Sain tällä viikolla päätökseen Noora Shinglerin Marjoja ja maskaraa –kirjan (Atena), joka pureutuu kriittisesti ruokaan ja kosmetiikkaan: mitä aineita ruoassamme ja kosmetiikassamme oikeastaan onkaan?

Samat aiheet ovat huolestuttaneet ja kiinnostaneet minua jo pitkään, mutta aiheeseen perehtyminen on tuntunut ylipääsemättömän suurelta urakalta. Samaan aikaan kysymys tuntuu niin tärkeältä, että kaipaan vastauksiksi kiihkotonta tietoa.

Juuri tähän tarpeeseen Shinglerin kirja vastaa mainiosti. Se selvittää ruoan ja kosmetiikan kemikaaliasiaa niin suvereenisti ja hauskasti, että kirjan lukemalla saa omaan ruokailu- ja kosmetiikkakäyttäytymiseen helposti aineksia – ei siis käskyjä, kieltoja tai sääntöjä.

Toinen jalokivi kuluneen vuoden kirjoissa on Anu Silfverbergin Luonto pakastimessa (Teos). Siinäkin pohditaan isoja asioita, kuten naista, kuolemaa, uskontoa, työtä ja feminismiä. Aiheisiin liittyviä stereotypioita ja valtavirtaisia ajatuskuvioita on purettu harvinaisen terävästi ja viileän analyyttisesti.

Erityistä kirjassa kuitenkin on tunteiden vahva läsnäolo. Juuri se tekee esseistä niin vaikuttavia. Itse ajattelen, että järki auttaa monessa asiassa, mutta lopulta juuri tunne kertoo sen, millä oikeasti on merkitystä. Myös tunteita voi ja kannattaa analysoida. Tunne ei ole yhteiskunnallisessa keskustelussa järkeen verrattuna vähempiarvoisempi. Itse asiassa juuri se, miltä jokin asia tuntuu, on äärimmäisen tärkeää.

Miksi muuten ruokaan, sukupuoleen, työhön ja uskontoon suhtauduttaisiin yhä voimakkaasti? Siksi, että yhteiskunnan moniarvoistumisen myötä yhden totuuden kulttuuriin on tullut niin paljon vaihtoehtoja, että yhteen totuuteen turvautumaan tottunutta ihmistä hirvittää. Ja pelko, se vasta voimakas tunne onkin.

 

PS.  Glorian Facebook-sivut löytyvät osoitteesta https://www.facebook.com/glorialehti. Muista käydä tykkäämässä, jotta näet Glorian tuoreimmat kuulumiset.