Lontoossa on ollut viime päivinä aikamoinen hälinä, eikä Suomessakaan ole voinut välttää uutisia mellakoista, niin monta "onko kaikki kunnossa" -puhelua olen saanut. Ja on täällä aikamoista ollutkin!
Asun Hackneyssa, eli jotakuinkin siellä, missä meininki oli viime viikon alussa kuumimmillaan. Lontoo tuntui olevan sisällissodassa - koskaan aikaisemmin en ole kokenut sellaista. Vaikka tilanne rauhoittui, kaupunki oli muuttunut, ainakin hetkeksi: kuuden aikaan illalla tyhjillä (!) kaduilla partioi 16 000 poliisia.
Suomesta (ja vähän Lontoostakin) katsoen kaikki tuntui varmasti kaoottiselta. Ihmisjoukot tyhjensivät kauppoja, sytyttivät koteja tuleen ja tuhosivat yhteistä kaupunkia minkä kerkisivät, näennäisesti vailla syytä. Tarinassa on kuitenkin, niin kuin aina, toinenkin puoli, ja vielä kolmaskin.
Ensinnäkin. Tällaista ei koskaan tapahdu täysin syyttä. Ampumavälikohtaus oli ilman muuta sytyke, mutta mikä ajoi lontoolaiset nuoret kadulle? Syvä epätoivo ja syrjintä, jota moni vähäosainen lontoolainen nuori kokee päivittäin. Reaktio oli vahingollinen, väärä, opportunistinenkin, mutta olisi typerää sanoa sitä täysin odottamattomaksi. Nuorisotyöntekijä Melissa Knight kirjoittaa blogissaan mellakoiden taustalla olevista ongelmista.
Toiseksi. Tiedotusvälineillä oli osansa asioiden värittämisessä. Uutisointi herätti (minussakin) paljon enemmän pakokauhua ja pelkoa kuin olisi ollut aihetta. On kamalaa, että omaisuutta tuhotaan, viattomat ihmiset menettävät kotinsa ja toiset henkensäkin. Medialla on kuitenkin vastuu siitä, minkälainen viesti suurelle yleisölle lähetetään.
Kolmanneksi. Koskaan aiemmin en ole kokenut sellaista yhteisöllisyyden tunnetta, joka Lontoossa on parin viime päivän aikana vallinnut.
Tuhannet ihmiset kerääntyivät kaduille siivoamaan edellisillan jälkiä.
Työkaverit soittivat toisilleen kysyäkseen, pääsivätkö kaikki turvallisesti kotiin. Dalstonin kaupunginosan ihmiset päättivät palkita turkkilaiset kaupanpitäjät siitä, että nämä suojelivat katuja, kun poliisi ei voinut venyä joka paikkaan.
Ihmiset ympäri maailmaa keräävät rahaa, jotta parturiliikkeensä ja ainoan tulonlähteensä menettänyt 89-vuotiaan Aaron Biber voisi jatkaa ammatissaan.
Aaron on pitänyt parturiliikettä Tottenhamin alueella 41 vuotta.
Malesialainen opiskelija Ashraf hakattin ja ryöstettiin törkeästi. Lontoolaiset ovat yhdistäneet voimansa, jottei hänelle jäisi huono kuva Englannista.
Sivan liike Hackneyssä mellakoiden jälkeen.
Hackneyn asukkaat keräävät rahaa, jotta kauppansa ja sen mukana koko omaisuutensa menettänyt Siva saataisiin takaisin jaloilleen.
Se, jos jokin, on tyylikästä.
Stay classy Finland, palataan!
Kommentit