Ystäväni sisusti kerran asunnon. 19-vuotiaalla nuorella miehellä oli kiire loihtia osakkeesta koti, ja sisustusprosessi oli sen mukainen. Kahta pitkää, paniikinomaista Ikea-viikonloppua myöhemmin asunto oli täytetty tauluilla, hyllyillä, tyynyillä ja astioilla.
Kolmantena viikonloppuna söimme illallista yhdessä ja ystäväni ihmetteli, miksei osake vieläkään tuntunut kodilta.
Hommasta oli unohtunut jotain olennaista. Hitaus. Jos asioille ei anna aikaa putoilla paikoilleen, lopputulos ei koskaan tunnu kovin luonnolliselta. Tämä pätee minusta niin pukeutumiseen kuin sisustamiseenkin: nopeus ja pakettiratkaisut pistävät silmään. Taitavat sisustajat ja stailistit näkevät suunnattomasti vaivaa luodakseen kokonaisuuksia, jotka eivät näytä stailatuilta.
Moni tuttuni saattaa nyt huomauttaa, ettei kärsivällisyys varsinaisesti kuulu minunkaan hyveisiini. Olen kuitenkin päättänyt harjoitella!
Piet Eek Hein (linkki: http://www.dwell.com/articles/interview-piet-hein-eek.html) teki kattokruunun roskista. Kuva: Green Diary.
Juuri siksi minua inspiroi suunnattomasti suomalaisen Trash Magazine -lehden julkistustapahtuma London Design Festivalilla. Lehden päätoimittaja Ida Kukkapuro avasi minulle Trash Design - ajattelua (jota Habitaressakin esiteltiin), ja ilahduin siitä, että joku on vihdoin antanut tuolle ajattelutavalle nimen ja pakannut sen toimivaan konseptiin!
Trash Designissa on kyse cradle-to-cradle (kehdosta kehtoon) -ajatuksesta ja siitä, että asioita katsotaan eri tavalla. Keskeistä on kaiken jatkuvuus. Trash Designin lisäarvo syntyy muotoilusta ja siitä, että materiaaleja käytetään uudelleen innovatiivisesti. Kyseenalaistetaan kaikki "turha" muotoilu ja keskitytään olennaiseen. Se on hidasta!
Minä näen konseptissa yksinomaan hyviä puolia. Joku kyynikko saattaa tokaista: "Mutta missä on bisnes?" Siihen vastaan: tätä parempaa bisnesmallia ei olekaan. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa palveluiden kasvu on kestävän talouskasvun paras moottori. Voiko olla parempaa kuin tuote, jonka koko lisäarvo syntyy suunnitteluprosessissa? Materiaalia tässä maailmassa on varmasti tarpeeksi.
Tästä saa kehiteltyä myös aika mielenkiintoisen talousutopian: entä jos maiden ja ihmisten vauraus perustuisi ainoastaan siihen, kuka tuottaa parasta muotoilua ja kierrättää tehokkaimmin? Minun mielestäni aika kiva ajatus.
Trash Designin toteuttaminen omassa elämässä on vähän hitaampaa kuin se Ikea-reissu, ja juuri siksi (tästä menen takuuseen) lopputulos on enemmän ihmisen itsensä näköinen. Jos miettisi kaksi kertaa, mitä kaikkea keittiön vanhoista tammipuutasoista voisikaan luoda hyvän puusepän avulla. Tai millaiseen muotoon äidin vanhojen iltapukujen kankaat voivat taipua hyvän ompelijan käsissä... Samalla tulisi vielä tukeneeksi perinteistä käsityötä. Ei paha!
Trash Magazinen myyntipaikat löydät täältä.
Ps. Glorian Facebook-sivut löytyvät osoitteesta https://www.facebook.com/glorialehti. Muista käydä tykkäämässä, jotta näet Glorian tuoreimmat kuulumiset.
Stay classy Finland, palataan!
Kommentit