Punaa, ei punoitusta

Poskipunan ja punaposkien välillä on vissi ero. Kärsin samasta vaivasta kuin suuri osa suomalaisnaisista. Kasvojeni iho on ohut, herkkä ja couperoottinen.

Luonnontilassa poskeni ovat sen verran verevät, että meikatessani olen jo vuosia keskittynyt lähinnä peittämään poskien punaa enkä suinkaan lisäämään sitä entisestään.

Mutta nyt ihme on tapahtunut. Olen päässyt eroon punanaamakammostani ja alkanut käyttää poskipunaa yhä useammin. Oh la la!

Salaisuus on tässä: kun ihon värin on saanut hyvällä meikkivoiteella rauhallisen sävyiseksi, pieni purkista saatu puna poskilla tuo kasvoille eloa. Sitä paitsi murretut oranssit ja vaaleanpunaiset sävyt sopivat kasvoilleni huomattavasti paremmin kuin katkenneen verisuonen väri.
Yksi syy heräämiseeni oli Helsingin Stockmannilla tapaamani Armani Face Designer Mari Nevander.

Nevanderin mukaan tärkeintä koko touhussa on juuri pohjustus. Ennen punaa levitetty kevyt puuterikerros saa kiinteän poskipunan levittymään paremmin, eikä kasvoille jää voimakasta viirua. Jos taas ei tykkää käyttää puuteria ollenkaan, kannattaa kokeilla tällä hetkellä super-trendikästä nestemäistä poskipunaa. Sen voi levittää suoraan meikkivoiteen päälle, eikä puuteria tarvita.
 
Varoitus: äkillinen poskipunavillitys saattaa aiheuttaa työpaikalla spontaaneja ”Ohhoh, oletko lähdössä juhliin” -huudahduksia.

Kommentoi


Viestisi *
Kirjoita numeroina ilman välilyöntejä
kaksi viisi yhdeksän
Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia

Kommentit