Viinisnobismi on oma taiteenlajinsa. Siihen voi hurahtaa niin perusteellisesti, että metsää ei enää nähdä puilta.
Nenä lasissa puhutaan viinitarhojen maaperästä, rinteiden ilmansuunnista tai sadonkorjuuajan sademääristä. Kiinnostavaa nippelitietoa viiniammattilaiselle tai asialle omistautuneelle harrastajalle.
Kuva: Ville Henriksson
Netti ja varsinkin liikkuva kuva on painettua sanaa rennompi väline jakaa viinitietoutta. Siihen markkinarakoon on iskenyt myös kaksikko Ikka Sirén ja Arto Koskelo. Heidän ViiniTVnsä toimii videomuodossa, pienellä budjetilla ja rennolla otteella. Tätiperspektiivistä katsottuna kohderyhmänä ovat selkeästi nuoremmat, 1980-luvun jälkeen syntyneet kuluttajat. Ilkka Sirén on viinintekoa eri puolella palloa opetellut porvoolainen ja Arto Koskelo kotimaisen viiniblogin, Viinipiru.fi:n perustaja. Miesten missiona on omien sanojensa mukaan viinintietouden siirtäminen korkeakulttuurin kammioista kaduille, osaksi elävää populaarikulttuuria. Heidän sloganissa on Lupa läikytää – ja välillä todellakin mennään kieli poskessa.
Myös kaupalliset tahot ovat kiinnostuneet netin mahdollisuuksista. Suomifutiksen legendat Keith Armstrong ja Pasi Rautiainen isännöivät syksyn ajan viinikoulua, joka tulee nähtäväksi jakso kerrallaan osoitteessa pirunkellari.fi. Herrat maistelevat Concha y Toron tuottamia, eri rypäleistä valmistettuja viinejä ja keskustelevat siitä, mikä elämässä, tai ainakin jalkapallossa ja viinissä, on tärkeintä. Roolit on jaettu siten, että gastronomina ja viiniharrastajana tunnettu Keke Amstong opastaa asiaan vasta perehtyvää Pasi Rautiaista viinituntemuksen alkumetreillä. Rentoa otetta ja kevyttä läppää, siinä tämänkin koulun konsepti.
Viinimaailma onkin ollut turhan elitistinen, ja rouheampi rappaus on tervetullutta. Minulle tärkeintä on se, että viini maistuu hyvältä ja sopii yhteen tarjoamani ruuan kanssa. Joskus laatikkoviini on paikallaan, joskus korkataan kellarin helmi maanantai-iltana. Lainaan omaa viinimentoriani, Alkossa pitkän uran tehnyttä Risto Mäki-Opasta, loppupeleissä kyse on vain käyneestä rypälemehusta.
Aikaisempia Makeaa elämää -postauksia voi lukea täältä.
Kommentit