Pieni kauppa San Gimignanon kaupungissa oli kattoon asti täynnä värikkäitä laukkuja. Myyjä kertoi, että kaikki laukut valmistettiin pienessä tehtaassa noin 20 kilometrin päässä.

Yhdistelmä nahkaa, Made in Italy ja 38 euroa sai kuitenkin miettimään, oliko kaikki kohdallaan. Kun koko Eurooppa pidättelee henkeään Italian talouden romahduksen pelossa ja epäilyjä italialaisten korruptiosta pulpahtelee pintaan jatkuvasti, päätin ottaa tarkemmin selvää Made in Italy -brändistä.

Kiinnostavaa tietoa löytyikin vaikka kuinka paljon esimerkiksi New York Times’in, BBC’n, ja Los Angeles Times’in lehtiarkistoista.

Muutama vuosikymmen sitten Italian nahka- ja vaatetusteollisuuden tuotteita mainostettiin artesaanitöinä, joita taitavat kädet tekivät romanttisten perheyritysten tehtaissa. Jotkut näistä sukuyrityksistä nousivat brändeillään luksustuotteiden huippuklaaniin. Minäkin näin, miten italialaisia kenkiä ja laukkuja myytiin hienoissa tavarataloissa ympäri maailmaa.

Praton kaupungista Firenzen lähituntumassa tuli julkisuudessa italialaisen muotiteollisuuden pääkaupunki, joka tunnettiin hienoista tekstiileistään.

Sitten julkisuuteen tuli puistattavia paljastuksia. Huippubrändien tuotteita tehtiinkin hikisissä työpajoissa eivätkä työntekijätkään olleet italialaisia, vaan harmaata työvoimaa, jota ihmiskauppaa harjoittavat jengit toivat maahan.

Pratosta otsikoihin nousi kaupungin China Town. Ilmeni, että Pratossa oli enemmän kiinalaisia maahanmuuttajia kuin missään muualla Euroopassa ja että kaikki tuntuivat olevan jollain tavoin tekemisissä vaatetus- tai asusteteollisuuden kanssa.

Kiina oli yhtäkkiä saanut tuotannolleen ison jalansijan keskellä Italiaa, keskellä Eurooppaa. Ja ennen kaikkea saanut tuotteisiinsa Made in Italy-leiman.

Kun Prato oli ennen hienojen kankaiden valmistaja, siitä on nyt tullut kiinalaisten kankaiden maahantuoja. Monilla kiinalaisilla yrityksillä on tehtaat myös Kiinassa. Siellä tehdään puolivalmisteita, joita lähetetään viimeistelyyn Italiaan, jotta tuote on ”Made in Italy.”

Poliisien ratsiat ovat paljastaneet epäinhimillisiä hikipajoja ja nukkumalääviä ilman minkäänlaisia saniteettitiloja. Harmaata työvoimaa tuodaan Italiaan Balkanin ja Venäjän kautta. Orjatyövoima ei maksa veroja eikä kasvata valtion kassaa. Se on kaiken kontrollin ulkopuolella. Italian pankin mukaan kiinalaiset lähettävät rahaa noin puolentoista miljoonan dollarin päivävauhdilla Kiinaan.

Miten tämä kehitys on ollut mahdollista? Joidenkin arvioiden mukaan kiinalaiset rikollisjärjestöt ja Italian mafia ovat löytäneet toisensa ja tuottoisan synergian. Kiinalaiset yritykset ovat myös saaneet avukseen italialaiset verokonsultit ja juristit, jotka tietävät, miten surffataan Italian kuuluisassa byrokratiassa.

Valopilkkujakin on. Eräät kunnollisesti etabloidut kiinalaisyritykset palkkaavat sekä italialaisia että kiinalaisia työntekijöitä, tarjoavat hyväksyttävät palkat, työolosuhteet ja maksavat verot.

Katselen punaista käsilaukkuani ja mietin, kuka on sen tehnyt ja missä olosuhteissa. Minun mielestäni nyt pitäisi vaatia tuotteille sertifikaatti, joka takaa, että MADE IN EUROPE -tuotteet on valmistettu yrityksissä, jotka kunnioittavat ihmisoikeuksia.

 

PS.  Glorian Facebook-sivut löytyvät osoitteesta https://www.facebook.com/glorialehti. Muista käydä tykkäämässä, jotta näet Glorian tuoreimmat kuulumiset.
 

PPS. Vanhempia postauksia voit käydä lukemassa täältä.