Yleisesti ottaen inhoan turhia esineitä, etenkin möhkälemäisiä, sähkökäyttöisiä ja kausiluonteisia. Kauniitahan kirkasvalolamput eivät ole, siitä ei pääse mihinkään. Valitsin siis mallin, joka on mielestäni siedettävin. Se on pyöreä, ja sen saa nostettua seinälle roikkumaan, kun valohetki on ohi.

Jostain syystä suhtaudun skeptisesti siihen, että lamppu auttaisi kaamosväsymykseen. Se on aika ristiriitaista naiselta, joka nukkui juuri viikon japanilaiset jalkapohjalaastarit jaloissaan. Minulla ei ollut mitään vaikeuksia elätellä toivoa tohtori Kawase Takaran ”myrkkyjä, kuona-aineita ja ahdistusta” poistavien jalkapohjalaastarien vaikutuksesta. Sen sijaan kirkasvalolamppu saa epäilyksen kellot soimaan pahaenteisesti päässäni.

Puolustukseksi täytyy sanoa, että muutaman euron jalkalaastarit eivät ole kummoinen investointi, sen sijaan päälle sata euroa maksava kirkasvalolamppu on. Etenkin, jos se osoittautuu 2000-luvun turhakkeeksi, samanlaiseksi kuin avaruusalusta muistuttavat ilmankostuttimet, jotka sulostuttivat lähestulkoon jokaista kotia 1980-luvulla.

Mutta tehty mikä tehty, mötikkä on nyt hankittu ja omakohtaiset empiiriset tutkimukset valohoidon saralla alkaneet. Raportoin myöhemmin syksyllä onko laitteesta apua.

 
Millaisia kokemuksia teillä on kirkasvalolaitteista, auttavatko ne kaamosväsymykseen vai eivät?

 

Ps.  Glorian Facebook-sivut löytyvät osoitteesta https://www.facebook.com/glorialehti. Muista käydä tykkäämässä, jotta näet Glorian tuoreimmat kuulumiset.