Olen matkalla Alppitielle, kylään sisustusarkkitehti Yrjö Kukkapurolle ja taidegraafikko Irmeli Kukkapurolle. Kun matala, luontoon sulautuva talo löytyy tiiviisti rakennetun omakotitaloalueen keskeltä, alkaa jännittää. Toivottavasti Kukkapurot ovat kotona!

Yrjö ja Irmeli eivät ole varsinaisesti kutsuneet minua, vaikka heillä paljon vieraita käykin. Tämä on ensimmäinen kerta, kun he ovat avanneet ovensa yleisölle - kenelle tahansa -  designpääkaupunkivuoden kunniaksi.

 

Kukkapurojen vuonna 1968 valmistuneessa ateljeekodissa on avoimet ovet syyskuun loppuun saakka. Talon jännittävä arkkitehtuuri on Kukkapurojen ja Eero Paloheimon käsialaa.

 

Astun taloon sisään. Katto ja seinät kaareutuvat kauniisti ja suuret ikkunaruudut tuovat luonnon vihreyden ja valon sisään. Aivan kuin olisi kaivautunut pesään osin maan sisälle.

Takaovesta tulee Irmeli Kukkapuro.

- Asuimme täällä parikymmentä vuotta, kunnes muutimme viereiseen rakennukseen pihan toiselle puolelle, Irmeli kertoo.

Nyt entinen kotitalo toimii työtilana. Muistona asumisen ajoilta on pieni kettiö. Wc- ja pesutilat ovat kahdessa erillisessä sylinterissä. Ne ovatkin ainoat seinillä erotetut huoneet talossa.

- Tuolla nukkui tyttäremme Isa, viittilöi Irmeli yhteen osaan taloa.

Nukkumatilat oli erotettu kirja- tai vaatehyllyillä. 

 

Vanhempien makuuhuoneen erotti olohuoneesta suuri kirjahylly. Ateljeessa on hieno kavalkadi Yrjö Kukkapuron suunnittelemia tuoleja.

 

Irmelin työtilassa on esillä hänen töitään 60-luvulta. Niissä näkyy jälleen ajankohtainen luontoteema. Kun Kukkapurot suunnittelivat taloa Eero Paloheimon kanssa, ajatuksena oli tuoda luonto sisään. Työskentely inspiroivan muotoisessa tilassa luonnon ympäröimänä on vaikuttanut molempien töihin.

 

Irmeli Kukkapuro tekee edelleen taidegrafiikkaa työhuoneessaan.

 

Hyllyillä on kokoelma matkamuistoja ja "elämän muistoja". Irmeli näyttää aiemmin tänään vierailleelta kiinalaisryhmältä saatuja koriste-esineitä, tytön ja pojan päätä. Hän laittaa tytön kuiskuttamaan pojan korvaan ja asettelee ne hyllylle.

- Eikö näytä siltä, hän vastaa naurahtaen ja kättään heilauttaen kysymykseen siitä, työskenteleekö hän täällä edelleen.

Siveltimet ovat ojennuksessa, mutta väriastiat odottavat iloisesti taiteilijan seuraavaa työrupemaa.

 

Irmeli on nostanut esille teoksiaan vuodelta 1968. "Ne ovat taas ajankohtaisia", hän sanoo.

 

Yrjö Kukkapuron työpöydällä lepää kaksi alkuperäistä käsintehtyä piirustusta.

- Olen aina ihaillut Yrjön piirustustaitoa. Hän ei ole koskaan rutistanut paperia ja heittänyt sitä roskiin, Irmeli sanoo.

Yrjön huoneen nurkassa on rakkaita, muistoja herättäviä taideteoksia, esimerkiksi italialaiselta Pino Milakselta.

 

Pino Milaksen tekemä kuva on vuodelta 1968 ja Osmo Valtosen hiekkapiirturi vuodelta 1984.

 

- 60-luvulla talo oli harva se viikonloppu täynnä porukkaa. Pino Milas asui meillä jonkin aikaa. Osmo Valtoselta saimme hiekkapiirturin joululahjaksi vuonna 1984. Se on meidän suuresti rakastamamme taideteos.

Ei se uutta ole, että talossa käy vieraita, mutta täysin avoimet ovet ovat. Irmeli näyttää kuitenkin mielellään taloa ja tapaa vieraita, jos vain sattuu olemaan kotona. Ateljeessa vieraileva ei voi etukäteen tietää, onko pariskunta vaikkapa kaupassa tai Somerolla taidenäyttelyssä, kuten viime viikonloppuna.

Pian takaovi käy ja Irmeli astelee jo nurmikolla kohti yksityistä kotitaloa.

 

Kukkapurojen ateljeehen voi tutustua muutamana iltapäivänä viikossa 30.9. saakka. Tapahtumat ja opastukset tuottaa Hapnik-kollektiivi.