Minulla on, äitini sanoin, vahva draaman taju. Kaunis tapa sanoa, että välillä vaikutan vähän sekopäältä.
Hankittuani ensimmäiset Roger Vivierin kenkäni (joista myöhemmin jouduin kokovaikeuksien takia ikäväkseni luopumaan) juhlistin tilaisuutta pukeutumalla pitsimekkoon, kuuntelemalla Edith Piafia ja syömällä macaroneja.
Sateisina sunnuntaina Tukholmassa minulla oli tapana maata sängyssä, kuunnella musiikkia joka saa varmuudella itkemään (iPodillani kyseinen lista on nimeltään "itkusoundtrack"), juoda ihan liikaa kahvia, polttaa pikkusikareita sängyssä (hyi!!! sekä pahalle tavalle että paloturvallisuudesta piittaamattomuudelle) ja leikkiä että elän dramaattista ja dekadenttia elämää.
Englannin kuninkaallisia häitä televisiosta seuratessani pukeuduin iltapukuun, join Pims'iä ja söin kurkkuvoileipiä. Tuntui melkein siltä kuin olisi ollut paikan päällä.
Hänelläkin on draamantajua. Kyseessä lienee sateinen sunnuntai.
Sen takia Downton Abbey, paras englantilainen laatudraama aikoihin, onkin täysosuma, niin sanotusti 'right up my alley'. Viime jouluna vein Suomeen mukanani ensimmäisen tuotantokauden dvd-boksina. Vietimme koko joulupäivän, siis koko joulupäivän, perheeni kanssa yöpuvuissa katsoen jakson toisensa jälkeen ja siemaillen samppanjaa. Downton Abbeyn eloonsaattamiseksi samppanja on ehdottoman oleellista. Se on sitäpaitsi ainoita juomia, jonka siemailu aamusta alkaen yöpuvussa on sosiaalisesti hyväksyttävää.
Mitä teillä tehdään joulupäivänä? Meillä katsotaan telkkaria. Mutta vain englantilaista laatudraamaa.
Suomessa Downton Abbeysta on päässyt nauttimaan 30.8 alkaen. Jos missasit ensimmäisen jakson, älä missään nimessä missaa toista.
Downton Abbeyn koko kasti.
Sarjassa on paljon hyvää kunnon Kahden Kerroksen Väkeä - meininkiä, sopivasti skandaaleja, vahvoja, emansipoitumisen partaalla olevia naisia (Lady Mary pukeutui yhdessä jaksossa housuihin!) ja aivan mieletön puvustus. Suosikkini on ehdottomasti Lady Crawley, kartanon matriarkka, joka kysyi eräässä jaksossa palvelijattareltaan: "Mitä viikonloppu tarkoittaa?" - englantilaista ylimystöelämää parhaimmillaan.
Samppanjapullot esille, tiistai-iltanne eivät ole enää ennallaan!
Stay classy Finland, palataan!
Vanhempia London Calling -postauksia voit lukea täältä.
Kommentit