Lähes joka kerta, kun avaan television, ruudulle ilmestyy ruokaa muodossa tai toisessa.
Ruokaohjelmia on erityisesti Liv- ja Jim-kanavilla, mutta kyllä muutkin kanavat ruokkivat katsojiaan runsaalla tarjonnalla. Laskujeni mukaan ruokaa valmistettiin televisiossa parhaimmillaan miltei parikymmentä kertaa viikossa. Vaikka ohjelmia nauttisikin kohtuudella, ylitäytön vaara on olemassa. Runsaudenpula tekee myös ronkeliksi.
Ruuasta tuli tv-viihdettä 1990-luvulla, kun mielipideilmasto oli kypsä ruualla leikkimiseen. Sitä ennen ruokaohjelmat olivat lähinnä opetusohjelmia. Tv-kasvoina suomalaiset naiskokit edustavat ohjelmagenren vähemmistöä. MTV:ssä vuodesta 1976 ruokaohjelmia tehnyt Kati Nappa oli ensimmäinen tv:stä tuttu ruokakasvo. Myös vuosina 1991-2002 esitetty Bon Appétit leipoi meille naiskokkijulkkiksen, Maija Silvennoisen. Kumarrus molempien ansiokkaalle tv-uralle.
KUVA Sami Repo
Naisrintamalla olemme viimeksi tutustuneet aikuisen naisen itsevarmuudella kokkaavaan Sikke Sumariin sekä nuoruuden intoa hehkuvaan Sara La Fountainiin. Heillä kummallakin on faninsa. Sikke flirttaa luontevasti kameran kanssa, ja Saran ulkomuodolliset avut ja herttaisuus antavat paljon anteeksi, jopa takeltelevan suomen kielen. Jäin silti miettimään, miksi suomalaiset naiskokit jättävät minut kylmäksi. Ehkä kyse on loppupeleissä karisman ja ammattitaidon yhdistelmästä. Molempia kun ei ole saatu sullottua samaan formaattiin, ja se näkyy. Ikävä kyllä. Ruokaohjelmamme kaipaavat todellisia tähtiä, sekä naisia että miehiä.
Oma tv-suosikkini on jo vuosia ollut riikinruotsalainen Tina Nordström, jonka valloittava hymy hurmaa katsojat sukupuolesta riippumatta. Pirteä esiintyminen yhdistettynä helppoihin ja silti innovatiivisiin ohjeisiin ovat Tinan valttikortit. Ennen tv-uraansa Tina ehti toimia 10 vuotta ravintolakokkina.
Englantilainen, kurvikas viisikymppinen Nigella Lawson tuntuu olevan monen miehen päiväuni. Hyvällä mielikuvituksella hänen kokkauksensa saattaa olla hyvinkin lähellä aikuisviihdettä. Monet ystäväni pitävät Nigellan ohjeista ja kokkaavat niiden mukaan, joten vihjailevalla seksillä maustettu konsepti toimii. Nigella on meilläkin rankattu Ilta-Sanomien äänestyksessä toiseksi suosituimmaksi tv-kokiksi Jamie Oliverin jälkeen.
Minulle ikimuistoisinta naisten tekemää ruokaviihdettä tuli televisiosta 1996-1999. Kaksi lihavaa leidiä eli Clarissa Dickson Wright ja Jennifer Paterson huristelivat sivuvaunullisella Triumph Thunderbird -moottoripyörällään ympäri Englantia kokaten mitä ihmeellisimmissä paikoissa. En missannut jaksoakaan, videot nauhoittivat. Katsojaa ei lainkaan häirinnyt seikka, että 70-vuotiaat leidit eivät valmistaneet aivan ravitsemussuositusten mukaista ruokaa ja röökitauollakin piipahdettiin kakun kypsyessä. Heissä oli sitä karismaa, jota elämässä ajetut kilometrit olivat kasvattaneet. Leidit olivat myös edelläkävijöitä, sillä lähiruoka ja ensiluokkaiset raaka-aineet olivat vahvasti läsnä heidän ohjelmissaan.
Tässä muistin virkistämiseksi videoklippi ohjelmasta, jossa rouvat valmistivat aamiaiseksi huevos rancheros eli munia ratsutilan tapaan sekä intialaista aamiaisruokaa, kedgereetä.
Viihdyttäminen on vaikea taiteenlaji, niin myös ruokaviihde. Innolla odotan ruokaohjelmaa, joka koukuttaisi kunnolla ja saisi digiboxinkin tallentamaan. Nyt monesti tartun kaukosäätimeen ja vaihdan kanavaa. Syynä on ruokaohjelmaähky.
PS. Aikaisempia Makeaa elämää -postauksia voit käydä lukemassa täältä.
PPS. Glorian Facebook-sivut löytyvät osoitteesta www.facebook.com/glorialehti. Muista käydä tykkäämässä, jotta näet Glorian tuoreimmat kuulumiset.
Kommentit