli nuori ja salskea!).
Sveitsin teillä huristelee käsittämättömän paljon Porscheja, mutta tällainen Porsche Cayman R on sielläkin harvinaisuus.
Samalla reissulla näin kymmenittäin Porscheja. Niitä tuli vastaan ja meni ohi aivan koko ajan. Porsche-tiheys kertoo suoraan sen, kuinka yltäkylläistä ja vaurasta elämä Sveitsissä on. Itse koeajoin uuden uutukaista Audi Q3:a, josta kerron vähän myöhemmin niin Gloriassa kuin blogissanikin.
Yksissä liikennevaloissa tuliterä Porsche odotti viereisellä kaistalla valojen vaihtumista ja nuori mieskuljettaja pisti päänsä ikkunasta ja tuijotti ihaillen Audiani. Kun valot vaihtuivat vihreiksi, Porsche-kuski painoi kaasua ja lähti renkaan sauhuten tuhatta ja sataa. Perävalot ja moottorin murina hävisivät kaukaisuuteen. Minulla ei ollut niin kiirettä, vaan jatkoin matkaani Audi Q3:lla kaikessa rauhassa nopeusrajoituksia noudattaen tai ainakin melkein.
Kommentit