Keittokirjat ovat intohimoni ja syksyn 2011 keittokirjasato on ollut runsas. Olen keräillyt keittokirjoja rippikouluikäisestä. Viimeisessä inventaariossa kirjahyllyissäni oli yli 600 ruuasta ja juomasta kertovaa kirjaa.
Kuva: Isma Valkama
Ostin ensimmäisen keittokirjani saatuani kesätöistä palkan 1978. Kirja oli Valittujen Palojen kustantama Ruokavuosi. Olen kokannut kirjaa ahkerasti ja sen nykyinen ulkoasu kertoo omaa tarinaansa. Selkämys repsottaa irtonaisena ja rasvaläikissä löytyy, kirjaa on siis rakastettu. Opiskeluaikana Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuuksiin perehdyin ahkerasti, mutta 1980-luvulla saatavissa olevat raaka-aineet (opiskelijabudjetista puhumattakaan) asettivat omat rajoituksensa kokeiluille. Nuorena hankin kirjoja harkiten, mutta myöhemmin keräilyharrastukseni lähti lähes lapasesta. Viime vuosina osasta on ollut pakko jo luopua, sillä säilytystilat niin työpaikalla kuin kotona asettavat selkeät rajat keräilyvietilleni.
Keittokirjojen rooli on muuttunut elämässäni vuosien myötä. Nykyisin ne ovat inspiraation lähteitä, työvälineitä ja jopa viihdettä. Harvoin, jos koskaan, pitäydyn reseptissä kirjaimellisesti. Suistun aina sivuraiteille, mutta ilman sitä taipumusta ei uusia ohjeita syntyisi. Ja näinhän sen pitäisikin olla, jokainen kokki tuunaa oman makuistansa ja näköistänsä ruokaa. Mutta keittokirjojen ohjeiden pitää silti toimia, kaikki kotikokit eivät sooloile.
Missä ikinä maailmassa matkustankin, etsin käsiini kirjoja, jotka esittelevät paikallisia ruokia resepteineen. Matkoilta hankkimistani keittokirjoista olen opiskellut monta uutta ruokakulttuuria. Ensin maistan paikallista ruokaa autenttisessa ympäristössä ja yritän analysoida annokseni sisällön. Sitten siirrän ohjeen omaan kokeilukeittiööni ja pyrin virittämään makumaailman niin lähelle aitoa kuin mahdollista. Joskus se on helppoa, joskus jo raaka-aineiden saatavuus tai laatu muodostavat mutkia matkaan.
Nykyisin nettikin on keittokirjani. On huomattavasti näppärämpää googlata jokin ruokaohje kuin selailla sitä kirjoista. Viime sunnuntaina valmistin lapsilleni kuhaa Marskin tapaan. Googlaamalla sain 247 000 osumaa kyseiselle ruokalajille. En tiedä mitä mieltä Marski olisi ollut piparjuurivoisulalla maustetusta kuhastani, sillä kala sai piparkakkumuruleivityksen. Korppujauhot olivat nimittäin päässeet loppumaan.
Netti on nopea ja näppärä työväline, mutta se ei koskaan korvaa selailtavaa keittokirjaa. Keittokirja on sitä paitsi huomattavasti pitkäikäisempi kuin keittiössä käytettävä läppäri. Ja minä tiedän mistä puhun, sillä tietokoneita ei näköjään ole valmistettu näppäiltäviksi taikinaisin käsin.
Työpöydälleni on syksyn aikana kertynyt parikymmentä uutuuskeittokirjaa. Kunhan joulukiireiltäni ehdin niihin perehtyä, raportoin Gloria.fi -sivuillamme tarkemmin syksyn sadon sisällöstä ja laadusta. Ihan tulevaa lahjasesonkiakin ajatellen. Kokkaaminen kannattaa aina!
PS. Helsingin Kirjamessuilla julkistettu Saku Tuomisen Basta!–kirja on yksi syksyn kauneimmista ja houkuttelevimmista keittokirjoista. Makupaloja ohjeista löytyy Glorian marraskuun numerosta Saku Tuomisen 10 parasta ruokaani –jutusta.
PS. PS Glorian Facebook-sivut löytyvät osoitteesta https://www.facebook.com/glorialehti. Muista käydä tykkäämässä, jotta näet Glorian tuoreimmat kuulumiset.
Kommentit