Stop.

Pääkirjoituksen otsikko on niin pysäyttävä, että sitä on toteltava. Ja täytyy Tiina Alvesalon teksti lukea senkin tähden, että selviäsi, miksi jotkut ovat nähneet vaivaa ja laatineet Homeless-nimisen manifestin, sekä suomeksi että englanniksi.

”Elämme väliaikaiskotien kulttuuria lentokentillä, hotellihuoneissa ja työpaikoillamme. Teemme valtavasti työtä, jotta voisimme jonain päivänä sulkeutua kotiimme. Keräämme ja saalistamme kiireellä tavaroita. Missä vaiheessa unohdimme kodin alkuperäisen merkityksen ja meistä tuli kodittomia saalistajia? Miksi meidän pitäisi enää ostaa uusia tuoleja, kun ihminen istuu vain yhdellä tuolilla kerrallaan?”

Tässä vaiheessa sisustuslehden tekijä kavahtaa, mutta jatkaa urheasti, sillä Alvesalo selittää, mikä on Manifestin tarkoitus. Siinä kaksitoista ajattelijaksi ja designalan ammattilaiseksi luonnehdittua avaa käsityksiään kodista ja sen merkityksestä tässä ja nyt.

Yksi kirjoittajista on Felix Burrichter, joka on koonnut Modernin kodin säännöt. Ja mitkä säännöt! Ne luettuaan ei voi olla enää varma muusta kuin siitä, että modernissa kodissa kukin luo omat sääntönsä.

Yksi osuvimmista on berliiniläisellä arkkitehdilla Sam Chermayeffilla: ”Älä osta huonekaluja, joita ajattelet tarvitsevasi; osta / löydä / varasta hienoja juttuja sitä mukaa, kun niitä tulee vastaan. Esineiden pitää antaa virrata luoksesi, vaikka se tarkoittaisikin, että jossain vaiheessa sinulla olisi kolme pöytää, muttei yhtään tuolia.”

Sama, kiihkeä tahti jatkuu läpi lehden. Esseisti Antti Nylén ehdottaa kodin määritelmäksi paikkaa, jonka voi hylätä, mikä kuulostaa kovin surulliselta mutta todelliselta.

Saamelainen mediatyöläinen Suvi West kyseenalaistaa omassa tekstissään länsimaisten ihmisten oikeuden kaikkeen, mikä heistä on kaunista (muissa kuin heidän kulttuureissaan). Minusta hän on väärässä. Minusta jokaisella ihmisellä on oikeus kaikkeen kauniiseen, mikä häntä ympäröi.

Loppua kohden vahvistuu käsitys, että kodin ja muiden tilojen rajojen tulee Manifestin mukaan hämärtyä. Nykyaikainen, hyvinvoiva kaupunki ei enää muodostu suljetuista ovista ja elämästä niiden takana, vaan elämästä, joka levittäytyy kaikkialle.

Elämän tulee ottaa paremmin huomioon muut ihmiset, luonto ja luonnonvarat, kaikki se, mikä perinteisesti on tarjonnut ihmiselle hyvinvointia. Ehkä omaan kotiin ei kannata enää kiintyä niin paljon, että sieltä ei haluaisi koskaan pois.

Nykyajan kaupunkilaisen tulisi olla valmis siirtymään hetkessä muualle, jakamaan kotinsa muiden kanssa, vaikka perustamalla sinne väliaikaisen ravintolan. Olemme samaan aikaan kotona kaikkialla. Vai olemmeko sittenkin kodittomia kaikkialla?

Kun Manifesti on jo päätynyt lehtipinoon, jään miettimään, että tavarayltäkylläisyyden keskellä tuntuu yhä turhemmalta haalia itselleen kaikkea uutta ja ihanaa. Ihmiselle ominainen haalimisen tarve ei ole koskaan tyydytetty. Pitäisi vain yrittää antaa tarpeen olla, jos tietää, että se ei tee elämästä onnellisempaa. Kohta voi huomata, että selviää vähemmällä – ja voi paremmin.

Mutta jos johonkin kannattaa panostaa, niin laatuun ja tyylikkyyteen, kuten Gloria Koti.

Manifestin on tarkoitus levitä eri puolille maailmaa ja hyvä niin. Ilman kotia ihminen ei voi hyvin, missä se sitten sijaitseekin.

 

Lue koko manifesti täältä. 

Lisää Designvahtien blogeja täällä.